Tylsä meemi suututti musiikkimarkkinat

Viime aikoina facebookissa on kiertänyt lista suomalaisten suurten festivaalien artistikiinnityksistä. Listalta löytyi seitsemän festivaalia, joilla esiintyvät Chisu, Sanni, Cheek, Antti Tuisku ja JVG. Tämän lisäksi  yhdeksällä muulla festivaalilla esiintyy ainakin kaksi näistä. Listaa on tämän tekstin kirjoittamishetkellä jaettu 1580 kertaa.

maksa

Listan viesti on ilmeinen: festivaalit haluavat maksimoida kävijänsä ja silloin etusijalle nousevat myydyimmät artistit ennemmin kuin pienempiä artisteja fanittavien toiveet. Chisua lukuun ottamatta Kaikki listan artistit ovat käyneet itkemässä Vain elämää –sarjassa. Kukaan ei tee musiikkia, jota voisi luonnehtia rockiksi, vaikka listan kuudentoista festivaalin nimistä kuudessa tuo sana esiintyy.

Miten listaan sitten reagoivat suurimmat musiikkimediat?

Soundissa  julkaistiin Saku Schilditin kommentti aiheeseen otsikolla ”Suomen festaritarjonnan pilkkaaminen ei aivan käy järkeen”. Siinä Schildt huomauttaa, että monia muitakin artisteja esiintyy festivaaleilla. Myös ainakin Porispere on jakanut listaa, jolta löytyy muita festivaalien artisteja. Schildt myös korostaa, että järjestäjät ottavat taloudellisen riskin, kun voi sataakin, ja että pitäisi olla kiitollinen.

No shit. Kaikki varmaankin tietävät, että tuolla listalla eivät ole festivaalien kaikki esiintyjät. Se minkä lista kuitenkin kertoo on, että jos haluaa nähdä ne muut, lipun hinnasta osa muodostuu kuudellatoista eri festivaalilla noiden artistien suurista keikkapalkkioista.

Meemi oli Schildtin mukaan ”tylsä”. Ja aika tylsä se taisi ollakin, kun niin Rumba, Soundi kuin Inferno jättivät facebookissa sen jakamatta. Schildtin teksti oli musiikkimediaestablishmentin ainoa reaktio koko asiaan.

Suomen suurimpien musiikkimedioiden nuiva suhtautuminen tällaiseen kritiikkin voi selittyä yksinkertaisella asialla. Viimeaikaisten monopolisoitumistendenssien tuloksena ne kaikki omistaa sama konserni Pop Media, jonka verkkotuottajana Schildt työskentelee. Näiden lehtien ohella Pop Media julkaisee myös 400 000 kappaleen painoksella METELI Festarilehteä, joka rahoitetaan festivaalien maksamilla mainoksilla. Kallein aukeamahinta on yli 10 000 euroa.

Noin riippuvaiselta medialta on ehkä turha odottaa festivaaleja vastaan kääntymistä ja ymmärrystä musiikinkuuntelijoiden turhautumista kohtaan. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Vaihtoehtojulkaisut Sue tai NRGM eivät enää vuosiin olleet tätä kuvaa monipuolistamassa.

Kaikille lienee selvää, että kitararock on tällä hetkellä ”kriisissä”, mikä tarkoittaa, että se ei kiinnosta musiikin kuuntelijoita samalla tavoin kuin viisitoista vuotta sitten. Vain elämää –tähdillä lippujen myyminen ei sinällään ole kenellekään mysteeri. Mutta voi sille silti nauraa. Se osoittaa, miten valtavirta paljaimmillaan pakottaa ihmiset puolelleen, myös ne, jotka pyristelevät vastaan. Lipusta on pakko maksaa myös se Cheekin osuus, vaikka haluaisikin eniten nähdä Qstockissa Cardigansin.

Tässä toivoisi musiikkimedian ymmärtävän kuuntelijoita enemmän kuin rahalla pyöriviä festivaalikoneistoja.

 

EDIT 19.3.2016 Kl 16.01: Tarkennettu Vain elämää -esiintyjälistaa ja muutettu yhtä sanamuotoa

 

Advertisements
Standard