Keskustan vanha ohjelma paljastaa: oikeistolainen täyskäännös

Keskusta on juuriltaan suomalainen puolue. Se syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi edistämään ihmisyyttä, toteuttamaan kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja taistelemaan tasa-arvon puolesta. Kansallinen herääminen, talonpoikaisjuuret, kristilliset arvot ja sivistysaate yhdistyivät vuonna 1906 perustetun edistyksellisen keskustaliikkeen ajattelussa. Keskusta on siitä lähtien ollut yhteiskuntaa uudistava aatteellinen yleispuolue ja kansansivistysliike.

Noin komeasti kuvataan Keskustan periaateohjelmassa puolueen juuria ja toimintaa. Keskusta on tunnettu Suomessa aluepolitiikkaa ajavana keskustaoikeistolaiseena puolueena, joka painottaa panostuksia pienyrittäjyyteen, koulutukseen ja vähävelkaiseen talouteen. Puoluetta ei kuitenkaan ole pidetty yhtä oikeistolaisena kuin kokoomus, vaikka se budjettivajeita karttaakin. Keskusta on halunnut asettua aatteellisten ristiriitojen väliin, keskitien puolueeksi.

Juha Sipilän hallituskaudella puolueessa kuitenkin puhaltavat uudet tuulet. Sipilä puhui ennen vaaleja 2,3 miljardin menoleikkauksista, ja summa kasvatettiin hallitusneuvotteluissa neljään miljardiin. Sipilän rinnalle nousi ministeriksi Anne Berner, joka on herättänyt paljon keskustelua suunnitelmillaan yhtiöittää Suomen väyläomaisuutta ja purkaa junaliikenteen monopoli. Puoluetta näyttää hallitsevan tällä hetkellä sen laitaoikeisto.

13241291_1591207931170653_5802118578147596966_n (1).png

Kuva: Yle Kioski

Keskustan politiikan linjamuutoksen huomaa selvästi, kun vertaa nyt pääministeripuolueena tehtyä politiikkaa viiden vuoden takaiseen eduskuntavaaliohjelmaan. Kyse ei ole vain suhtautumisesta alkoholipolitiikkaan. Monissa suurissa kysymyksissä on tapahtunut täyskäännös kohti kylmempää oikeistolaisuutta. Ehkä tämän muutoksen kannalta kuvaavin kohta ohjelmassa kuuluu seuraavasti:

Keskusta haluaa tasapainottaa julkisen talouden oikeudenmukaisesti. Säästäväisyys verorahojen käytössä ja julkisten menojen entistä tarkempi kohdentaminen ovat itsestään selviä tavoitteitamme. Syrjäytymistä ja kansalaisten keskinäistä eriarvoisuutta lisäävät leikkaukset perhe-etuuksiin ja perusturvaan eivät ole kansantalouden kannalta tehokkaita eivätkä oikeudenmukaisia tapoja tasapainottaa julkista taloutta.

Perhe- ja perusturvaetuuksien leikkaamista ei nähdä oikeudenmukaisena tai tehokkaana toimena. Myöhemmin ohjelmassa mainitaan vielä, että keskustan tavoitteena on, ”että viime laman virheet, heikoimmilta leikkaaminen ja sen seuraukset, vältetään”. Toisessa kohdassa leikkauspolitiikkaa kritisoidaan nykyisen opposition sanankäänteitä muistuttavalla tavalla:

Suomea ei saa säästää hengiltä. Perhe- ja perusturvaetuuksia ei leikata, vaan päinvastoin niitä voidaan oikein kohdentaen jopa nostaa.

Ja löytyy ohjelmasta vielä tällainenkin rimssu:

Keskusta pitää tärkeänä, että

  • eläkeläisten ostovoima turvataan kaikissa olosuhteissa. Siksi eläkkeiden ja muiden sosiaalietuuksien taso on tarkistettava säännöllisesti.

Nykyinen keskustajohtoinen hallitus kuitenkin leikkaa muun muassa perusturvasta ja valtiovarainministeriön mukaan leikkausten suurimpia kärsijöitä ovat lapsiperheet ja eläkeläiset. Neljän miljardin leikkauslista on kohdennettu niin, että puolueen vain viisi vuotta vanha ohjelma näyttää vasemmistopuolueen kyhäämältä.

Erot nykypolitiikan ja vuoden 2011 tavoitteiden välillä eivät lopu tähän. Kehityspolitiikasta linjattiin vuonna 2011, että ”Suomen pitää toteuttaa tavoitteensa nostaa kehitysyhteistyön määrärahojen taso 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.” Sipilän hallitus kuitenkin pian muodostamisensa jälkeen ilmoitti, että kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan reilulla kädellä niin, että hallituskauden jälkeen ollaan jäämässä 0,39 prosentin tasoon.

Myös koulutuspolitiikassa kuljetaan eri suuntaan kuin aiemmin. Vuonna 2011 puolue muun muassa linjasi, että ”[r]yhmäkokojen pienentäminen, lähiopetuksen määrän lisääminen sekä tuki- ja erityisopetuksen kehittäminen ovat ehto oppimisen laadun edistämiselle kaikilla koulutusasteilla.” Sipilän hallitus taas säästää lakkauttamalla luokkakokojen pienentämiseen tarkoitetun avustuksen.

Paljon keskustelua herättäneiden korkeakoulutuksen leikkausten osalta löytyy ehkä vuoden 2011 ja nykyhetken keskustan merkittävin ero. Vuoden 2011 ohjelmassa puhutaan tieteen rahoituksesta näin:

Tieteen rahoitus on varmistettava. Kansallisen tutkimusrahoituksen, yliopistojen perustutkimuksen ja ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen rahoituksen tasoa on nostettava. Tavoitteena tulee pitää rahoitusta, joka mahdollistaa tutkimuksemme ja tieteellisen koulutuksemme kansainvälisen tason.

Vuonna 2011 puhuttiin siis tutkimusrahoituksen nostamisesta, ja nyt Sipilän hallitus leikkaa koulutuksesta satoja miljoonia.

13240772_10153635943743310_6999508743711574504_n.jpg

Alexander Stubb puolusteli hiljattain toimintaansa kokoomuksen johdossa sanomalla, että Suomessa tehdään maan historian kokoomuslaisinta politiikkaa. Maltilliseksi sivistyspuolueeksi itsensä perinteisesti mieltänyt keskusta johtaa nyt hallitusta, joka tekee joka suuntaan sohivaa ja sivistykselle vahingollista oikeistopolitiikkaa. Tämä on varmasti monille maltillisille keskustalaisille vaikea pala. Toistaiseksi puolueen kannatus on pysynyt yllättävän korkeana, vaikka alkiolaisesta köyhien ja edistysmielisten asiasta ollaan liikuttu erittäin kauas.

Nähdäänkö vielä keskustalaisten kapina ennen uusia eduskuntavaaleja, vai nielevätkö puolueen maltillisemmat nykyisen oikeistolinjan korkean kannatuksen välttämättömänä hintana?

 

Advertisements
Standard