Kirkko sanoi sen, mitä media ei uskalla

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon twitter-tilillä julkaistiin 31.1. Helsingin Rajat kiinni! –mielenosoituksen jälkeen twiitti, jota moni oli kaivannut.

kirkko.jpg

Sanat ”Jos jokin on väärä paikka ristille ja muille kristinuskon symboleille, niin #rasistimielenosoitus.” tiivistivät monien tunnot viime päiviltä. Rististä tuskin monikaan ei-kristillinen välitti, mutta avoimen rasismin facebook-ryhmässään sallivaa, kansallissosialismifania puhetorvenaan pitävä ”kansanliikettä” on voitava sanoa rasistiseksi, vaikka nimityksiin keskittymisessä on omat ongelmansa.

Twiittiin tiivistyi myös toinen asia: kirkko voi olla radikaali yhteiskunnallinen toimija. Kristillinen kirkko toimii tällä hetkellä rohkeammin kuin media. Kirkko ei taputtele päähän avoimen yhteiskunnan vastustajia.

Turun Mikaelinseurakunta on syksyllä kerännyt turvapaikanhakijoille vaatteita ja leluja sekä auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita hakemaan ja saamaan myönteisiä päätöksiä. Tampereen seurakuntien diakonia- ja yhteiskuntavastuun yksikkö vastaa paperittomien klinikan kirjanpidosta. Nämä ovat asioita, joita seurakunnat tekevät autettavien uskontokuntaa kysymättä. Seurakunnat toimivat ruohonjuuritason aktivistiryhmittymien tavoin.

Twiittiin tiivistyi vielä kolmas asia: uskonto ei ole ongelma, fundamentalismi on.

Äärioikeistosivustoilla törmää silloin tällöin kuviin Iranista tai Afganistanista ennen ja jälkeen islamilaisten vallankaappausten. Niillä halutaan osoittaa, että islamin tuominen yhteiskuntaan tuhoaa sen ja tuo mukaan naisten sortoa ja väkivaltaa.

Kuvat kuitenkin unohtavat mainita, että esimerkiksi Iran on ollut islamilainen maa yli 1300:n vuoden ajan.

Uskonto, esimerkiksi islam tai kristinusko, ei ole mitään ilman yhteiskuntaoloja, joissa sitä tulkitaan. Siksi kristinuskon nimissä voidaan nyt auttaa muslimiturvapaikanhakijoita, mutta ristiretkien aikaan sen nimissä tapettiin muslimeja.

Uskontokuntaa tärkeämpää on ihmisten suhde uskontoon. Siksi on tärkeää huolehtia, että yksikään maahanmuuttaja ei koe väkivaltaisen fundamentalismin olevan ainoa tapa kuulua johonkin. Jokaiselle on tarjottava arvokasta kohtelua ja riittävästi resursseja pärjätä. Se on inhimillistä ja järkevää, kun taas pelkkien uskonnottomien tai kristittyjen turvapaikanhakijoiden valikoiminen auttamisen piiriin ei ole.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko todisti sen twiitillään: Uskonnon ei tarvitse olla ongelma, kunhan sen harjoittajat haluavat huolehtia heikommista ja puolustaa kaikkien vapautta.

 

Advertisements
Standard

Keskustan härskein vedätys meni sinulta ohi

Kuka on jo saanut Keskustan eduskuntavaalien aikaisen Suomi kuntoon –renkutuksen karkotettua päästään?

Unohtaminen voi tuntua houkuttelevalta vapautukselta piinasta, mutta se ei kannata. Palauttakaamme kertosäkeen sanat mieleen:

Suomi kuntoon, Suomi kuntoon, me pannaan Suomi kuntoon, se luo työtä kaikille, se istuu oikeudentuntoon

Työtä kaikille? Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa 150 000 työpaikkaa työttömille työnhakijoille ja 30 000:n työvoiman ulkopuolella olevan henkilön ”potentiaalin hyödyntämistä”, jos Keskustan omia laskelmia on uskominen. Keskusta lupasi ennen vaaleja luoda seuraavien kymmenen vuoden aikana 200 000 uutta työpaikkaa. Asiakirjassa ”Työllistävä Suomi” käydään läpi alakohtaisesti, miten nuo työpaikat syntyvät.

