Oikeamielinen politiikka on helvetin tylsää

Yksi ilmiö toistuu tässä haastavassa poliittisessa tilanteessa: symbolisen voiton etsiminen omien silmissä. Kun koomikko muotoilee oikein kaunopuheisesti, miksi rasistit ovat epäjohdonmukaisia, me taputamme käsiämme ja laitamme tekstin jakoon. Kun poliitikko kirjoittaa paatoksellisen tekstin siitä, miten Laura Huhtasaari on täynnä vihaa ja lisäksi vielä nojaa valeuutisiin, nyökyttelemme ja kiittelemme. Kun toinen koomikko sanoo Donald Trumpista suorat sanat, ajattelemme, että nyt ihmisten päiden on pakko kääntyä.

Kun Trump silti voittaa vaalit ja Huhtasaari hallitsee uutisointia, olemme ihmeissämme. Eikö meidän loogisesti ylivoimainen, terävästi ja tunteikkaasti muotoiltu kritiikkimme siis purrutkaan?

Totuus on, että reaktiivinen, paatoksellinen ja ylimielinen kritiikki ei ole koskaan toiminut. Se perustuu ajatukselle, että politiikassa on olemassa joku valtaa pyhempi moraali, johon vetoamalla hyvät lopulta voittavat. Kunhan asettelemme sanamme riittävän taiten, ihmiset heräävät unestaan ja tekevät oikein. Tämä näkemys pelkistää poliittisen todellisuuden moraalisiin tunteisiin ja pelkäksi kieleksi. Se olettaa, että politiikassa riittää valheen kumoaminen ja totuuden osoittaminen riittävän mahtipontisesti.

Samanaikaisesti äärioikealla on käynnissä kaikkien aikojen pidot. Totuuden ja kritiikin sijaan siellä retoriikkaa hallitsee röyhkeys, ironia, viha, uhka, irvailu ja pöyristyminen. Mukana on paljon sekoilua, mutta yksi asia on joka tapauksessa ymmärretty oikeamielisiä paremmin: ihmiset pitävät kiihtymisestä. Politiikassa mikään ei liikahda ilman yhteistä leimahdusta, kokemusta, että jotain on tapahduttava. Siinä missä niin sanotut ”progressiiviset” sanovat millainen maailma todellisuudessa on ja keskittyvät virheiden korjaamiseen ja kritiikkiin, äärioikealla tehdään esityksiä kieli poskessa ja uudistetaan puhetapoja.

Kun ilmestyy kymmenes blogiteksti siitä miten rasismi on väärin, kymmenes twitterketju siitä, miten pahat ovat pahoja ja hyvät hyviä, alkaa myös haukottelu. Oikeamielinen politiikka on helvetin tylsää, varsinkin aikana jolloin sillä ei ole valtaa. Aina välillä näkyy valopilkkuja, uskallusta olla röyhkeä ja innostaa ihmisiä. Mutta sitä tarvittaisiin paljon lisää. Meillä ei ole hävittävänä kuin moraalinen ylemmyytemme.

Advertisements
Standard