Äärioikeiston katupartiot ovat leikkauspolitiikan seuraus

Ennen pääministerikauttaan Juha Sipilä viihdytti kansalaisia muun muassa askartelemalla ympyränmuotoisia hökötyksiä, joita hän nimitti “kakkaroiksi”. Ensimmäinen Sipilän kakkara kuvaa kansantaloutta nelikentällä “Julkinen talous, Vastuunotto, Talouskasvu, Huolenpito”. Helsingin Sanomat havainnollistaa kakkaraa seuraavasti:

Kun esimerkiksi vastuunotto omasta elämästä ja lähimmäisistä kasvaa, paine julkista taloutta kohtaan pienenee.

1367987470266.jpg

Kuva: HS

Viime aikoina paljon puhuttaneet äärioikeiston katupartiot eivät ensikuulemalta näytä liittyvän tähän mitenkään. Tarkemmin katsoen ne kuitenkin ovat ymmärrettävä seuraus siitä ideologiasta, jota hallitus tällä hetkellä ajaa.

Kun julkista sektoria nyt kuritetaan ja parjataan, on mukavaa esittää, että kansalaisten oma aktiivisuus silloin nostaa päätään ja ottaa julkisen sektorin tehtäviä. Sipilä on heitellyt kaikenlaisia lukuja tähän liittyen, kuten että valtiolla työskentelee kymmeniätuhansia virkamiehiä liikaa.

Mikäpä olisikaan parempaa kansalaisten omaa aktiivisuutta, kuin poliisin tehtävien täydentäminen pienemmissä kunnissa? Poliisi itse esitti tämänsuuntaisia toiveita joitakin vuosia sitten. Seuraukset ovat nyt näkyvissä.

Yhtälöä on täydennetty oivallisesti kuluvan vuoden aikana, kun eri mediat,  taloudellinen ja poliittinen eliitti ovat saaneet yhdessä istutettua meihin ajatuksen, että Suomi on konkurssin partaalla.

Seurauksena kansalaiset ajattelevat, että meillä ei ole varaa turvapaikanhakijoiden auttamiseen.

varaa

Sipilän peräänkuuluttaman vastuunoton ideologian tarkoittamaton seuraus onkin, että muukalaisia pelkäävät, maan konkurssista vakuuttuneet ihmiset lähtevät kaduille käyttämään oman käden oikeutta heikossa asemassa olevia turvapaikanhakijoita vastaan.

Vaikka nyt katupartiot on laajamittaisesti tuomittu, eivät hallituspuolueet voi pestä niistä käsiään. Rahojen loppumisella pelottelu ja julkisen sektorin kaventaminen tuottavat ihan muita seurauksia kuin kukoistavan ja vastuullisen Suomen.

Vaikka poliisin toimintaa on tärkeää kritisoida, demokraattinen kontrolli yltää siihen huomattavasti paremmin kuin nyt katuja partioiviin joukkoihin.

Suomi pärjäisi paremmin ilman tällaista vastuunottoa.

odin

Advertisements
Standard