Markkinataloutta ei halua kukaan

Jos voisin poistaa yhden sanan julkisesta keskustelusta, se olisi markkinatalous. Syy on yksinkertainen: sanan käyttö johtaa väistämättä väärinkäsityksiin ja sitä käytetään tahallaan harhaanjohtavasti. Markkinatalous on liian epämääräinen ja liian vahvasti mielikuviin nojaava käsite, että sitä voisi käyttää ymmärrettävästi.

Otetaan muutama viimeaikainen esimerkki.

SDP:n kansanedustaja Timo Harakka julkaisi hiljattain paljon huomiota herättäneen linjapaperin ”Liike 2020”. Siinä Harakka sanoo muun muassa haluavansa ”lisää markkinataloutta markkinatalouteen”. Harakka kirjoittaa:

Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkisen vallan tehtävä on auttaa ja säädellä markkinataloutta – ja määrätä sille rajat.

markkina

Harakan linjapaperin otsikointia

Harakka siis ei oikeastaan halua markkinataloutta missään sen puhtaassa muodossa. Hän otsikoi raflaavasti, mutta markkinatalouden vaatiminen on vain retorinen temppu, hengessä ”katsokaa, minä olen demari ja uskallan käyttää tätä sanaa ja rikkoa tabuja!”. Oikeasti Harakka sanoo haluavansa säätelyä.

Toinen esimerkki löytyy Vihreistä viime hallituskaudelta. Kun Fennovoimalle myönnettiin porvarienemmistön turvin lupa ydinvoimalahankkeelle vuonna 2014, Ville Niinistö kirjoitti aiheesta voimakassanaisen tiedotteen. Siinä Niinistö sanoo, että Kokoomus ”hylkäsi markkinatalouden” ja että ”Vihreät haluaa Suomen olevan länsimainen markkinatalous”.

Vihreät kuitenkaan ei halua Suomen olevan pelkkä markkinatalous. Se haluaa Suomen olevan hyvinvointivaltio, jolla on säädeltyjä markkinoita tietyillä yhteiskunnan alueilla. Sanavalinnan tarkoitus ei ole asemoida puoluetta, vaan näpäyttää Kokoomusta valtiokapitalismin harjoittamisesta.

Vihreät tai Harakka eivät halua Suomeen markkinataloutta. Kukaan Suomessa ei halua.

Suomen talousjärjestelmää on luontevaa kuvata sekataloudeksi. Se tarkoittaa, että meillä on monilla yhteiskunnan alueilla, esimerkiksi kaupan alalla, kilpaillut markkinat. Se tarkoittaa myös, että meillä on tulonsiirtoja, valtionyhtiöitä ja paljon verorahoitettuja palveluja markkinaehtoisten rinnalla, esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

Markkinatalouden vaatimisella Suomeen näytetään tarkoittavan käytännössä, että halutaan vähentää julkisen vallan osuutta jonkin tietyn yhteiskunnan osa-alueen säätelyssä. Vaikka vaatija ei tätä sanokaan, kyse on aina paljon suppeammasta väitteestä kuin talousjärjestelmän perustan muuttamisen vaatiminen.

Suomessa kaikki eduskuntapuolueet ohjelmiensa perusteella ovat sekatalouden kannattajia, tosin hallituspuolueet menevät nyt eri suuntaan ja niin lujaa, että jopa Margaret Thatcher kaivetaan haudasta. Täysin markkinaehtoista yhteiskuntaa on silti vaikeaa edes kuvitella. Suomessa vain pieni talousliberaalien kerho pystyy tähän.

Markkinataloudesta puhumisen voisi lopettaa suosiolla, jos ei halua sanoa muuta kuin, että haluaa lisätä markkinaehtoisuutta tietyllä yhteiskunnan alueella. Voisi sanoa sen, mitä tarkoittaa. Sana ”markkinatalous” kaikuu kyllä mahtipontisena ja antaa epämääräisen kuvan siitä, että sen sanoja pyrkii ”eteenpäin” ja pois virttyneestä suunnitelmataloudesta. Säätelemätön markkinatalous on silti kävelevä katastrofi, jonka ei pitäisi vedota yhteenkään suomalaiseen, joka on saanut maksuttoman koulutuksen ja terveydenhuollon.

Kiinnostavasti Yhdysvalloissa tilanne on tällä hetkellä aivan toinen. Maassa, joka on ollut markkinauskovaisten paratiisi, pärjää nyt yllättävän hyvin sosialistiksi julistautuva presidenttiehdokas Bernie Sanders. Samaan aikaan kysely osoittaa, että USA:n demokraateista selvästi useampi sanoo kannattavansa sosialismia kuin kapitalismia. Retorinen flirttailu vapaalla markkinataloudella saattaa olla tullut tiensä päähän Yhdysvalloissa.

Ehkä Suomessakin vielä jonain päivänä?

Advertisements
Standard