Kun myrsky rikkoi etusivun

CNN:n sivulla kuohui sunnuntai-illalla Suomen aikaa. Irma-myrsky lähestyi Floridan rannikkoa. Vähitellen kohti Yhdysvaltain etelärannikkoa Kuuban yli etenevä hirmumyrsky oli juuri saavuttamassa Keys -saariketjun, joka on Yhdysvaltain ja köyhemmän maailman kaakkoisraja.

Samalla kuohui myös Helsingin sanomien sivu. Uutisia Irmasta Floridassa on tehty yli kolmekymmentä, ja ne ovat hallinneet verkkohesarin etusivua. Sellaisia kuin ”HS:n kirjeenvaihtajan yö hurrikaanisuojassa Orlandossa loppui lyhyeen” ja ” Hurrikaani Irman raivolta säästyivät myös eläimet, koska ihmiset veivät ne turvaan – koska ihmiset ovat mahtavia, kuten nämä kuvat ja videot osoittavat”.

Mutta miksi Suomen suurin ja arvostetuin päivälehti tekee kymmeniä uutisia hirmumyrskyn saapumisesta Yhdysvaltojen etelärannikolle? Miksi juuri siitä hirmumyrskyn vaiheesta?

Ennen kuin myrsky saapui Floridaan ja vaimeni, se ehti alustavien tietojen mukaan muun muassa tuhota 90 prosenttia Barbudan saaren rakennuksista, tappaa 11 ihmistä Saint-Martinin saarella, tappaa kahdeksan ihmistä Neitsytsaarilla ja kolme Puerto Ricossa.

Entä sitten Floridassa? Yli miljoonalta ihmiseltä katkesi sähköt, ja sitrushedelmätuotannosta tuhoutui yhden arvion mukaan noin viidennes. Yksi ihminen kuoli pudottuaan tikkailta myrskysuojanasennuspuuhissa ja toinen liikenneonnettomuudessa. Silti käytännössä kaikki uutiset aiheesta liittyvät Yhdysvaltoihin.

Irma-uutisointi on opettavainen esimerkki siitä, millaista uutistuotanto käytännössä on. Se opettaa meille uutisten infrastruktuurista ja nationalismista.

Floridassa asuu noin 25 000 suomalaistaustaista ihmistä. Se on yksi syy, miksi suomalaisessa uutismediassa puhutaan juuri Floridasta.  Vaikka yhtään suomalaista ei kuolisi, heidän elämänsä, muun muassa kahteen juttuun haastatellun floridalaisen Terhi Ignatiuksen elämä, on uhatumpi Helsingin sanomien sivuilla kuin yhdenkään karibialaisen.

Suomalaiset mediat muistavat uutisoida aina, kun suomalaisia, oli heitä sitten kaksi tai kaksi tuhatta, on jossain päin maailmaa pulassa. Olemme kaikki täysin tottuneet tähän oma kansa ensin -logiikkaan emmekä yleensä kyseenalaista sitä.

Florida kuuluu myös jonkinlaisen omintakeisen logiikan mukaan meidän kulttuuriseen piiriimme, siinä missä esimerkiksi Kuuba ei kuulu. Helsingin sanomilla on kirjeenvaihtaja paikalla, paikallisia uutislähteitä seurataan tiiviisti ja uutisia käännetään Suomeksi nopeasti. Vaikka Yhdysvallat on maantieteellisesti kaukana, poliittisesti outo, ja kulttuurisesti aivan toisesta maailmasta, se on median logiikan mukaan silti selvemmin osa meitä kuin naapurimaamme Venäjä ja väkiluvultaan paljon suuremmat Kiina ja Intia. Harva kyseenalaistaa tämän.

Helsingin sanomat yksinkertaisesti on sijoittanut uutisinfrastruktuuriin (kirjeenvaihtajat, yhteistyömediat) juuri Yhdysvalloissa, ja siksi sieltä tulee uutisia. Yhdysvallat on relevantti määrätietoisten sijoituspäätösten myötä. Siksi todellisuuttamme hallitsevat Trump, Irma, Harvey, suomalaiset myrskybongarit ja Saska Saarikosken fiilistelykirjoitukset Washingtonista.

Esimerkiksi Donald Trumpin valinta oli toki globaalisti merkittävä uutinen, mutta tämä ei vielä mitenkään selitä, miksi tiedämme niin kovin, kovin vähän siitä, kuka johtaa maailman merkittävimpiä nousevia alueita, millaista politiikka on käytännössä esimerkiksi eri puolilla Aasiaa. Ainoa järkevä perustelu sille, miksi näin on, on mielivaltainen jaottelu meihin ja muihin, joka leimaa todellisuuttamme paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi.

Irma-uutisointi muistuttaa, että se kenestä välitämme ja se mitä ylipäätään näemme, on pohjimmiltaan täysin tuotettua ja manipuloitua. Tuota tuotantoa määrittävät tarpeidemme sijaan ennen kaikkea nationalistinen logiikka ja toimitusten mielivaltaiset rajaukset.

myrskysalama

Advertisements
Standard