Siis hetkinen. Eikö tuo kuulosta aika suurelta määrältä työpaikkoja?

Kun Kokoomus lupasi vuoden alussa nostaa työllisyysasteen 75 %:iin vaalikauden loppuun mennessä ja Keskusta lupasi samaa kymmenessä vuodessa, kaikista maailman tahoista Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi analyysin, joka puuttuu lupauksiin. Siis virkamiesorganisaatio, jolla ei ole määritelmällisesti puoluepoliittisia intressejä.

TEM kertoo, että 200 000 työpaikkaa on mahdollista synnyttää vaalikauden loppuun mennessä. Se tosin on mahdollista vain, jos samalla katoaa aika tavalla muita työpaikkoja. Nettomääräisenä se on ”mahdotonta”. Analyysi kertoo, että ”viime vuosina on syntynyt noin 46 000 uutta työpaikkaa vuodessa, mutta työpaikkoja on tuhoutunut noin 55 000 vuodessa.”

Vaalien alla tulevat hallituspuolueet päästettiin todella vähällä näiden laskelmien suhteen. Sipilältä kysyttiin medioissa, mihin lupaus 200 000 uudesta työpaikasta perustuu, mutta vastauksena annettua ”Työllistävä Suomi” –asiakirjaa ei kukaan vaivautunut käymään kunnolla läpi.

Enkä aio käydä minäkään tässä kirjoituksessa. Sellaista sekavaa huttua se on.

Sanonpa vain, että metsäteollisuuteen ja -talouteen sekä puutuoteteollisuuteen luvataan 20 000 uutta työpaikkaa ja yksityisen sektorin hyvinvointi- ja terveysalalle, terveysteknologiaan ja lääketeollisuuteen 30 000. Kuulostavat aika hulppeilta lupauksilta. Kymmenen vuoden perspektiivi antaa tilaa unelmoida.

Esimerkiksi terveyssektorin työpaikkatavoitteen saavuttamisen ”keskeiset keinot” ovat seuraavat:

• Kevennetään hallinnollista taakkaa. Normien purku, yhtenäistäminen ja ajantasaistaminen. Samat pelisäännöt kaikille toimijoille. Joustavuutta peliin, jotta voidaan kehittyä.
• Hyödynnetään tietoa. Kerätty tieto liikkumaan ja töihin. Tietokannat ja kansalliset sähköiset palvelut tehokkaasti käyttöön. Digitalisaatiosta hyödyt irti.
• Tarjotaan selkänojaa kasvua hakeville. Tutkimuksen ja investointien rahoitusmekanismit joustaviksi ja selkeiksi. Ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottaminen. Uusien tuotteiden kaupallistaminen ja hoitomenetelmien kehittäminen vaativat pitkäjänteisyyttä.

Kuten jokainen lukea osaava huomaa, vain yksi noista on keino työpaikkojen luomiseen, mutta sekin erittäin hämärä. 30 000:n työpaikan luomiseen tämä liiketoimintasuunnitelma ei menisi läpi missään leijonan luolassa. Vaaleissa se meni, koska kukaan ei lukenut sitä.

Keskustan laskelmat huomioivat myös työpaikkojen tuhoutumisen, eli tuhoutuneet on jo vähennetty 200 000 työpaikasta. Kaikki tuhoutuvat työpaikat siis korvataan ja niiden päälle syntyy 200 000 uutta kymmenessä vuodessa.

Kaikki työpaikat syntyvät yksityiselle sektorille sitten, kun yhteiskuntasopimus ja muut kilpailukykyuudistukset saadaan voimaan. Julkiselle sektorille syntyy hoivatyötä, mutta muuta, määrittelemätöntä työtä häviää saman verran, 20-30 000 henkilöä. Suomesta tulee kukoistava yritysten supervaltio. Automatisaation syömistä työpaikoista ei juuri huolehdita.

