Kaksi twiittiä Nordic Business Forumilta

Osallistuin ennen työni puolesta moniin yritystapahtumiin. Kuuntelin keynote-puheenvuoroja, joissa luvattiin suuria murroksia, kerrottiin, mikä teknologinen innovaatio luo seuraavan disruption.  Sitten vaihdoin työtä. En ole vuoteen osallistunut yhteenkään yritystapahtumaan, en tuntenut yhdenkään lattiamaton tuoksua sieraimissani tai jakanut yhtään käyntikorttia. Ehkä juuri siksi seuraan nyt ulkopuolisen mielenkiinnolla, miltä tuo ennen minulle niin tuttu maailma tänään näyttää.

Helsingin Nordic Business Forum on käynnissä juuri nyt Messukeskuksessa Pasilassa. Se on tuhansia osallistujia keräävä tapahtuma, jossa kuullaan eri alojen huippujen puheenvuoroja ja verkostoidutaan. Tapahtuma on sulkeutunut hallin sisään, mutta siitä virtaa ulos merkkejä sosiaalisten medioiden kautta. Nyt kun en ole enää sisäpiirissä, näen omissa kanavissani eniten kriittisten irvileukojen yrityksiä häiritä #NBForum2016 -hashtagia mielikuvituksellisilla tavoilla.

Häirikköviestien kautta päädyin kuitenkin torstaiaamuna itsekin lukemaan tapahtuman varsinaista viestivirtaa. Se näytti kovin tutulta. Laimean kuuloisia tiivistyksiä keynote-puhujien laimeista ja yleisluontoisista opeista: ”brändi syntyy ensikosketuksessa”, ”luo pöhinää mobiilissa tai olet pulassa”. Viestit muuttuvat merkityksettömiksi materialisoituessaan älypuhelimen ruudulle, ne monistuvat tuhansille ruuduille ja niiden merkityksettömyys pysyy.

Sitten havahduin. Virrasta hypähti näkyviin torstain keynote-puhuja Peter Diamandisin puheenvuoroja kommentoivia twiittejä. Diamandis on amerikkalainen teknologiaguru, joka on perustanut lukuisia yrityksiä, jotka liittyvät eri tavoin huipputeknologioiden vaikutusten hyödyntämiseen. Diamandis on erityisen tunnettu ”yltäkylläisyyden” ajatuksesta: teknologioiden eksponentiaalinen kasvu on johtanut tilanteeseen, jossa maailman köyhimmillä on käytössään tehokkaampia teknologioita kuin maailman rikkaimmilla oli joitain vuosikymmeniä sitten. Diamandis on tekno-optimisti, joka uskoo maailman suurimpien ongelmien olevan ratkaistavissa teknologioiden avulla, ja sijoittaa ratkaisun avaimet erityisesti itsensä kaltaisten filantrooppisijoittajien käsiin.

Diamandisin viisauksia twiitattiin torstaiaamuna ahkerasti, ja silmääni osuivat erityisesti filosofi Lauri Järvilehdon twiitit. Järvilehto twiittasi Diamandisilta sitaatin ”Maailma on parempi lähes millä tahansa käytettävissämme olevalla mitta-asteikolla, mutta ajattelemme sen olevan huono, koska uutiset keskittyvät vain negatiiviseen.” Toinen Järvilehdon twiitti oli ”teknologian dematerialisoitumista” käsittelevä kuva, jossa osoitettiin paljonko tilaa nykyään älypuhelimeen mahtuvat toiminnot kuten radio tai videokamera joskus ennen veivät.

diama

demat

Järvilehdon twiiteissä ei eräällä tavalla ole mitään eriskummallista, sillä Diamandis on puhunut samoja asioita lukemattomilla businessfoorumeilla ympäri maailmaa. Nyt ne kuitenkin muistuttivat minua elävästi edellisenä päivänä lukemastani Hanna Nikkasen kolumnista, jossa Nikkanen muistuttaa, että Suomesta ei tule Cleantechin huippumaata, jos kaikki kuolemme ilmastonmuutoksen takia. Nikkasen keskeinen  ajatus on, että tietyillä aloilla optimismi on hyödyksi, vaikka tilannetta ihmiskunnan kokonaisuuden kannalta arvioiden optimismiin ei olisikaan mitään syytä. Näin on myös startup-maailmassa. Utopiat ongelmien ratkeamisesta, suurista tuotoista ja skaalautuvista teknologioista ovat juuri niitä, joilla lupaustalous pyörii. Oleellista tässä on elää potentiaalisessa: mitä voisikaan tapahtua, mikäli tämä ratkaisu skaalautuu koko maailmaan.

Yritysmaailman ongelmanratkaisumallit ovat tyypillisesti atomistisia ja teknokraattisia: ne perustuvat yksinkertaisille laskukaavoille siitä, moniko ihminen on esimerkiksi ilman sähköä kehitysmaissa, ja monelleko ihmiselle sähkö voitaisiin tietyn teknologian kautta näin ollen tuottaa. Ne eivät tyypillisesti huomioi sitä, että esimerkiksi ilmastonmuutos ei ole pelkkä teknologinen ongelma, johon tarvitaan uusi teknologinen ratkaisu. Aurinkopaneelit on jo keksitty, mutta ongelma on, että niitä ei käytetä. Monet todelliset teknologian skaalaamisen ongelmat ovat teknologiaguruille täysin vieraita: kolonialismin tuottamat epävakaat poliittiset järjestelmät köyhissä maissa ja globaalin vaurauden äärimmäisen epätasainen jakautuminen estävät ratkaisujen leviämistä samassa mitassa tai enemmän kuin se, että meillä ei olisi tarpeeksi hienoja keksintöjä. Ongelma on myös, että pääoma ei ole kiinnostunut siitä, millaiseen tuotantoon se ohjataan, kunhan se raha muuttuu enemmäksi rahaksi. Tämä viesti on kuitenkin aivan liian masentava kertoa salilliselle yritysjohtajia. Ei ole kivaa sanoa, että ongelmiamme ei välttämättä kyetä ratkaisemaan eriarvoisuuskehitystä kiihdyttävän finanssikapitalismin sisällä, vaikka ongelmat kyettiinkin sen sisällä tuottamaan.

Järvilehdon twitterissä kanavoima Diamandis osoittaa, että meillä on nykyään pieniä radioita, ja vähemmän lapsikuolleisuutta kuin 30 vuotta sitten. Näillä yksinkertaisilla kvantitatiivisilla mittareilla asiat näyttävät hyviltä. Silti ilmaston lämpeneminen jatkuu, ja vaikka teknologia ”dematerialisoituu”, silti maailman kuparintuotanto lisääntyy. Nordic Business Forumin twiiteissä maailma on täynnä pieniä eristettyjä ongelmia, jotka ratkeavat perustamalla yritys joka askartelee juuri tuon ongelman parissa. Tähän logiikkaan kuuluu atomismi: maailmaa ei tarkastella moninaisten sosiaalisten, virtuaalisten ja materiaalisten suhteiden koosteena, vaan nähdään joukko ongelmia ja joukko ratkaisuja. Ratkaisuihin sijoitetaan pääomia ja sitten ongelmat katoavat *POKS*.

nasa

kupari

Nordic Business Forumin twittervirtaa seuraamalla voi upota kevyeen narkoosiin, jossa maailma on täynnä nauloja ja vasaroita, jokaista naulaa varten oma vasara. Ja sijoittaja, joka on valmis uskomaan juuri siihen vasaraan ja sen potentiaaliin tuottaa sijoitetulle pääomalle vastinetta.

Advertisements
Standard