Miss Suomi ja eksotisointi vuonna 2016

Vuoden 2016 Miss Suomi Shirly Karvinen kruunattiin perjantaina 13. toukokuuta. Onnittelut voittajalle! Finaali lähetettiin Nelosella ja siitä uutisoivat suurimmat sanomalehdet. Missi-instituutio siis elää ja hengittää, vaikka vuonna 2012 sen tulevaisuus näytti uhatulta, kun MTV3 ilmoitti lopettavansa finaalin lähettämisen kannattamattomana.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole kritisoida missi-instituutiota eikä varsinkaan voittajaa, joka on varmasti kovalla työllä kruununsa ansainnut. Sen sijaan haluan kiinnittää huomion siihen, miten voittaja on kohdattu mediassa.

Yksi missi-insituution mukana elävä asia näyttää nimittäin olevan median kyvyttömyys oppia hyväksymään suomalaisten moninaisuutta. Ennen kuin katsomme, miten ilmiö näkyi tämän vuoden missivalinnassa, palataan Lola Odusogan (ent. Wallinkoski) kanssa muistelemaan vuotta 1996, jolloin hänet valittiin Miss Suomeksi:

Aluksi media haki minulle korrektia ja soveliasta nimitystä. Sekin oli tietynlaista rasismia. Suomen Neito -kilpailun jälkeen viljeltiin käsitteitä eksoottinen ja tummahipiäinen. Myöhemmin kaikenlaiset ihonväriin kiertäen viittaavat väri-ilmaisut tulivat käyttöön.

Odusoga on jälkikäteen nostanut esiin median kyvyttömyyden hyväksyä kehoaan 20 vuotta sitten. Vaan millainen ääni on kellossa vuonna 2016, kun uusi Miss Suomi on saanut kruunun?

Lyhyt vastaus on, että mikään ei näytä muuttuneen. Että vaikuttaa siltä, kuin mitään keskusteluja ei koskaan olisi käyty. Heti missin valinnan jälkeen saatiin nähdä otsikko ”Sara Sieppi kehuu uutta Miss Suomea: “Tosi eksoottinen kaunotar, hyvä valinta!””. Sitaatti on toki Siepin, mutta Iltasanomat päätti nostaa sen otsikkoon.

Vaikka Siepin viesti on positiivinen, eksoottisen käsitteen käyttöön liittyy monia ongelmia, joista ehkä ilmeisin on listattu muun muassa eräässä everydayfeminism.com-sivuston eksotisointia käsittelevässä artikkelissa: Ilmaisu antaa ymmärtää, että on olemassa yksi ulkonäön standardi, josta ”eksoottiseksi” luonnehdittu ulkonäkö poikkeaa. Kun mediassa luonnehditaan Miss Suomea ”eksoottiseksi”, annetaan ymmärtää, että on olemassa jokin meidän normaalimme, johontuo ulkonäkö ei istu.

Mielenkiintoisen kysymyksestä tekee se, että Jyväskylässä syntynyt Karvonen on kutsunut myös itse  ulkonäköään ”eksoottiseksi”. Hänellä on kuitenkin oikeus puhua ulkonäöstään haluamallaan tavalla eikä minulla, johon eksotisointi ei koskaan kohdistu, ole siihen mitään sanottavaa. Karvosen oikeutta itsemäärittelyyn ei pidä sekoittaa siihen, miten Suomen media käsittelee hänen ulkonäköään. Karvosen tavat puhua itsestään eivät anna medioille oikeutta käyttää toiseuttavia ilmaisuja tai käsitellä hänen misseyttään ensisijaisesti eksotisoinnin näkökulmasta. On tärkeä kysymys, millaista toiseuttavaa tai rodullistavaa puhetta ylipäätään pitää medialta sallia – tällöin eksotisoiva puhetapaa nimittäin käyttää taho, joka ei kyseenalaista omaa normaaliuttaan mitenkään.

