Valkoisia ajatuksia Hakaneula-kampanjasta

Suomeen on levinnyt valkoisen amerikkalaisen Iso-Britanniassa kehittämä ”Safety pin”-kampanja. Sen ajatuksena on, että valkoiset ihmiset voivat kertoa rasismista kärsiville olevansa turvallisia liittolaisia (kampanjassa sana ”safety” viittaa tähän). Kampanja liittyy Brexit-kampanjan yhteydessä nähtyyn julkisen rasismin lisääntymiseen. Suomessa asiaa on kommentoinut jo Maryan Abdulkarim.

Tässä joitain ajatuksiani kampanjasta.

1.

On ymmärrettävää, että Brexitin jälkeisessä muukalaisvihamielisessä tilanteessa ihmisillä on halu kertoa, että kaikki valkoiset eivät ole rasisteja ja tehdä jotain rehottavalle julkiselle rasismille. Suomessa sama tarve on myös ymmärrettävä, ja kuten Abdulkarim sanoo, tarkoitus on hyvä.

2.

Kampanjaa ei ole pyytänyt kukaan, vaan se on valkoisilta valkoisille suunnattu idea, jossa tehdään jotain joidenkin avun tarvitsijoiksi määriteltyjen ”maahanmuuttajien” puolesta. Siinä ei luoda yhteistä antirasistien rintamaa, vaan auttajien ja autettavien erottelu.

3.

Kampanja ohittaa, että kaikki rodullistetut eivät todellakaan ole maahanmuuttajia, ja että rasismi ei kohdistu vain maahanmuuttajiin vaan myös Suomessa syntyneisiin.

4.

Hakaneula on käytännössä heikosti näkyvä esine, ja sillä on suurempi potentiaali luoda käyttäjälle hyvää fiilistä kuin muuttaa katutilaa turvallisemmaksi tai antirasistisemmaksi. Hakaneulan käyttämisen keskeinen ulottuvuus näyttää olevan, että saa kertoa itselleen, että ei ole rasisti. Se voi olla lohduttavaa, mutta ei oikeasti auta ketään.

5.

Jos hakaneula kannustaa käyttäjäänsä toimimaan antirasistisesti omassa arjessaan, sen käyttämisessä varmasti on järkeä. On hyvä muistaa, että hakaneula ei muuta minua tai sinua antirasistiseksi ritariksi, vaan sortavat käytännöt muuttuvat vain oikeasti muuttamalla sitä, miten toimii. Rasismi julkisessa tilassa ei myöskään ole ainoa rasismin muoto.

 

safety

Advertisements
Standard