Kaikki tietävät, miten prosessi on käynnistynyt.

Hallituksen ilmoittamien koulutusleikkausteen jäljiltä arvioitu korkeakoulujen irtisanomistarve on yli 5000 työpaikkaa  ja postin uusin YT-kierros vie melkein 900 lisää . Julkisen sektorin 20-30 000:n työpaikan vähentäminen on siis saatu hyvin käyntiin. Yli 200 000:n uuden yksityisen sektorin työpaikan luominen vielä ottaa vauhtia, mutta hitaasti hyvä tulee.

Korvaan vähän särähtää paperin kohta ”Kokoomushallitus on leikannut Tekesin myöntövaltuuksia koko vaalikauden 2011-2015 ajan. Vuonna 2015 jo 127 miljoonan euron tasoon yltävät myöntövaltuusleikkaukset on purettava”. Tekesiltä kun päätettiin vain pari kuukautta myöhemmin Keskustan johdolla leikata kolmannes sen myöntövaltuuksista, eli suunnilleen sama summa, jonka Kokoomus aiemmin leikkasi.

Heti petetty lupaus hieman tahrii muuten optimisista paperia. Suurin osa paperin lupauksista tulee paljastumaan vuosituhannen vedätykseksi vasta vuosien kuluttua, ja vain sillä ehdolla, että hallitus pysyy kasassa kautensa loppuun saakka.

suomi

Standard

”Onko hän rasisti?” on useimmiten väärä kysymys

Aleksi Valavuoren kirjoituksista käydään nyt paljon keskustelua. Se on tavallaan valitettavaa, sillä Valavuorella ei ole mitään erityisen uutta tai kiinnostavaa sanottavaa. Ennemmin hän kierrättää Homma-foorumilla jo vuosikaudet lingottuja kauhtuneita fraaseja monikulttuurisuuden vaarallisuudesta. Valavuoren tapaus on kuitenkin toisella tavalla kiinnostava, sillä se on puhutteleva esimerkki yhdestä maahanmuuttokeskustelun suurimmista ongelmista: hän ohjaa jatkuvasti huomiota toimintansa vaikutuksista omaan henkilöönsä ja rasisti-nimityksiin.

Valavuoren kymmeniä tuhansia kertoja tykätyssä joukkoraiskauksilla pelottelevassa facebook-kirjoituksessa on huomionarvoista, että Valavuori puhuu siinä ihmisten leimaamisesta kolmessa eri yhteydessä. Hän ei välitä minkä leiman saa sanomisillaan, nettikirjoittelijat ovat rohkeita ja saavat leiman ja ”vaikutusvaltaiset henkilöt” eivät puhu, koska pelkäävät leimaa. Valavuoren kirjoituksen piilotettu aihe näyttääkin olevan, että henkilö leimataan heti rasistiksi, kun vähän selittää yksilöiden rikollista käyttäytymistä palauttamalla sen kulttuurin ominaisuudeksi.

Valavuori selvästi osasi odottaa reaktioita, jotka seurasivat. Hän myös osaa käyttää niitä hyväkseen. Hän julkaisi uuden päivityksen, jossa hän erikseen tuo esiin, että nyt alkoivat rasisti-huudot ja että salille ei nyt parane ottaa leijonariipusta ”ettei vaan leimata”. Myös kokoomuspoliitikko Fatbardhe Hetemaj tarttui samaan ja julkaisi kirjoituksen, jossa hän paheksuu Valavuoren ja Teemu Selänteen, jonka twitter-tilillä Valavuoren teksti jaettiin, saamaa rasistileimaa.

valavuori

Näin huomio on käännetty Valavuoren sanomista asioista ja niiden seurauksista Valavuoren henkilöön ja siihen, että hän uskaltaa puhua leimoja pelkäämättä. Rasismipuheessa tätä sattuu usein.

fath

Rasistiksi nimittämisen ongelma ei ole se, etteikö henkilö olisi tunnistettavissa rasistiksi ajatustensa ja käytöksensä perusteella. Ongelma on se, että nimityksellä ei päästä käsiksi siihen, että rasismi elää rakenteissa. Se tarkoittaa, että myös ihmiset, jotka eivät millään tavalla ajattele olevansa rasisteja tai usko rotuihin, voivat ylläpitää käytäntöjä, jotka sallivat valkoisille länsimaalaisille eri oikeuksia kuin muille.

