Turvapaikanhakija, älä ole kiitollinen

Tämä on anteeksipyyntö. Pyydän anteeksi kaikkien Suomessa asuvien, syntyneiden ja oleskelevien puolesta, että maastamme on tullut tällainen.

Emme osaa kohdella ihmisiä yksilöinä. Hyökkäämme heikossa asemassa olevien kimppuun. Leimaamme, solvaamme, jaamme ihmiset meihin ja heihin. Heittelemme polttopulloja, pahoinpitelemme ihmisiä kaduilla, lähetämme hädässä olevia takaisin maihin, jotka ulkoministeriömme on arvioinut liian vaarallisiksi matkakohteiksi.

Teemme kaikkemme, jotta tänne tulevien oltavat olisivat niin ikävät kuin suinkin mahdollista. Ja sitten vaadimme kiitollisuutta.

Me emme ole ansainneet mitään siitä, mitä meillä on. Me olemme syntyneet ja muuttaneet maahan, joka silloin vielä perustui heikkojen auttamiselle. Me olemme saaneet käydä ilmaisia kouluja, käydä ilmaiseksi lääkärissä ja meille on tarjottu töitä. Muut maat ovat auttaneet, kun kärsimme sodasta. Me olemme voineet kulkea maasta toiseen ilman ongelmia.

Nyt me luulemme, että meillä ei ole varaa auttaa. Se ei ole totta.

Kenelläkään ei ole syytä olla kiitollinen siitä, miten me kohtelemme ihmisiä täällä. Kaikilla on syytä olla vihaisia.

Vaadi parempaa ruokaa, parempia vaatteita, parempaa kohtelua! Älä pyydä anteeksi olemassaoloasi! Ainoa tapa sopeutua tähän maahan on uskoa, että ansaitsee parempaa. Sille ajatukselle tämä maa on rakennettu.

Minun neuvojani ei kannata tietenkään kuunnella, ne ovat puhetta etuoikeutetusta asemasta. Minulle on annettu kaikki enkä edes tiedä, miten vaikeaa asioiden vaatiminen voi olla.

Kiitollisuuskin voi olla vahvistava, vapauttava kokemus. Sitä ei kuitenkaan tarvitse kohdistaa ihmisiin, jotka haluavat sinulle pelkkää pahaa.

Advertisements
Standard

One thought on “Turvapaikanhakija, älä ole kiitollinen

Comments are closed.