Minkä puolesta työväenliike marssii vappuna?

Vappumarssi on yksi suomalaisen työväenliikkeen keskeisiä symboleita ja siksi siinä tapahtuvat muutokset ovat kiinnostavia. Helsingin sanomat uutisoi nimittäin joitain päiviä sitten, että Helsingin vappumarssin suunta on kääntynyt: tänä vuonna marssitaan Pitkäsillan yli Hakaniemestä keskustaan ja Kansalaistorille. Porvariston ja työväen aikoinaan erottaneen sillan ylittämisellä porvariston suuntaan saattaa olla enemmän merkitystä kuin ensi näkemältä voisi luulla.

Uudenlaista marssia kommentoi pääkaupunkiseudun SAK:n edustaja Simo Utriainen sanoilla ”kyllä kansa kaipaa jotain piristystä”. Mutta onko piristys todella se, mitä tarvitaan, vai sittenkin kapina?

Suuntansa kääntäneen marssin järjestävä SAK päätti maaliskuussa hyväksyä alustavasti yhteiskuntasopimuksen, joka koostuu käytännössä vain palkanalennuksista. Toinen järjestäjä, maan suosituimman puolueen statusta hipova SDP, on muun muassa mennyt mukaan velkapelkoiseen retoriikkaan ja koonnut vaihtoehtobudjetin, jossa luvataan ottaa vähemmän velkaa kuin hallitus. Vuosi sitten SDP myös esitti neljän miljardin valtiontalouden sopeutuslistan.

Marssin lopuksi Kansalaistorille toivotaan mukaan erityisesti lapsiperheitä. Tapahtuman osallistujia rajataan HS:n jutussa muun muassa pukeutumisen perusteella:

Kaikenlaiset karnevaaliasut ovat tervetulleita vappumarssille, mutta koko kasvot peittäviä naamioita tai kommandopipoja ei sallita. 

Vuonna 2014 SAK pyysi poliisia siirtämään ilman kummempia järjestyshäiriöitä aiemmin marssineen antiautoritääristen ryhmien niin kutsutun mustan blokin vappukulkueen perälle. Utriaisen tämän vuoden kommenteista voi päätellä että samanlaista kohtelua olisi odotettavissa ja niinpä antiautoritäärisillä on oma marssi jo toista vuotta.

Marssitapahtuman facebook-seinällä esitetään vielä lisätoive:

Kulkueen järjestäjät edellyttävät kulkueeseen osallistuvilta, että muita kulkueeseen osallistuvia kunnioitetaan eikä esim. kulkueessa kannettavissa banderolleissa tai plakaateissa käytetä asiatonta kieltä.

Prioriteetit paistavat toiveista läpi: kunnollisuus ja sisäsiisteys ennen kaikkea, jotta kaikilla olisi hyvä mieli. Marssia, sen järjestäjiä ja ohjeistuksia tarkastellessa näyttää selvältä, että heikennyksistä kärsivät kansalaiset eivät saa omalta liikkeeltään muuta kuin ilmapallot käteen tänäkään vuonna. Radikalismia ei mukaan haluta, ei marssijoiden eikä vaatimusten tasolla.

Jääkö vastarinnan ajatus kulkueen taakse horisonttin ja tervehditäänkö Kansalaistorilla kompromissiratkaisuja, torjuntavoittoja ja budjettikuria? Tervehditäänkö siellä työväenliikkeen kyvyttömyyttä tehdä radikaalia vastarintaa: vaatia korkeaa perustuloa, talouskuripolitiikan lopettamista tai lyhyempiä työpäiviä?

Työväen vappumarssi ei ehkä ole enää marssi heikossa asemassa olevien puolesta. Pääjärjestäjistä vain vasemmistoliitolla on oikeita vaatimuksia vyönkiristyspolitiikan lopettamiseksi. Muiden osalta marssi uhkaa muuttua esitykseksi, jolla luutuneet, kerran radikaalit instituutiot juhlistavat hitaasti lipeävää otettaan.

hagis2.png

 

Advertisements
Standard