Valavuoren päivityksessä ei ole tärkeää, onko Valavuori henkilönä nyt ja aina rasisti, vaan että hän puhuu epätarkasti kulttuureista ja liittää raiskaukset epämääräisesti kaikkiin turvapaikanhakijoihin. Hänen puheenvuoronsa tekee taas vähän todennäköisemmäksi, että joku muukin tekee vastaavia yleistyksiä ja siten ylläpitää rasistista valtajärjestelmää.

Rasismi on tärkeää nimetä, mutta se on tehokkaampaa, kun nimetään tekoja ja sanomisia ja niiden seurauksia vähemmistöjen kannalta. Toki avoimesti kansallissosialistiset julkisuudessa näkyvät henkilöt on tärkeää tunnistaa, mutta yksittäisten rivikansalaisten nimeäminen rasistiksi voi tehdä hallaa koko keskustelulle. Ei siksi, että he eivät toimisi rasistisesti, vaan kahdesta muusta syystä:

  1. Siksi, että me kaikki, osa vahingossa ja osa tahallaan, toimimme päivittäin rasistisesti
  2. Siksi, että he todennäköisesti tarttuvat nimitykseen ja ohjaavat keskustelun pois itse asiasta
Standard

Tiedätkö moniko lapsi hakee turvapaikkaa?

Turvapaikanhakijat ovat kaikki nuoria miehiä, eikö niin? Tällaisen kuvan saa helposti uutisoinnista ja muukalaisvihamielisten puheista. Puheet peittävät alleen sen tosiasian, että turvapaikanhakijalapsiakin on. Tähän moni tuhahtaa, että heitähän on vain aivan kourallinen, eikä asiaa siksi tarvitse kummemmin pohtia turvapaikanhakijoista puhuttaessa.

Riippuu mitä tarkoittaa kourallisella.

hss

Julia Virkkusen 26.1. DocPoint-festivaalilla ensi-iltansa saanut dokumentti ”Kasvottomat” käsittelee Rajat kiinni! –mielenosoituksia ja alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Virkkusen keskeinen huomio on, että lapset ovat jääneet turvapaikanhakijakeskustelun jalkoihin, kun kaikki toistavat yleisenä totuutena turvapaikahakijoiden olevan nuoria miehiä. Tällaiseen yksinkertaistavaan puheeseen on syyllistynyt viime aikoina muun muassa Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja, Pirkanmaan piirisihteeri ja puoluehallituksen jäsen Terhi Kiemunki. Hän tosin myös laskee irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän 10 000 yläkanttiin ja tekee muitakin asiavirheitä.

kiemu

Paljonko lapsia sitten tulee? Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä 4235 alle 14-vuotiasta turvapaikanhakijaa. On tärkeää huomata, että alaikäisiä tuli paljon enemmän, mutta koska osa lähellä 18 ikävuotta olevaa ei tiedä ikäänsä ja osa saattaa ilmoittaa väärän iän, alle 14-vuotiaiden luku on käyttökelpoisempi.

Eurostatin tilaston mukaan Suomeen tuli 32345 turvapaikanhakijaa vuonna 2015*. Alle 14-vuotiaiden osuus on 13,1 % kaikista. Se ei ehkä kuulosta paljolta. Luvun ymmärtää paremmin, kun sitä vertaa alle 14-vuotiaiden osuuteen Suomen väestöstä, joka oli vuoden 2014 lopussa 15,3%. Vähän yli kahden prosenttiyksikön ero ei enää tunnukaan niin merkittävältä. Lapsia onkin tullut aika paljon.

