Konservatiivinen parisuhdekertomus

Keskustelun herättäminen on perustelu kaikelle mahdolliselle. Perussuomalaisten nuorten kaksinapaiseen sukupuolikäsitykseen perustuva #tyttö_poika-kampanja oikeutettiin keskustelun herättämisellä. YLEn paljon kiistelty A2 turvattomuus-ilta kiitteli paljoa ohjelman ympärillä käytyä keskustelua ennen ohjelmaa ja ohjelman jälkeen.

Keskustelun herättäminen kuulostaa ylevältä journalistiselta motiivilta. Sen toinen puoli on raadollisempi: klikkauksiin ja jakoihin perustuvien medioiden on edullista synnyttää keskustelua omilla alustoillaan aiheesta kuin aiheesta – ja ruokkia keskustelua loputtomiin. Keskustelun herättäminen on oiva savuverho ihan silkalle huomion hakemiselle ja usein myös kyseenalaisten näkemysten normalisoinnille.

Helsingin Sanomat on viime aikoina antanut paljon palstatilaa keskustelulle miesten asemasta parisuhteessa. Tärkeä aihe. Ihan oikeasti. Keskustelun käymisen tapa kuitenkin on paikoin ollut erikoinen.

Kaikki alkoi Rosa Meriläisen kolumnista ”Miehiä tulee ja menee, mutta ystävättäret pysyvät”. Siinä Meriläinen ylistää naisten jaettuja kokemuksia, joista osa on Meriläisen mukaan sellaisia, että mies ei voi ymmärtää niitä. Meriläisen teksti on ympärikäännetty versio miesten välisten siteiden ylistämisestä, jolle on englanninkielinen oma naisvihamielinen sanontansa ”bros before hoes” eli veljet ennen horoja. Tämä kulttuuriin syvälle uurtunut normi ei ole miesten kohdalla mitään erikoista, mutta kun nainen  kääntää asetelman ympäri, nousee äläkkä. Teksti ei oikeastaan edes käsittele miehiä kuin sivulauseessa. Se on ennemmin kertomus siitä, miten Meriläinen on oppinut arvostamaan vain naisten kanssa jakamiaan asioita.

Meriläisen tekstiin reagoi Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen mielipidekirjoituksella, jossa hän sanoo Meriläisen tekstin ilmentävän ”2000-luvun miehen ja naisen etääntymistä parisuhteessa ja naisen tarvetta – oikeastaan hätää – korvata menetetty läheisyys kavereilla.”

Meriläisen tekstissä onkin yhtäkkiä kyse hädästä ja puutteen, menetyksen korvaamisesta. Naiserityisyys ei Vaarasta kiinnosta. Hän kääntää Meriläisen tekstin koskemaan parisuhteita, nimenomaan miesten ja naisten välisiä heteroparisuhteita. Miehet ovat Vaarasen mukaan ongelmissa ja alakynnessä:

Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä.

Vaarasen teksti on otsikoitu ” Väestöliiton asiantuntija: Olen huolissani miesten väheksymisestä liitoissa ja sinkkuelämässä.” Hänet siis esitetään juuri asiantuntijaroolin kautta. Kuitenkaan asiantuntija ei esitä yhtään lähdettä tai selkeää faktaa väitteidensä tueksi. Miesten ahdinko kuulemma näkyy, mutta ei ole selvää miten. Vetoaminen omaan huoleen korostuu faktojen yli.

Meriläisen tekstin jälkeen HS:n sivuilla on julkaistu joukko toisiinsa linkattuja tekstejä, joissa on kyse samasta huolesta ja joissa keskustellaan miesten asemasta parisuhteessa. Tämä tuntuu kummalliselta, sillä Meriläinen ei aloittanut keskustelua parisuhteesta eikä Vaaranen häntä kommentoidessaan onnistunut osoittamaan muuta kuin oman huolensa.

taustat

Suomi on Euroopan parisuhdeväkivaltatilastojen kärkikolmikossa. Lähes joka kolmas nainen on kohdannut parisuhdeväkivaltaa. Miehiin väkivaltaa kohdistuu enemmän kodin ulkopuolella. Tämä on siis tilastotietoa, jonka pohjalta voi käydä keskustelua. Keskustelun käyminen on helpompaa, silloin kuin väitteen voi kiistää tai vahvistaa. Vaarasen puhe huolista ja yksilöimätön vetoaminen Väestöliiton kokemuksiin ei ole kiistettävissä.

