Ketään ei kiinnosta leikkaajien tunne-elämä

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen puolusti 6.4. eduskunnassa koulutusleikkauksia muun muassa sanomalla, että niitä ei tehdä “ilkeydestä, piittamattomuuttaan eikä kiusallaan”. Aiemmin leikkauksista on joka välissä muistettu sanoa, että ne ovat “kipeitä“. Timo Soini on myös puhunut pienituloisiin kohdistuvista leikkauksista “sulfan syömisenä” ja “kirpeytenä”.

Näitä puheita yhdistää se, että leikkauksista päättävät poliitikot kääntävät huomion päätösten vaikutuksista itseensä. Kansalaisten halutaan näkevän, miten päätöksentekijä kovasti kärsii tehdessään päätöksiään.

Grahn-Laasosen puheenvuoron ajatuksena on vakuuttaa, että leikkaajat leikkaavat hyvästä tahdosta, että he eivät ole pahojen tunteiden kuten kiusaamisen halun vallassa. Samoin “sulfan syönnissä” vakuutetaan, että en minä pahat mielessä ja katsokaa kuinka kärsin kun leikkuri viuhuu!

Mutta kuka koskaan on ollut kiinnostunut siitä, miltä leikkaaminen tuntuu? Kun pienituloisella ei ole varaa lääkkeisiin, häntä kiinnostavat oman elämänsä heikentyneet materiaaliset ehdot paljon enemmän kuin se, mitä Timo Soini kokee tehdessään päätöksiä. Päätökset pysyvät ihan samoina, vaikka Juha Sipilä itkisi Suomelle uuden joen päätöksiä tehdessään.

Omiin fiiliksiin ja vilpittömyyteen huomion kiinnittäminen on poliitikon lahja kansalaisille, jota kukaan ei pyydä ja jota ei voi palauttaa. Se ei anna yhtään mitään. Leikkauspäätökset tuntuisivat jopa helpommilta hyväksyä, jos niihin ei aina liitettäisi jonkinlaista näennäistä pahoittelua. Naurettavimman esimerkin tästä tarjosi Alexander Stubb marraskuussa sanoessaan, että koulutusleikkaukset eivät ole hyvä asia ja pyytäessään niitä anteeksi. Leikkaukset kuitenkin toteutetaan.

Ainoa syy, minkä voi kuvitella tälle tunnesumutukselle on, että hallitus uskoo jonkun todella nielevän sen. Olisi tärkeää muistaa, että poliitikot tässä järjestelmässä tekevät politiikkaa työkseen, ja jokainen julkisuudessa sanottu asia on osa strategiaa. Tunteet ovat asia erikseen.

Siispä, kun ensi kerralla kuulet Juhan, Timon, Alexanderin tai Sannin pahoittelevan miten epämiellyttävä ja ikävä tehtävä päätös on, anna kaksi vaihtoehtoa:

1. Peru se.
2. Jos et peru, älä kyllästytä minua tunne-elämälläsi.

 

cry.jpg

 

Advertisements
Standard