Jos vielä yrittää hahmottaa, paljonko tuo alle 14-vuotiaiden osuus 13,1 prosenttia on, sitä voi verrata Suomen kaupunkeihin. 13,1 % suomalaisista on 716 800 ihmistä. Jos unohdamme tuon prosenttiluvun turvapaikanhakijoista puhuessamme, se olisi sama kuin Suomen väestöstä puhuessamme jättäisimme laskuista koko Helsingin tai vaihtoehtoisesti Oulun, Tampereen ja Turun asukkaat yhteensä. On vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi Helsingin Sanomat tekisi niin.

Puhe turvapaikanhakijoista hakeutuu kohti yleistyksiä, koska ne ovat helpompia käsitellä. On kuitenkin tärkeää yrittää katsoa asioita eri näkökulmista. Kun huomioimme Suomeen saapuvat lapset, helposti myös huolehdimme näistä hädänalaisista paremmin. Kaikkien velvollisuus onkin välillä pysähtyä kyselemään, menevätkö asiat ihan niin, kuin sanomalehdet tai televisiossa haastateltavat huolestuneet kansalaiset puhuvat.

tp5

 

* Maahanmuuttoviraston mukaan 131 ihmistä enemmän, mutta käytän Eurostatin tilastoa, koska alle 14-vuotiaiden luku on siitä peräisin

EDIT: Pylväsdiagrammiin lisätty asteikko, suomalaisten alle 14-vuotiaiden lukumäärä korjattu pienemmäksi ja lähde vaihdettu

Standard

YLE kompuroi kriittisyyden kanssa

Suomalaiset mediat eivät tykkää konflikteista. Perussuomalaisen puheenjohtaja Timo Soinin haastattelu BBC:n Hardtalk-ohjelmassa  on jäänyt monen mieleen vuosien takaa siksi, että kerrankin toimittaja laittaa poliitikon oikeasti selkä seinää vasten. Suomessa sellainen ei ole tapana.

YLEn aamu-tv:ssä 21.1. Elinkeinoministeri Olli Rehn sanoi toimittajalle silmää räpäyttämättä, että “– panostaminen innovaatioihin ja osaamiseen on valtavan tärkeää vähänkin pidemmän sihdin kilpailukyvyn näkökulmasta, näillä lääkkeillä Suomi saadaan nousemaan, jos se on noustakseen”. Haastattelussa koko kommentti ohitetaan ja jatketaan puhetta työn automatisaatiosta.

Keskisuomalainen uutisoi juuri, että Rehnin hallituksen leikkaukset johtavat yli 5000 työpaikan katoamiseen korkeakouluista. Se ei ole panostamista osaamiseen. Toimittaja päästi leikkaushallituksen ministerin kuin koiran veräjästä ja salli hurskastelun aamutelevisiossa.

YLEn aamu-tv:ssä 25.1. puolestaan olivat vieraina Rajat kiinni –”kansanliikkeen” Susanna Kaukinen ja Pekka Kemppainen. Toimittaja ei kysynyt rasismista yhtä ainutta kysymystä, vaan antoi haastateltaville pitkiä puheenvuoroja, joissa he normalisoivat ja kiillottivat mielenosoituksiaan sekä puolustivat muukalaisvihamielisiä, valkoisen Suomen puolesta marssivia katupartioita.

