Vain valkoiset ovat paikallisia

Maan suurin sanomalehti haluaa tietenkin nyt analysoida terrorismin syitä. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kirjoittaa paperilehdessä kunniapaikalle nostetussa analyysissaan ”Euroopan todellisuudet erkanevat” Brysselin tapahtumien syistä. Yläjärvi nostaa osiin siinä esiin tärkeän kysymyksen polarisaatiosta. Hyvä avaus.

Kirjoituksessa on yksi valitettava ongelma: sen läpikeskiluokkainen ja tiukkoja rajoja meidän ja muiden välille vetävä näkökulma vetää maton tekstin tärkeimpien argumenttien alta.

Yläjärvi ottaa lähtökohdakseen suomalaisten kokemuksen Brysselin läheisyydestä. Lentokenttä on monille niin tuttu, että Yläjärven mukaan ”isku sinne on isku kotiin”. Me Euroopan toisella puolella asuvat suomalaiset siis voimme kutsua Brysseliä kodiksemme, kuulua samaan piiriin.

Yläjärvi kertoo itse asuneensa Brysselin yhdellä ”siirtolaistaustaisella alueella”. Hän kirjoittaa:

Tuolloin kuitenkin halvat ja isot loft-asunnot houkuttelivat alueille vielä jonkin verran paikallisiakin, etenkin nuoria lapsettomia aikuisia. Jotain toivoa oli vielä ilmassa, vaikka perheelliset keskiluokkaiset kiersivät turvattomiksi koetut korttelit jo kaukaa ja radikalisoitumisesta keskusteltiin mediassakin huolestuneeseen sävyyn.

Brysselin lentokenttä voi siis olla suomalaisten koti, mutta Brysselin kaupunginosien maahanmuuttajataustaiset asukkaat eivät ole ”paikallisia”? Eikö tämä jos mikä ole rodullistavaa ulossulkemista? Ties kuinka monennen sukupolven brysseliläiset ja eurooppalaiset eivät kelpaa paikallisiksi, koska heissä vaan on jokin erilaisuuden pysyvä polttomerkki. Ovatko sitten suomalaiset vaikkapa toisen polven maahanmuttajataustaiset paikallisia täällä? Entä saako Brysselin lentokenttä olla heille koti?

Terroriuhat ja ratsiat ovat asioita, jotka Yläjärven mukaan brysseliläiset ovat yrittäneet ”ajatella pois”:

Vihanneksia markkinoilta, viiniä lähikaupasta – ai tuolla oli terroristiratsia, kappas, mitäs tehtäisiin ruoaksi tänään? Nyt ei enää voi [ajatella ratsioita pois].  

Brysseliläinen tarkoittaa tässä mitä ilmeisemmin sellaista ihmistä, jota poliisi ei ratsaa kadulla ihonvärin tai huivin perusteella. Ratsiat ovat Yläjärven määrittelemälle brysseliläiselle jotain, mitä katsellaan ulkopuolisena ja kummeksuen. Näkökulma on siis etuoikeutetun, todennäköisesti valkoisen brysseliläisen.

Yläjärvi nostaa esiin asuinalueiden eriytymisen ongelmat osana terrori-ilmiötä. Kauas toisistaan etääntyneet maailmat kohtaavat terrori-iskuissa:

Pahenevien rinnakkaistodellisuuksien arki on uhkakuva, jota useimmat eurooppalaiset eivät halua omakseen. Eurooppalainen sietää kyllä monia asioita yksilönvapauden nimissä – naapuri saa olla vähän erilainen, koska moninaisuus on meille arvo. Mutta juuri tästä syystä jokainen meidän omassa keskuudessamme suunniteltu terrori-isku on kuin meitä syljettäisiin naamalle kerta toisensa jälkeen. Kukaan ei pidä tunteesta, että meidän moniarvoisuuttamme pidetään pilkkana jossain ihan lähellä, ehkä tuossa oman nurkan takana.

Tässäkin kohdassa vaikuttaa siltä, että ”meidän moniarvoisuutemme” ja eurooppalaisuutemme on muiden kuin Brysselin ongelma-alueiksi määriteltyjen kaupunginosien asukkaiden moniarvoisuutta ja eurooppalaisuutta. Ei siis niiden, joita ei lasketa paikallisiksi.

Yläjärven analyysi näyttää tarkoittavan hyvää. Se puhuu arvojen tasolla yhteisyyden puolesta. Käytännössä se kuitenkin sortuu näkökulma- ja sanavalinnoillaan juuri sen polarisaation vahvistamiseen, jota vastaan se puhuu.

Ongelmien kunnollinen kohtaaminen vaatisi vähän enemmän vaivannäköä ja oman position tutkiskelua.

 

New Image.jpg

Advertisements
Standard