Rasismia vastaan, tekopyhyyden puolesta

Eilen suomalaisia kosketti YLEn aamu-tv:ssä vierailleen Valtteri Saarisen puheenvuoro rasismista ja siihen puuttumisesta. Minäkin jaoin liikuttuneena videon ja ajattelin, että hienoa, kun rasismia kokeva itse pontevasti vetoaa ihmisiin, joihin se ei kohdistu.

Ruskeat tytöt –blogin facebook-päivitys kuitenkin käänsi ajatukseni YLEn rooliin asiassa. Saarinen oli sanavalmis ja rohkea ja voi saada ihmiset puuttumaan rasismiin julkisilla paikoilla, mutta asian käsittely Aamu-tv:n toimituksen puolesta jäi pinnalliseksi. Huomio on arjen tilanteissa ja puheissa, ja silloin helposti yksinkertaistamme. Ajattelemme rasismia yksilön tekona, jonka hän voi valita tehdä tai jättää tekemättä.

Silloin huomioimatta jää, että valkoiset ihmiset ryhmänä hyötyvät valta-asemastaan suhteessa rodullistamiinsa ihmisiin. Se näkyy globaalissa työnjaossa ja myös Suomen työnjaossa. Se näkyy globaalissa varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa ja myös Suomen varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa.

Saarisen haastattelua seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin Terhi Kiemunkia ja vihapuhetta koskeva juttu, jossa haastatellaan akatemiatutkija Anna Rastasta. Siinä puhutaan poliitikkojen ”sortumisesta vihapuheisiin”. Sen alla on uutinen, jonka mukaan Kiemunki ei saa potkuja avustajan tehtävästään. Kansanedustaja Mäkipää sen sijaan “tuomitsee” puheet ja pyytää avustajaansa allekirjoittamaan paperin, jonka mukaan tällaista ei jatkossa tapahdu. Viereisellä sivulla on kommenttipuheenvuoro, jossa pyydetään rasisteja jättämään ”edes lapset vihanne ulkopuolelle”

Näitä kaikkia kolmea uutista yhdistää se, että rasistinen valtajärjestelmä pelkistetään puheiksi ja tunteiksi, joihin sorrutaan ja jotka voidaan helposti esimerkiksi rajata uudelleen. Rasismissa kuitenkin on historiallisesti ollut kyse muun muassa siitä, että tuottavuus paranee, kun määrittelemme että työvoimalla ei ole ihmisoikeuksia eikä siitä siten tarvitse maksaa. Myös maiden ja raaka-aineiden riistäminen helpottuu, kun voi määritellä niiden aiemmat haltijat ihmisyyden ulkopuolelle.

Satojen vuosien aikana kehkeytyneisiin muun muassa resurssien jakautumiseen liittyviin asetelmiin ei reagoida mitenkään, kun Kiemunki laitetaan allekirjoittamaan papereita tai rasistisia puheita levittävää pyydetään pesemään suunsa saippualla.

Poistaako allekirjoitettu paperi sen, että Kiemunki käyttää toistuvasti turvapaikanhakijoista sanaa “partavauva”? Poistaako se sen, että Kiemunki kertoo voivansa pahoin nähdessään ”mustia miehiä” keräämässä rahaa SPR:lle? Poistaako se sen, että Kiemunki on rasistisen Rajat kiinni! –liikkeen aktiivi? Voidaanko puhua siitä, että Kiemunki tai Teuvo Hakkarainen ”sortuisivat” rasistisiin puheiisin puhuessaan neekeriukoista tai partavauvoista?

Ei. Ei tietenkään. Kiemungin allekirjoittaman paperin viesti on, että kaikki jatkuu ennallaan, business as usual.

”Business as usual” viestittää Kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Alexander Stubb facebook-päivityksellään, jossa hän kirjoittaa hymyilevän jakokuvan yläpuolella:

Rasismi on aina yksiselitteisesti tuomittavaa ja väärin. Aikuisina meillä on vastuu huolehtia, että kukaan ei syrji toista ja jokainen on arvokas omana itsenään.

Näin siis sanoo ihminen, joka johtaa perussuomalaisten kanssa hallitusyhteistyötä tekevää puoluetta. Hallituspuolueiden yhteisessä turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa käytetään muun muassa epäinhimillistävää ilmaisua ”turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta”. Kokoomuksella on myös edustajissaan omat rasistista järjestelmää tukevat vahvat äänensä.

Rasismin pelkistäminen arjen tilanteissa tapahtuvaksi huuteluksi on hyödyllistä lehti- ja televisiotoimituksissa sellaisille, jotka haluavat kuulostaa oikeamielisiltä, mutta eivät halua horjuttaa valtaa. Politiikassa arjen tilanteisiin keskittyminen sopii niille, jotka haluavat samalla näyttää hyvältä ja tehdä eriarvoistavaa politiikkaa. Rakenteellisen rasismin torjuminen tarkoittaa muun muassa resurssien ohjaamista niille ihmisille, joilla niitä on yhteiskunnassa vähiten. Tällä hetkellä mennään päinvastaiseen suuntaan.

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat mukana samassa liberaalissa konsensuksessa, että avoimen rasistinen solvaaminen ei ole hyväksyttävää. Osa näistä puolueista kuitenkin haluaa tehdä Suomesta mahdollisimman vähän ”houkuttelevan” maan turvapaikanhakijoille ja leikkaa kehitysavusta, jonka yksi tehtävä on purkaa globaalia eriarvoisuutta. Leikkauspolitiikkaa kannatetaan myös yleisesti.

Tässä kontekstissa perussuomalaisten uutinen viime syksyltä koskien Suomen kotouttamisjärjestelmää kuulostanee tutulta:

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä kertoi Työmiehen tuumaustunnilla, että maahanmuuttajien tuki- ja kotouttamisjärjestelmään tulee merkittäviä tiukennuksia ja uudistuksia.

– Uudessa järjestelmässä maahanmuuttajien vastuu itsestään kasvaa ja rahoituksen taso tulee olemaan pienempi kuin työmarkkinatuki. Haemme tason niin, että se on varmasti alhainen, Mäntylä painottaa.

Rasisminvastainen viikko on oiva aika tehdä ulostuloja liittyen puheisiin. Laajempi kuva pysyy kuitenkin ennallaan: kaikki Suomessa ovat samanarvoisia paitsi ne muut.

racism-shooter

Advertisements
Standard