Kaukinen muun muassa sanoi lähetyksessä, että kansa on katupartioiden takana, vaikka esimerkiksi MTV:n kyselyn mukaan useampi vastustaa niitä kuin kannattaa. Toimittaja ei puuttunut tähän mitenkään. Hän ei myöskään kysynyt mitään Susanna Kaukisen netissä levittämistä rotujen sekoittamista vastustavista ajatuksista tai Pekka Kemppaisen jakamista, mustia ihmisiä kyseenalaisissa tilanteissa esittävistä kuvista.

yle

Kun valtakunnallinen, verorahoitteinen media toimii näin, näen kaksi vaihtoehtoa:

1. YLE alkaa vaatia kriittisyyttä toimittajiltaan ja teettää taustatyön niin hyvin, että haastateltavia osataan haastaa uskottavasti ja lähteisiin pohjaten

2. Samassa aamu-tv:n lähetyksessä Rajat kiinni –väen jälkeen oli pianoa soittava kissa. Jos kriittisyys ei kiinnosta, YLE voisi keskittyä kissojen arjen temmellyksestä kertoviin juttuihin ja lopettaa kokonaan ihmisten haastattelemisen.

ronja.png

Standard

8 vinkkiä maahanmuutosta kirjoittaville toimittajille

Suomen Kuvalehden jutussa “Hyppivät, kiljuvat ja paiskovat vettä kiukaalle” – Vakiokävijä pelkää, että uimahallista tulee Lähi-itä  (kyllä, tuo on oikea otsikko) käsitellään kokemuksia eri taustaisten ihmisten kohtaamisista uimahalleissa. Juttu kannattaa lukea kokonaan. Se on mielenkiintoinen ja havainnollistava esimerkki vaikeuksista kirjoittaa Suomessa oleskelevista ihmisistä yksilöä ja ihmisyyttä kunnioittavasti.

Alla oleva vinkkilista on jutun inspiroima, mutta soveltuu mainiosti jokaiselle toimittajalle, joka aikoo kirjoittaa maahanmuutosta, kulttuureista, tavoista tai ihonväristä.

1. Kun kirjoitat juttua, älä kutsu pelkästään kantasuomalaisia nimillä ja viittaa muihin monikossa

2. Kun suunnittelet eri värisiä, eri paikoista tulevia ihmisiä käsittelevää juttuasi, haastattele ja siteeraa muitakin kuin valkoisia suomalaisia

3. Älä sisällytä juttuusi safari-osiota, jossa kuvailet itsellesi tuntemattomien, nimettömiksi jäävien ihmisten käyttäytymistä laumaan viittaavin sanankääntein

4. Koita rakentaa jutun kokonaisuus niin, että keskeisenä lähteenä ei ole anonyymin yksittäisen ihmisen muukalaispelkoinen valituspuheenvuoro, jota siteeraat pitkästi

5. Kun käsittelet kulttuureja jutussasi, keskustele muidenkin asiantuntijoiden kuin uimahallin laitospäällikön kanssa

6. Koita otsikoida juttusi niin, että medialukutaidoton pelokas ihminen ei saa siitä lisää sytykettä harhaisille kuvitelmilleen Suomen nopeasta islamisaatiokehityksestä

7. Kyseenalaista, haasta ja tarkenna kommentteja, joita haastateltavasi antaa, mikäli ne niputtavat kaikki Suomen ulkomaalaistaustaiset uimahallissa kävijät häiriökäyttäytyjiksi

8. Kun seuraavan kerran mietit maahanmuuttoa koskevaa juttuaihettasi, mieti kahteen kertaan, soita jollekin asiaan perehtyneelle ihmiselle ja kysy mitä mieltä hän on, mieti sitten vielä kerran

Standard

Antero Vartia kurjistaisi työoloja enemmän kuin hallitus

Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia ylistää blogissaan taksiyritys Uberia ja muita digitalisaatioon perustuvia yrityksiä, joilla on kyky tuottaa Suomeen ”uusia ennennäkemättömiä palveluja”. Vartian mukaan Uberin suurin ongelma on se, että Suomen lainsäädäntö on sen toiminnan kannalta vanhentunutta. Hän myös toteaa, että viranomaisen ei tulisi ”päättää kuinka paljon yrittäjille maksetaan palvelusta”.