Karvisen voiton jälkeen ainakin yhdeksän eri Suomen Lehtiyhtymän omistamaa paikallislehteä julkaisi verkossa samanaikaisesti saman uutisen otsikolla ”Shirly Karvinen on uusi Miss Suomi – Näin upealta hän näyttää huippukuvaajan kuvissa”. Jutussa on sarja kuvia Karvisesta kuvatekstillä ”Shirly Karvinen on syntynyt Suomessa, mutta asunut lapsuutensa vanhempiensa töiden vuoksi Afrikassa. Karvisen eksoottiset piirteet ovat kiinalaisen äidin peruja.” Tämä siis uudesta Miss Suomesta on kerrottavana: syntymämaa, kaksi viittausta vanhempiin ja maininta ”eksoottisista” piirteistä.

Karvisesta olisi voinut kertoa myös esimerkiksi nämä asiat, jotka Iltalehti nostaa esiin taannoisessa jutussaan:

Hän puhuu suomen lisäksi äidinkielenään englantia ja osaa myös kiinan alkeet. Shirly oli vuonna 2014 vaihto-opiskelijana Kiinan Pekingissä ja viime vuonna hän teki puolen vuoden työharjoittelun Yhdysvalloissa Suomen suurlähetystössä. — Nykyään 23-vuotias kaunotar asuu Helsingissä ja opiskelee Haaga-Heliassa tradenomiksi.

Kiinnostava nuori ihminen. Miksi ylipäätään mainitaan, että Karvinen on syntynyt Suomessa tai missä hänen vanhempansa ovat olleet töissä? Haluaisiko paikallismedioiden jutun kirjoittajaksi merkitty Silja Tenhunen, että hänet itsensä esiteltäisiin samalla tavalla? Selvästikään ei, sillä hänen twitter-profiilinsa esittelytekstissä ei lue syntymämaasta mitään, vaan ” julkaisupäällikkö, Etelä-Suomen Media | Kiinnostunut lukijoista, tekijöistä ja journalismin tulevaisuudesta.”

Suomalaista Karvista siis muutetaan vähemmän suomalaiseksi, vähemmän normaaliksi, pienillä kielellisillä eleillä. Sama tapahtuu sekä Iltasanomien jutussa, että yhdeksässä eri paikallismedian verkkojulkaisussa. Ulkonäön luonnehdinta liittyy missi-instituutioon, mutta se ei tarkoita ”Vapaudu vankilasta” –korttia yhdellekään toimittajalle. Olisi oltava paljon tarkempi siinä, millaista valtaa käyttää, millaista normaalia luo ja miten ajattelee itsensä suhteessa siihen, kenestä kirjoittaa.

Iltasanomia ja paikallislehtiä syvemmälle, uutisoinnin pohjakosketukseen saakka sukeltaa Hymy otsikoinnillaan “Suomi sai etnomissin – hän on Miss Suomi!“. Jyväskylässä syntynyt ja siellä lähes koko ikänsä asunut Karvinen ei siis ole missi, vaan etnomissi, eli toimittajan kapeakatseisista ulkonäkönormeista poikkeaminen määrittää voittoa niin, että misseydestä ei voi puhua erillään tästä poikkeamasta.

Karvinen kohdataan selvillä kaksoisstandardeilla. Hänen voittoaan se ei tietenkään vie pois, mutta 20 vuotta Lola Odusogan voiton jälkeen toivoisi, että Miss Suomesta osattaisiin puhua ilman että hänet täytyy lokeroida mediassa normaaliuden ulkopuolelle.

 

Lisäys 14.5.2016 Kl 10.00: Iltasanomien Laura Glad kommentoi, että Siepin kommentti missistä olisi ollut jutun kärki riippumatta siitä mitä Sieppi sanoo. Katson, että ongelmallisten ilmaisujen nostaminen otsikkoon ja problematisoimatta jättäminen ei ole hyvä journalistinen käytäntö. 

orientti.jpg

 

Advertisements
Standard