Kun vastuullinen ei tee mitään

Tammikuusta lähtien medioissa on näkynyt kiitettävän paljon yksi asia: Helsingin kaupunki jättää kodittomia yöksi pakkaseen. Aihetta on käsitelty Kansan Uutisissa (1, 2), VoimassaRadio Helsingillä, Helsingin Sanomissa, Ylioppilaslehdessä ja YLEllä.

Huomion keskipisteessä on ollut ennen kaikkea yksi henkilö: apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Hän itse nukkuu tämän blogin tietojen mukaan sisällä.

Räty on tullut ennen apulaiskaupunginjohtajan pestiään tunnetuksi muun muassa verosuunnittelusta ja sen ihmettelemisestä, kuinka moni Suomessa muka tienaa alle 2100 tai 2600 euroa. Rädyn mukaan holding-yhtiöiden avulla tapahtuva verosuunnittelu on  tapa järjestää perhe ja työelämä yhteen. Arkea joillekin.

Jo vuonna 2011 Räty kommentoi romanien asumistilannetta Helsingissä näin:

Meillä on täällä olemassa leirintäalueita, hostelleja ja hotelleja, joissa ihmiset voivat majoittua. — Helsingissä on aika hyvät ja toimivat palvelut asunnottomille ja niitä voivat käyttää muutkin EU-kansalaiset ja hätään joutuneet kansalaiset.

Ei vain toimivat palvelut, vaan myös hotelleja! Hienoa.

Vuonna 2016 Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajana Räty joutuu huomion keskipisteeseen, kun käy ilmi, että hänen puheensa kaikille saatavilla olevasta hätämajoituksesta eivät pidä käytännössä paikkaansa. Suomessa oleskeleville romaneille järjestetään majoitusta yksityishenkilöiden kodeista Helsingin turvaverkon pettäessä.

Asia on ollut paljon näkyvillä, joten se lienee hoidettu?

Ei. Kun lämpotilat maaliskuun puolenvälin jälkeen kääntyvät laskuun, sama tilanne toistuu. Mitään ei ole hoidettu, vaan romaneille tarjottava kriisiapu on edelleen samalla tavalla kiven alla. Ulkomaalaisia koskeva hätämajoitusohje Helsingissä sitoo palvelun saamisen kunnasta poistumiseen, apu on saatavilla vain kerran ja vain yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi. Avointa matalan kynnyksen paikkaa ei ole, kuten sosiaali- ja kriisipäivystyksen Olli Salin sanoo.

Niinpä yksityishenkilöt ja tällä kertaa myös Naisasialiitto Unioni järjestävät  hätämajoitusta. Juuri nyt.

Rädyn reaktiot tilanteeseen ovat haastatteluissa olleet näennäisen empaattisia, mutta käytännössä vaikuttaa, että häntä ei ehkä kiinnosta. Vai millä muulla tavalla pitäisi tulkita tilannetta, jossa useita ihmisiä nukkuu pakkasessa, ja ulkona yöpyisi vielä enemmän ilman kansalaisten hätäapua? Rädyn passiivisuuden vastapainoksi muun muassa kaksi aktiviista kaupunginvaltuutettua on tehnyt aiheesta valtuustoaloitteen.

Rädyn puheet ovat olleet myös keskenään ristiriitaisia. Hän sanoo Helsingin sanomien haastattelussa, että ”asunnotonta ei jätetä paleltumaan taivasalle Helsingissä” ja myöhemmin samassa jutussa ”lähtökohta on tietenkin se, että kaikkia hädänalaisia autetaan, mutta mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.” Päättele siitä sitten.

Rädyn verkkosivuilla on lyhyt teksti, jossa hänen ystävänsä kuvailee häntä. Se kuuluu näin:

Laura on mulle ystävä, joka on valmis pyyteettömästi tukemaan ja auttamaan aina tarvittaessa.

Voisiko Rädyn tuki ulottua myös oman lähipiirin, omien arjen tilanteiden ulkopuolelle? Eikö politiikka ole juuri sitä varten? Ja jos asiat ovat epäselviä, eikö kaupungin johdon pidä selventää niitä, jotta kaikista huolehdittaisiin?

Auta, Laura.

raty

Advertisements
Standard