Vartia saa uudet digitaaliset palvelut todella kuulostamaan kaikkien kannalta mainiolta kehitykseltä: palvelujen saatavuus paranee, hinta laskee ja töihin voi ryhtyä joustavasti. Hänen puheenvuoronsa keskeinen tavoite onkin siirtää koko asia politiikan ulkopuolelle, sillä ”markkinatalous on paras moottori”.

Startup-puheessa tarkastellaan usein uusia palveluja ikään kuin luonnonilmiöinä, jotka saapuvat tänne halusimme tai emme. Tausta-ajatuksena on, että uberit ovat kerta kaikkiaan niin paljon parempia ratkaisuja, että ne ajavat vanhat toimintatavat nopeasti pois tieltään.

Vartian puheet yrittäjien puolustamisesta näyttäytyvät hyvin eri valossa, kun palauttaa mieleensä, millaista Uber-yrittäminen on. Uberin kaltaisissa työtä joukkoistavissa malleissa ”yrittäjyys” tarkoittaa usein pätkittäistä ja pienillä ansioilla tehtävää silpputyötä, johon eivät kuulu normaalit työntekijän etuudet sen paremmin kuin yrittäjän vapauskaan. Oikeita yrittäjiä ovat tietenkin Uberin, Woltin ynnä muiden yritysten omistajat, jotka keräävät valtavia, nopeita voittoja sen työn kautta, jota lattiatason ”yrittäjät” tekevät.

Kun vihreä kansanedustaja hehkuttaa Uberia, hän samalla hehkuttaa yhteiskuntaa, jossa sopimisjärjestelmä on romutettu ja työntekijärintama on hajotettu yksinyrittäjiksi sosiaaliturvan ulkopuolelle. Uberia toki voi ajaa vain pari tuntia viikossa, jos siltä tuntuu, mutta harvalla on aito mahdollisuus valita, paljonko töitä tekee.

Vartia kylläkin on itse asemassa, jossa työnteko on valinta. Kun hänen eurovaalivideossaan haastattelija kysyy, onko Vartialla aikaa lähteä Brysseliin, hän vastaa ”liiketoiminta pyörii sen verran hyvin tänä päivänä et mä oon voinut palkata sinne ihmisiä tekemään sen työn”. Vartialla epäilemättä on ymmärrystä Uberin omistajia kohtaan, jotka myös voivat pyöritellä peukalojaan samalla kun suojattomat kuskit ajavat heille lisää rahaa.

Hälyttävintä Vartian avauksessa on, että hän on oppositiopuolueen kansanedustaja. Juuri nyt suomalaisen sopimisjärjestelmän ytimessä toimivat ammattiliitot valmistautuvat kaatamaan hallituksen suunnittelemia työntekijöiden aseman yleisiä heikennyksiä. Vartia näyttää olevan valmis menemään paljon pidemmälle ja synnyttämään yhä enemmän sääntelemätöntä työtä, jossa on yrittäjän riskit ja halpatyövaltion palkka.

Poliitikon jos kenen pitäisi nähdä, että koko suomalainen yhteiskunta on rakennettu suojaamaan ihmisten säännöllistä toimeentuloa ja varmistamaan, että tehdystä työstä hyötyvät muutkin kuin työn ostaja. Startupit eivät ole luonnonilmiöitä sen enempää kuin ay-liikekään, vaan me kansalaiset voimme yhdessä päättää, millaisilla ehdoilla tässä maassa töitä tehdään.

Kun Vartia sanoo ”on tärkeää, että viranomainen määrittää kuluttajien turvaamiseksi reunaehtoja, joita liiketoiminnassa ei sovi ylittää”, hän unohtaa, että yhteiskunta ei koostu pelkistä kuluttajista. Joku ainakin toistaiseksi oikeasti siivoaa, ajaa autoa ja hoitaa lapsia maksua vastaan. Heidän kykynsä neuvotella itse toimeentulostaan on vähäinen ja siksi tarvitaan järjestäytymistä. Tarvittaisiin myös poliitikkoja silpputyövoiman suojaksi, mutta selvästi ainakaan Vartian suuntaan on turha huutaa apua.

Standard