Vaaranen ei tuo esiin, miten miehet keskimäärin kokevat parisuhteet. Hän ei kerro kotitöiden jakautumisesta. Hän ei sano mitään,minkä voisi kiistää.

Keskustelun uusin avaus on HS:n maaliskuun kuukausiliitteessä, jossa on pitkä Vaarasen haastattelu. Siinä Vaaranen kommentoi aiempaa käytyä keskustelua näin:

Olen oikeastaan järkyttynyt siitä, että tämä on sellainen tabu. Siis se, että miehellä on tunteet.

Kukaan tosin ei ole sanonut, että miehillä ei olisi tai saisi olla tunteita. Vaaranen esitetään jutussa herkkänä ihmisenä ja paljon kokeneena asiantuntijana. Siinä siteerataan pitkästi Vaarasen saamia palautteita. Mitään tutkimustietoa ei edelleenkään ole näkyvillä. On huomionarvoista, että kaikki, mitä Vaaranen miesten ja naisten välisistä suhteista sanoo, on hänen itsensä takana eikä sitä voi tarkistaa riippumattomista lähteistä. Toimittaja ei kyseenalaista sanomisia kertaakaan.

Miten Vaarasen tarinan sitten olisi voinut kertoa toisin kuin HS? Kokeillaan.

Feministisen ajatushautomon perustaja, punavihreä yhteiskunnallinen aktivisti kirjoittaa blogitekstin, jossa puolustaa naisten kokemusten erityisyyttä ja puhuu tilanteista, jotka eivät ole miesten tavoitettavissa. Kirjoitukseen vastaa Väestöliiton asiantuntija, joka ei juuri kommentoi tekstin väitteitä, vaan pitää puheen (ilman perusteltuja ja heteronormatiivisen tiukasti rajaten) heteroparisuhteissa elävien miesten puolesta, joita naiset eivät huomioi. Sananvaihdon taustalla väikkyy jotakin ainutlaatuista: 1900-luvun emansipaatiokehitys. Naiset ovat noin sadassa vuodessa taistelleet itselleen oikeuden haastaa mies avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta oikeuteen, käydä töissä, äänestää, olla mieltä ja omistaa. Moni on yrittänyt hidastaa kehitystä. Myös moni nainen.

Miten kirjoittajia voisi tämän kehityksen perusteella luonnehtia? Lyhyesti: liberaali Meriläinen ja vanhaa säilyttävä, konservatiivi Vaaranen. Vaikka Vaaranen esitetään asiantuntijana, puheenvuoro on yksinkertaisesti vailla osoitettua pohjaa ja ideologisesti konservatiivinen. Sitä ei Helsingin Sanomat sano. Vaaranen ei esiinny asiantuntijaroolin mukaisella tavalla puheenvuoroissaan, vaan peräänkuuluttaa tietynlaista normatiivista, heikoin väittein perusteltua tapaa olla parisuhteissa. Miesten ahdinko voimakkaiden naisten sorron ikeessä voi olla joskus totta, mutta siitä ei anneta mitään näyttöä.

Koko keskustelussa on keskeistä, että jokainen voi sanoa siihen ”olen samaa mieltä” tai ”en ole samaa mieltä” loputtomiin. Sitä voi jatkaa ilman että saavutetaan mitään muuta kuin klikkauksia ja mielenrauha konservatiiveille siitä, että heitä joku puolustaa. Moni mies pitää tarinasta, jossa hänestä tulee uhri siksi, että naisetkin osaavat haluta asioita. Ennen ei ollut niin.

Advertisements
Standard