Antero Vartia kurjistaisi työoloja enemmän kuin hallitus

Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia ylistää blogissaan taksiyritys Uberia ja muita digitalisaatioon perustuvia yrityksiä, joilla on kyky tuottaa Suomeen ”uusia ennennäkemättömiä palveluja”. Vartian mukaan Uberin suurin ongelma on se, että Suomen lainsäädäntö on sen toiminnan kannalta vanhentunutta. Hän myös toteaa, että viranomaisen ei tulisi ”päättää kuinka paljon yrittäjille maksetaan palvelusta”.

Vartia saa uudet digitaaliset palvelut todella kuulostamaan kaikkien kannalta mainiolta kehitykseltä: palvelujen saatavuus paranee, hinta laskee ja töihin voi ryhtyä joustavasti. Hänen puheenvuoronsa keskeinen tavoite onkin siirtää koko asia politiikan ulkopuolelle, sillä ”markkinatalous on paras moottori”.

Startup-puheessa tarkastellaan usein uusia palveluja ikään kuin luonnonilmiöinä, jotka saapuvat tänne halusimme tai emme. Tausta-ajatuksena on, että uberit ovat kerta kaikkiaan niin paljon parempia ratkaisuja, että ne ajavat vanhat toimintatavat nopeasti pois tieltään.

Vartian puheet yrittäjien puolustamisesta näyttäytyvät hyvin eri valossa, kun palauttaa mieleensä, millaista Uber-yrittäminen on. Uberin kaltaisissa työtä joukkoistavissa malleissa ”yrittäjyys” tarkoittaa usein pätkittäistä ja pienillä ansioilla tehtävää silpputyötä, johon eivät kuulu normaalit työntekijän etuudet sen paremmin kuin yrittäjän vapauskaan. Oikeita yrittäjiä ovat tietenkin Uberin, Woltin ynnä muiden yritysten omistajat, jotka keräävät valtavia, nopeita voittoja sen työn kautta, jota lattiatason ”yrittäjät” tekevät.

Kun vihreä kansanedustaja hehkuttaa Uberia, hän samalla hehkuttaa yhteiskuntaa, jossa sopimisjärjestelmä on romutettu ja työntekijärintama on hajotettu yksinyrittäjiksi sosiaaliturvan ulkopuolelle. Uberia toki voi ajaa vain pari tuntia viikossa, jos siltä tuntuu, mutta harvalla on aito mahdollisuus valita, paljonko töitä tekee.

Vartia kylläkin on itse asemassa, jossa työnteko on valinta. Kun hänen eurovaalivideossaan haastattelija kysyy, onko Vartialla aikaa lähteä Brysseliin, hän vastaa ”liiketoiminta pyörii sen verran hyvin tänä päivänä et mä oon voinut palkata sinne ihmisiä tekemään sen työn”. Vartialla epäilemättä on ymmärrystä Uberin omistajia kohtaan, jotka myös voivat pyöritellä peukalojaan samalla kun suojattomat kuskit ajavat heille lisää rahaa.

Hälyttävintä Vartian avauksessa on, että hän on oppositiopuolueen kansanedustaja. Juuri nyt suomalaisen sopimisjärjestelmän ytimessä toimivat ammattiliitot valmistautuvat kaatamaan hallituksen suunnittelemia työntekijöiden aseman yleisiä heikennyksiä. Vartia näyttää olevan valmis menemään paljon pidemmälle ja synnyttämään yhä enemmän sääntelemätöntä työtä, jossa on yrittäjän riskit ja halpatyövaltion palkka.

Poliitikon jos kenen pitäisi nähdä, että koko suomalainen yhteiskunta on rakennettu suojaamaan ihmisten säännöllistä toimeentuloa ja varmistamaan, että tehdystä työstä hyötyvät muutkin kuin työn ostaja. Startupit eivät ole luonnonilmiöitä sen enempää kuin ay-liikekään, vaan me kansalaiset voimme yhdessä päättää, millaisilla ehdoilla tässä maassa töitä tehdään.

Kun Vartia sanoo ”on tärkeää, että viranomainen määrittää kuluttajien turvaamiseksi reunaehtoja, joita liiketoiminnassa ei sovi ylittää”, hän unohtaa, että yhteiskunta ei koostu pelkistä kuluttajista. Joku ainakin toistaiseksi oikeasti siivoaa, ajaa autoa ja hoitaa lapsia maksua vastaan. Heidän kykynsä neuvotella itse toimeentulostaan on vähäinen ja siksi tarvitaan järjestäytymistä. Tarvittaisiin myös poliitikkoja silpputyövoiman suojaksi, mutta selvästi ainakaan Vartian suuntaan on turha huutaa apua.

Advertisements
Standard