Sedät talouslehdissä haluavat työntekoa, vaikka töitä ei ole

Kauppalehdessä ja Talouselämässä on julkaistu peräkkäisinä päivinä kommenttipuheenvuorot, jotka pohtivat sitä, miten ihmiset saataisiin tekemään töitä. Maanantaina 16.5. professori Roope Uusitalo esitti Kauppalehdessä huolensa perustulon heikosta kannustavuudesta ja seuraavana päivänä Markkinointi&Mainonta –lehden uutispäällikkö Henrik Muukkonen ehdotti Talouselämässä, että turvapaikanhakijat, nuoret ja pitkäaikaistyöttömät voitaisiin  saada työelämään mukaan euron tuntipalkalla.

Uusitalo ja Muukkonen lähestyvät työllistämiskysymystä eri päistä, Uusitalo työntekijöiden ja Muukkonen työnostajien. Molempia näyttää kuitenkin yhdistävän yksi perustava ajatus: työtä on tehtävä, oli sitä tarjolla tai ei.

Uusitalon mukaan kannustavan perustulon pitäisi olla pieni, varsinkin kun se on vastikkeeton, jotta työn vastaanottaminen olisi kannattavaa. Siis tilanteessa, jossa työttömiä on  satoja tuhansia ja avoimia työpaikkoja vain kymmeniä tuhansia, Uusitalo on huolissaan, että hengissä säilymisen mahdollistava perustulo estäisi työhaluja liikaa. Kirjoituksen taustaoletuksena näyttää olevan, että ihminen ryhtyy toimeen vain kun siihen joku kannustaa. Luottamus ihmisen luontaiseen toimeliaisuuteen näyttää vähäiseltä eikä Uusitalo näytä uskovan, että ihmiset olisivat aktiivisia, vaikka perustulo turvaisikin hengissä pysymisen.

Muukkonen taas ratkaisisi työttömyysongelmia luomalla niin matalasti palkattua työtä, että sillä ei käytännössä ole mitenkään mahdollista tulla toimeen. Kun järkevillä ehdoilla tehtävää työtä ei ole tarjolla, keksittäisiin tällä tavalla työtä, jota tehdään nykyisiä sopimuksia selvästi huonommilla ehdoilla. Työnostajat, jotka eivät siis halua palkata työvoimaa, saisivat nyt tuotettua tavaroita ja palveluita huomattavasti entistä edullisemmin. Ja työtön raukka pääsisi tämän ”trampoliinin” kautta mukaan ”työyhteiskuntaan”.

Kummassakaan talouslehtien setien kirjoituksessa ei nosteta esiin sitä, että työpaikkojen vähäinen määrä voisi olla keskeisempi ongelma kuin se, että työtä ei tehdä. Kummassakaan ei kysytä, voisiko työpaikkojen pitkäaikainen puute, massatyöttömyys, tarkoittaa, että on keksittävä tapoja turvata toimeentulo työstä riippumatta. Molempien piilevä oletus näyttää olevan, että työ ei ole niinkään väline, vaan päämäärä itsessään.

Jos työ nähtäisiin välineenä, työntekoa ei kaivattaisi tilanteessa, jossa riittävän korvauksen maksavia työpaikkoja ei ole. Nykytilanteessa liian pienen palkan varassa tai liian matalan perusturvan varassa elävät ihmiset eivät voi pitää kotimaista kulutuskysyntää yllä. Kun kysyntää yritysten tuotteille ja palveluille ei ole, kohtuullista korvausta vastaan tehtävää työtä ei pääse syntymään vahingossakaan.

SDP:n hyvässä nosteessa oleva kansanedustaja Timo Harakka jakoi Uusitalon tekstin facebookissa myötäsukaisilla saatesanoilla. Toivottavasti Harakka samoin kuin Uusitalo ja Muukkonen jaksaisivat muistaa, että nykyiset talouden ongelmat eivät liity paljoakaan siihen, että työlle ei olisi tekijöitä. Olisiko siksi liikaa pyydetty, että riittävä ja jatkuva toimeentulo kyettäisiin takaamaan ihmisille ilman syyllistämistä, kyykyttämistä ja puoli-ilmaiseksi  teetettyä korviketyötä?

lapiot.jpg

Advertisements
Standard