Länsimetro täytyy politisoida

Länsimetron piti valmistua hankesuunnitelman mukaan syksyllä 2014. Aikataulua siirrettiin kahdella vuodella elokuuhun 2016. Elokuussa aikataulua siirrettiin edelleen.

Helsingin Sanomat antaa 28.10. julkaistussa jutussaan metron valmistumisen viivästymiselle teknisiä ja sattumaan liittyviä syitä, kuten asennusvirheet ja ”huono onni”. YLE julkaisi heinäkuussa laajahkon tutkivan reportaasin metron ongelmista. Näiden kahden jutun perusteella Länsimetron ongelmien ymmärtämiseksi huomio näyttäisi olevan hyvä kiinnittää erityisesti hankkeen toteuttamisen tapaan, organisaatiorakenteeseen ja läpinäkyvyyteen.

Länsimetrosta käytävässä julkisessa keskustelussa on luotava lisää tilaa yhdelle oleelliselle näkökulmalle: Länsimetro on ilmeinen esimerkki ongelmista kunnallisissa hankkeissa, jotka eivät ole teknisiä, eivät liity kommunikaatioon eivätkä yksittäisten henkilöiden epäpätevyyteen, tai Länsimetro-hankkeen ainutlaatuisuuteen. Ongelmat ovat syvästi yhteiskunnallisia.

Tässä muutama HS:n ja Ylen jutuista silmiin pistävä seikka:

1.

Ongelmista on vielä tälläkin hetkellä vaikeaa saada tietoa, koska Helsingin ja Espoon kaupunkien omistama Länsimetro oy on osakeyhtiö eikä kuulu julkisuuslain piiriin.

2.

Hankkeen käytännössä toteuttanut konsulttiyhtiö Sweco PM ei ole Länsimetro oy:n mukaan toimittanut yhtiölle riittävää tietoa hankkeen aikataulutuksesta, erityisesti viivästymisestä. Sweco PM ei itse saa kommentoida ongelmia julkisuuteen urakkasopimusten nojalla.

3.

Swecon lukemattomat rakennus- ja suunnittelualihankkijat eivät ole saaneet kommunikoida keskenään, vaan heidän on täytynyt lähettää viestejä Swecon viestijärjestelmän kautta. Kolme urakoitsijaa (YIT Rakennus, A-insinöörit, Destia) on haastanut Länsimetro oy:n oikeuteen. Länsimetro on nostanut vastakanteen yhtä urakoitsijaa, Destiaa vastaan. Destia on entinen valtionyhtiö, joka myytiin Ahlström Capitalille vuonna 2014.

4.

Koska tietoa on hankala saada suoraan Swecolta ja Länsimetro oy:ltä, nyt on tilattu erillinen selvitys viivästymisen syistä. Sen toteuttaa monikansallinen konsulttifirma Deloitte. Selvityksen tekeminen viivästyy, koska Länsimetro oy on tilannut oman selvityksensä ulkopuolisilta asiantuntijoilta.

5.

Länsimetron nyt valmistuvan osuuden kustannukset ovat yli miljardi euroa, joista valtio maksaa 200 miljoonaa euroa ja loput jaetaan Helsingin ja Espoon kesken 15 ja 85 prosentin osuuksin.

Ongelmien juuri on siinä, että hankkeita toteutetaan loputtomasti pilkotuissa alihankintaketjuissa, jolloin kokonaisuudella ei enää ole yhteistä intressiä, vaan yksittäisten toteuttajien omat liiketoimintalogiikat sotkeutuvat hankkeen varsinaiseen päämäärään. Ongelma on myös siinä, että muodollisesti demokraattisesti toimivalla kunnalla ei käytännössä ole mahdollisuuksia kertoa kuntalaisille, mitä verorahoilla toteutettavissa hankkeissa tapahtuu. Usein päättäjät eivät itsekään tiedä. Tämä on demokraattisesti, rahankäytöllisesti ja kokonaisyhteiskunnallisesti kestämätön tilanne.

Kunnilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia toteuttaa itse julkisia hankkeita, niiden organisaatioita kutistetaan ja sitä kautta ”tyhmennetään” jatkuvasti niin, että mahdollisuudet hupenevat entisestään. Käytännön seuraus voi olla, että kunta ”säästää” tilaamalla sellaista työtä, jonka se ennen henkilöstönsä supistamista olisi toteuttanut itse, konsulteilta, joille käytännössä maksetaan paljon korkeampaa palkkaa kuin kunnan omille työntekijöille. Julkista sektoria konsultoineena tiedän myös, että monet virkamiehet ovat omaksuneet ideologisen puheen julkisen sektorin ”saamattomuudesta”, ”hitaudesta” ja yksityisen sektorin ”ketteryydestä” ja yleisestä paremmuudesta toteuttajana. Aihepiiriä käsitellään tarkkanäköisesti muun muassa Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen teoksessa Konsulttidemokratia.

Keväällä on kuntavaalit. Länsimetro on ainutlaatuinen mahdollisuus käsitellä selväsanaisesti kunnallisen demokratian ydinteemoja. Toivottavasti joku myös tekee niin, puoluepolitiikassa tai sen ulkopuolella.

metro

Tilaa oma Länsimetro-paitasi täältä!

Advertisements
Standard