Lihateollisuus on se natsismi, jota sinä et pysäyttänyt

DISCLAIMER: Lue Ruskeiden tyttöjen tätä kirjoitusta koskeva oikeutettu kritiikki ennen kuin luet itse tekstin! Tässä myös vastaukseni kritiikkiin, jossa pyydän alta löytyvän tekstin tekemää vertausta anteeksi.

”Mitä helvettiä?!”, minä kiroan kun näen HK:n rasistisella stereotypialla leikkivän makkaramainoksen, jossa ”Hassan”-makkaraa kuvataan jalona villinä, ”rakenteeltaan karkeana, mutta luonteeltaan hienostuneena”. Tällainen ei voi käydä päinsä. Mutta samalla kun raivostun rasistisesta stereotypiasta, en kyseenalaista mitenkään sitä, että koko tuote on olemassa, koska meillä on täysin laillista pitää älykkäitä olentoja hirveissä oloissa ja syödä ne.

Me kaikki osaamme kysyä samat kysymykset, kun luemme natsismin kauhuista: miksi tavalliset ihmiset eivät tehneet mitään? Miten tämän annettiin tapahtua? Näyttää käsittämättömältä, että ihmisten systemaattista tuhoamista on voitu harjoittaa vuosien ajan onnistuneesti. Tuhoamisleirien paluu on asia, jonka estämiseen tolkun ihmiset ovat sitoutuneet. Rasismista irtisanoutuvat kaikki puolueet, järjestöt ja yritykset, paitsi se yksi yhdistysrekisteriin eksynyt suuruudenhullujen pipopäiden katupartio. Osaamme kaikki sanoa rotusorto, ja jotkut valkoiset jopa myöntävät velvollisuudekseen tunnistaa rasisminsa tässä päivässä, koska ei se ole minnekään kadonnut.

Tuhoamisleirit ja avoin rasismi osataan nyt tuomita, koska tuo nimenomainen avoimen syrjinnän muoto on nyt kirjoitettu näkyviin koulukirjoihin, lakiin ja standardihistoriankirjoitukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi rakenteelliselle rasismille osattaisiin tai haluttaisiin tehdä mitään. Se ei myöskään tarkoita, että osaisimme tunnistaa muita sortomuotoja. Koska natsismi oli niin hirveä asia, muita asioita ei helposti verrata siihen.

30 000 porsasta rahdattu Puolaan – Yle: Raskaat kuljetukset rikkovat säädöksiä”, kuuluu Länsiväylän uutisen otsikko 24. toukokuuta. ”Mitä helvettiä?!”, kiroan jälleen.  Ensimmäisenä mieleeni tuleva ongelma ei kuitekaan ole se, että 30 000 älykästä olentoa tuhotaan Puolassa, vaan se, että ne kuljetetaan sinne väärin. Muiden eläinten kuin ihmisten kohtelua parannetaan ennen kaikkea pienin lainsäädännöllisin reformein, mutta niiden kuolema ei ole itsessään kysymys, josta suurin osa meistä suostuu kiinnostumaan. Sitten kun porsaat saadaan sinne Puolaan asiallisesti, voidaan tuhoamista taas jatkaa.

Natsien tuhoamisleirit ihmisen ihmiseen kohdistamana käsittämättömänä julmuutena eivät saa unohtua, ja niiden vertaaminen muihin sortomuotoihin on ongelmallista, varsinkin jos vertauksen tekee kaltaiseni ihminen, jonka oikeutta olla olemassa rasistit eivät kyseenalaista. Jotakin tuhoamisen logiikasta on kuitenkin tärkeää nähdä nykyajassa: normaalius ja ”ensimmäisyys”.

Rotuaatteet olivat yleisiä Euroopassa ennen 1940-lukua. Ne olivat normaaleja tapoja ajatella ihmisistä. Natsismi oli ensimmäinen miljoonien ihmisten systemaattisen tuhoamisen laboratorio. Vasta sen jälkeen se oli olemassa tapahtuneena asiana. Natsismi voi vielä palata laajaan suosioon samassa muodossa, mutta se on epätodennäköistä. Aatteet ihmisen eriarvoisuudesta muuttavat muotoaan tunnistamattomiksi. Yhtäkkiä puhutaankin vaikkapa rodun sijaan islamista, vaikka pohjimmiltaan tavoitteena on edelleen pitää eri näköiset ja sopimattomiksi määritellyt omassa lokerossaan, alempana. Islam määrittää ihmistä rasistien puheissa pysyvänä ominaisuutena, ja silloin siitä on tullut rodullistettu uskonto.

Sinä ja minä emme näe tehotuotannon normaaliutta ja ensimmäisyyttä. Emme näe sitä, koska normalisointiin käytetään paljon aikaa ja rahaa. Edes tässä kirjoituksessa ei lue, että ”kaikki älykkäiden eläinten tappaminen on väärin”, vaan siinä puhutaan ”tehotuotannosta”, koska tuskin kukaan kuuntelisi noin radikaalia väitettä. Eläinten tuhoamisen valtava intensiteetin kasvu viimeisen sadan vuoden aikana ei ole asia, joka mainittaisiin historiankirjoissa.

Osaamme puuttua sortoon ainoastaan sen niissä muodoissa, jotka meille on opetettu. Ja kompuroimme siinäkin. Emme kysy “mitä helvettiä?!”, kun näemme lihapaketteja kaupassa. Emme osaa kuulla korvissamme lastenlastemme kysymysten kaikua tulevaisuudesta: ”Miksi te sallitte sellaisten asioiden tapahtua? Miksi sinä et tehnyt mitään?”.

Tämän takia on hyvä joskus verrata 1930- ja 1940-lukujen natsismia muihin asioihin: noita asioita tapahtuu ympärillämme juuri nyt.

animalia.jpg

Advertisements
Standard

One thought on “Lihateollisuus on se natsismi, jota sinä et pysäyttänyt

  1. Pingback: Mikä minä olen vertaamaan? | Veikka Lahtinen

Comments are closed.