5 syytä, miksi tarvitsemme Li Anderssonia

Puoluepolitiikka ei ole erityisen lähellä sydäntäni enkä siksi ole antanut sille blogissa suurta roolia. Teen nyt pienen poikkeuksen. Nimittäin ainoat hetket, kun puoluepolitiikan tekeminen on tuntunut minusta jotenkin mielekkäältä, ovat liittyneet Li Anderssonin puolesta kampanjoimiseen.

Nyt, kun vasemmistoliitto on valitsemassa puheenjohtajaa, kerron, miksi Li Andersson mielestäni on ainoa järkevä valinta ei vain puolueen, vaan koko Suomen kannalta.

1. Talouspuhe on umpikujassa

Talouskuriretoriikan haastaminen on epäonnistunut osin siksi, että sen vastustajat eivät osaa argumentoida uskottavasti. Andersson osaa. Hän on perehtynyt ja kykenee oikeasti muotoilemaan vaihtoehtoista politiikkaa asiantuntemuksensa pohjalta.

 

2. Puolueet pitää demokratisoida tai niillä ei tee mitään

Andersson vaatii hierarkioiden purkamista puolueessa ja lisää jäsenvaltaa. Mikäli hän onnistuu tässä, puoluepolitiikassa voi vielä olla jotain mieltä.

 

3. Politiikassa vallitsevat hegemoniset totuudet

Andersson ei ole huutelija, vaan rakentaa poliittista kokonaiskuvaa, lukee ja keskustelee paljon. Hän osaa haastaa ja murtaa oikeistolaisen logiikan vaihtoehtoisilla malleilla ja käsitteillä, on kyse sitten yksityistämisestä, turvapaikkapolitiikasta tai ilmastonmuutoksesta.

 

4. Poliitikot ovat laitostuneita ja todellisuudesta vieraantuneita

Andersson seuraa, mitä kansalaisyhteiskunnassa tapahtuu. Hän ei vain istu eduskunnassa, vaan keskustelee ihmisten kanssa, jotka moni ohittaa kadulla nenäänsä nyrpistäen.

 

5. Työväenliike unohti kunnianhimon

Kun SDP esittää leikkauslistoja ennen vaaleja, ja SAK neuvottelee palkanalennuksista, jonkun on puhallettava peli poikki ja kysyttävä, milloin meistä tuli tällaisia pelkureita. Anderssonin politiikassa on sellaista voimaa, jota työväenliikkeessä joskus oli. Toisin kuin ay-konservatiivit, hän myös ymmärtää työn muutoksen vaativan korkeaa perustuloa kannustinraippojen sijaan.

 

Lopuksi:

Jos joku ei usko puoluepolitiikkaan, en syytä. Pääasia, että toimii jollain tavalla tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta.  Itse suhtaudun äänestämiseen yhtenä taktiikkana, joka yksinään ei riitä mihinkään, mutta jota en yleensä jätä käyttämättä. Anderssonin tukeminen on yksi vastaveto sille luokkapolitiikalle, jota Suomessa tällä hetkellä yhteisen edun nimissä tehdään.

 

li.jpg

 

Advertisements
Standard