Miten normaalia tuotetaan?

Ensitreffit alttarilla –ohjelma on pyörinyt televisiossa joitain vuosia. Joidenkin vuosien ajan 400 000 ihmistä katsellut ja kuunnellut kerran viikossa tunnin pituista näytelmää, jossa naitetaan ”asiantuntijatietoon” perustuen joukko heteropareja keskenään. Asiantuntijuus varmistaa katsojalle, että näin tämän pitääkin mennä, että on tieteellistä ja luontevaa muodostaa pareja, kunhan vain löydetään oikeanlainen yhdistelmä. Ohjelman ääneen sanomatta jäävä kertomus on, että ”ilman paria” elävien ihmisten elämää määrittää puute, joka ratkaistaan parhaalla tavalla, kun heidän liittymisen tarpeensa kanavoidaan heteroavioliittoon.

Tänä syksynä 400 000 ihmistä katselee ja kuuntelee samaa näytelmää uusilla näyttelijöillä. Kuvasto on taas kermakakkuhäämekkoja ja hymyileviä valkonaamapariskuntia. Yksi asiantuntijakaartin uusi jäsen on psykologi Tony Dunderfelt. Hänen mukaansa naiset kärsivät ”paniikinomaisen itsenäistymisen saavuttamisen syndroomasta”. Miehen pitää Dunderfeltin mukaan ”asettaa naiselle rajat”. Naiset ja miehet kommunikoivat hänen mukaansa eri tavoin. Psykologin tehtävä on ohjata kommunikaatio uomiinsa, jossa maskuliinisuus ei tuhoudu naisten saavuttaman itsenäisyyden takia, vaan voi edelleen kontrolloida ja käskeä.

Ystäväni ovat kehuneet minulle tätä ohjelmaa. Uskon, että siitä voi myös nauttia ja minullakin on omat guilty pleasureni.  Kuitenkin, kun olen yrittänyt katsoa Ensitreffejä, olen joutunut lopettamaan nopeasti tylsistymisen ja pahoinvoinnin takia. Tunne on samanlainen kuin vankilasellissä käydessä. Pelkää koko ajan, että joku läimäyttää oven kiinni ja yhtäkkiä oletkin tullut kytketyksi sellaiseen todellisuuteen, jossa luulit olevasi vain käymässä.

Vaikka suomalainenkin julkisuus on monipuolistunut, normaalin tuottamisen tendenssi on voimakas. Ihmisiä ollaan edelleen kytkemässä rooleihin ja käytäntöihin, jotka alistavat, pitävät paikallaan ja rajaavat. Ensitreffit alttarilla on yksi tällainen kytkemisen tapa, joka muokkaa haluja ja kanavoi niitä turvallisiin kohteisiin. Dunderfeltin löpinät voivat tuntua nostalgisilta ja turvallisilta, koska ne muistuttavat menneestä. Samalla ohjelma kuitenkin pyyhkii lattiaa kaikella sillä, mitä queerfeminististen kamppailujen kautta on saavutettu viimeisten vuosikymmenien aikana. Vaikka ohjelmaa katsoisikin ja nauttisi siitä, on hyvä muistaa, että normaalin tuottaminen on aina väkivaltaa sen ulkopuolelle rajattavia kohtaan.

Women_In_Hammock_romantic_friendship

Advertisements
Standard