Terapian tehtävä on palauttaa ihminen ruotuun

Suomessa on hyväksyttyä ja yleistä kritisoida masennuslääkkeiden ylenpalttista määräämistä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten terveyspalvelusyritys Mehiläisestä irtisanottu psykologi herätti huomiota lausunnollaan paljon käytettyjen masennuslääkkeiden heikosta toimivuudesta. Iltalehden julkaisemassa psykologin haastattelussa mainitaan, että yli 400 000 suomalaista söi masennuslääkkeitä vuonna 2013, ja että luku on kasvanut 1980-luvulta lähtien.

Masennuslääkekritiikissä esitetään usein tehottoman hoitomuodon tilalle tai rinnalle psykoterapiaa. Psykoterapian ajatellaan tässä kritiikissä pureutuvan ongelmien syihin sen sijaan että se masennuslääkkeiden tapaan hoitaisi oireita. Siinä missä masennuslääkkeistä tulee parempi olo väliaikaisesti, terapia auttaa ratkomaan oman elämän ristiriitoja ja kasvamaan ihmisenä.

terap.png

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä näyttää. Mikäli vähävarainen nimittäin Suomessa haluaa käydä psykoterapiassa, hän tarvitsee siihen Kelan tukea, ja Kelalla on spesifit kriteerit, joiden perusteella terapiaa myönnetään. Kela myöntää tukea kuntoutuspsykoterapiaan vuodeksi kerrallaan yhteensä kolmen vuoden jaksoksi 16-67 –vuotiaille. Tuen tavoite on selkeä:

kela

Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea ja parantaa kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä. Kuntoutuksella turvataan työelämässä pysyminen tai sinne siirtyminen, työhön paluu tai opintojen edistyminen.

Kyse ei siis ole kasvamisesta ihmisenä, elämän ristiriitojen ratkaisemisesta tai muustakaan ihmisen yleiseen toimintakykyyn liittyvästä asiasta, vaan yksinkertaisesti yrityksestä palauttaa tämä takaisin osaksi tuotantoprosessia. Mikäli ihmisellä on jotain ylevämpiä tavoitteita terapialleen, hän saa maksaa sen kokonaan itse.

Psykoterapia voi olla autonomian tunnetta lisäävä kokemus, joka antaa ihmiselle voimavaroja kohdata arkensa vastoinkäymiset paremmin ja näin lisätä omaehtoisiin projekteihin kanavoituvaa energiaa. Valtion näkökulmasta se on kuitenkin tapa ratkaista työelämän huonontumiseen liittyviä ongelmia siinä missä masennuslääkkeetkin. Kuntoutuspsykoterapia palauttaa yhteiskunnalliseen muutokseen liittyvät ristiriidat yksilön tasolle ja yrittää ratkaista niitä yksilön pään sisäisinä ristiriitoina: miten minä jaksaisin paremmin, miten minä voin hallita riittämättömyyden tunnetta, jota jatkuvat vaatimukset työelämässä tuottavat?

Vaikka terapiasta saa käytännössä apua moniin muihinkin kuin työssä jaksamista koskeviin ongelmiin, se ei oikeastaan ole esimerkki siitä, miten hyvinvointivaltio välittää ihmisestä. Se on esimerkki siitä, millaisilla hienovaraisilla mekanismeilla valtio ja tuotantosuhteet muovaavat meistä oikeanlaisia ihmisiä sietämään erilaisia ristiriitoja, alistamaan itseämme ja lopuksi vielä sanomaan kiitos. Terapia muovaa esiin uuteen työhön soveltuvaa ihmisyyttä.

Ajatus kuntoutustuen taustalla, että mielenhäiriöt ovat peräisin yksilöstä ja siten ratkaistavissa yksilössä, saa ihmisen kiittämään valtiota, joka palauttaa hänet työhön, vaikka valtio yhdessä työnostajien kanssa voitaisiin yhtä perustellusti tunnistaa myös oireiden lähteeksi. Silloin ratkaisu ei välttämättä olisi terapia, vaan perustavat yhteiskunnalliset muutokset siinä, miten ihmiset nykyään joutuvat tekemään työtä.

Kirjoittaja on käynyt kolme vuotta psykoterapiassa ja koki sen omaa toimintakykyään vahvistavaksi.

Advertisements
Standard