Mitä feministinen puolue tarkoittaa?

Aluksi on sanottava: ei pelkoa. Tämä kirjoitus ei ole yritys tyhjentävästi määritellä Suomeen perustettua uutta puoluetta maskuliinisesta näkökulmasta.  Sen sijaan se ilmaisee iloa siitä, että väsynyt puoluekenttä saa haastajan, joka puhuu tärkeistä asioista! Jos pitäisi arvata, feministisen puolueen perustaminen Suomeen kertonee siitä, että joukko poliittista kotia etsiviä ihmisiä on luonut sellaisen itselleen.  Se kertonee myös siitä, että nykyinen puoluekenttä ei ole riittävästi onnistunut vastaamaan antirasistisen feminismin tarpeisiin.

Määrittelemisen sijaan tämä kirjoitus kysyy uudelta feministipuolueelta muutamia kysymyksiä, joihin varmaankin vastataan, mikäli ne tuntuvat merkityksellisiltä. Niissä keskeinen ajatus on selvittää, miten uusi puolue haastaa vanhaa, ja miten se määrittelee politiikkaa uudelleen. Varmasti monet haluavat tietää, mistä Suomen feministisessä puolueessa on oikein kysymys, onhan Ruotsin Feministiskt initiativ lyhyen olemassaolonsa aikana saavuttanut jopa paikan Euroopan parlamentissa. Nämä kysymykset voisi esittää yhtä hyvin mille tahansa muulle puolueelle (myös niille, joita kirjoittaja on aiemmin äänestänyt). Uuden puolueen vastaukset ovat kuitenkin toivottavasti kiinnostavampia kuin vanhojen.

1.Kuka omistaa?

Feministisen puolueen verkkosivuilla määritellään, että syrjintä, seksismi ja rasismi ” tiedetään yhtä lailla kapitalististen kuin sosialististen järjestelmien ilmiöiksi”. Tämä on totta historiasta tunnettujen poliittisten järjestysten suhteen, tosin esimerkiksi Rojavan autonomista aluetta Kurdistanissa voisi ehkä kuvata samanaikaisesti sosialistiseksi, antiautoritääriseksi ja feministiseksi projektiksi. Keskeinen kysymys heteropatriarkaalisessa järjestelmässä kuitenkin on, kuka omistaa, eli kenen vallassa työn järjestäminen käytännössä on. Vaikka autoritäärinen sosialismi ei pysty ratkaisemaan sorron ongelmia, monet sosialistit näkevät mahdottomana ihmisten tarpeiden kunnollisen huomioimisen ilman radikaalia muutosta tuotantosuhteissa. Suhde tähän kysymykseen määrittää, onko feministinen puolue ensisijaisesti liberaali projekti, vai pyrkiikö se haastamaan kapitalistisen järjestelmän perustavia rakenteita.

2. Mitä virkaa puolueella on?

Yksi keskeinen nykyisen sortavan politiikan haaste ovat rakenteet. Politiikka on organisoitunut edustuksellisesti, jolloin 200 ihmistä päättää, miten yli 5 000 000 ihmistä elää arkeaan. Tämä tarkoittaa, että harvat määrittelevät, miten suurin osa elää, ja että tällä hetkellä valkoiset cis-heterot kertovat, miten muiden pitää elää. Tämän asetelman haastaminen on tärkeää, mutta vaikeaa. Antiautoritääristen liikkeiden ajatus on tyypillisesti, että ihmisten  pitää edustaa itseään, jos halutaan todella, että kaikkien ääni kuuluu. Toisaalta puoluepolitiikka on olemassaoleva vallan jakamisen tapa, jonka monet arvioivat tärkeäksi toiminnan keinoksi. Onko järjestelmä nykyisellään riittävä, ja jos ei, minkä pitää muuttua feministisen puolueen mielestä? Miten puolue pystyy toimimaan aktiivisena liikkenä ja välttää hierarkiseksi vaaliorganisaatioksi muuttumisen?

3. Miten sortoa torjutaan?

Valkoinen feminismi on 1900-luvulla haastettu huomioimaan muun muassa luokkaan, etnisyyteen, sukupuoliseen suuntautumiseen, sukupuolten moninaisuuteen ja ikään liittyvät päällekkäiset sortomuodot. Sen on pitänyt hyväksyä, että ihmisiä kohtaavat sortomuodot eivät ole kaikille samoja. Mitkä ovat feministisen puolueen tapoja murtaa sortavia rakenteita yhteiskunnassa? Miten rakennetaan antirasistisia, feministisiä instituutioita? Riittääkö, että nykyisiin instituutioihin nostetaan erilaisia ihmisiä käyttämään valtaa, vai pitääkö nykyiset instituutiot purkaa uusien alta?

4. Mikä on työtä?

Hoivatyön korvaaminen on ollut yksi keskeisiä 1900-luvun feministisistä kysymyksistä. Hoivan analyysissa huomio on kiinnitetty siihen, miten maksettu työ on ollut riippuvaista paljolti naisten tekemästä näkymättömästä ja korvaamattomasta työstä. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa on yhä vaikeampaa määritellä, milloin ihminen osallistuu yhteiskunnalliseen arvontuotantoon ja milloin ei. Siksi monet liikkeet ovat esittäneet perustuloa tapana jakaa näkymättömän työn arvo kaikille sitä tekeville. Samalla se nähdään ainoana tapana käydä työtaisteluja tilanteessa, jossa tehtaasta ei enää voi marssia ulos. Miten feministinen puolue suhtautuu perustuloon? Miten suuri perustulon pitäisi olla?

Lopuksi

Feministisen puolueen vaatimus aidosti antirasistisesta ja feministisestä politiikasta haastaa koko Suomen puoluekenttää määrittelemään itsensä uudelleen. Tämä haaste pitää ottaa tosissaan. Feminismin aika on nyt, ja olemassaolevien poliittisten liikkeiden on kyettävä osoittamaan, että feminismi ei ole niille vain yksi erityiskysymys, vaan yhteiskunnallisen analyysin lähtökohta. Feministinen puolue kannustaa esimerkillään vaatimaan aidosti feminististä politiikkaa kaikilta.

Kannattajakortin voit tulostaa ja allekirjoittaa täällä.

femi

 

Advertisements
Standard