Miksi me ihan oikeasti haluaisimme ottaa leijonasymbolin takaisin?

Kun olin pieni, koulussa laulettiin Lippulaulua aina silloin tällöin. Siinä lauletaan ”sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin”. Silloin tuo tuntui hiukan hassulta näytelmältä, johon osallistuttiin koska oli pakko. Emme kuitenkaan kavereideni kanssa ajatelleet, että tässä oltiin nyt lipun puolesta kohti miekkaa syöksymässä. Näimme jo silloin lippuun liittyvän fiksaation vähän hassuna.

Kasvoin aikuiseksi. Opiskelin peruskoulussa ja lukiossa, miten kansallisvaltiota on rakennettu luomalla yhteisiä symboleja joilla on saatu sekalaisista traditioista ja etnisyyksistä koostuva rahvas kiinnittymään johonkin yhteiseen. Historianopetuksen keskeinen oppi nationalismiin liittyen oli, että sen aggressiiviset symbolit on luotu jotta ihmisiin saataisiin iskostettua halu uhrata itsensä jonkin suuremman eteen.

Tärkein opetus tietenkin oli, että sellaiset kansalliset symbolit kuin lippu ja leijonavaakuna, ovat tyhjästä taiottua fiktiota. Kertomus, jonka tehtävä on kiihottaa.

Tämän opin kanssa olen elänyt elämäni maassa, jossa mielestäni hyvää on muun muassa työväen korkea järjestäytymisaste, kamppailuilla saavutettu suhteellisen oikeudenmukainen tulonjako ja mahdollisuus kouluttautua ilman rahaa. Näistä saavutuksista en kuitenkaan kiitä ensisijaisesti valtiota vaan ihmisiä, enkä ole koskaan osannut samastua lippuihin ja miekkaa heiluttaviin symboleihin.

Siksi jaksan kovasti ihmetellä, kun ihan järkevinä pitämäni tahot yrittävät epätoivoisesti saada nuo symbolit näyttämään mielekkäiltä ja vallata ne takaisin. Mitä helvettiä me oikein tekisimme miekan päällä taiteilevalla leijonalla?

Vihreät teki ensimmäisen offensiivin tämän aiheen kanssa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, kun puolueen kampanjastrategia oli esittäytyä vastavoimana perussuomalaisille. Silloin nähtiin sateenkaarileijonia ja muuta mukavaa liberaalia nationalismileikittelyä. Leikittelyn tuloksena puolue otti vaaleissa komean tappion.

Opetus oli nähdäkseni, että kansalliset symbolit eivät ole otettavissa takaisin, koska niissä ei ole mitään sellaista mikä sopisi yhteen progressiivisen, ihmisten vapaata liikkuvuutta ja universaaleja sosiaalietuuksia kannattavan poliittisen liikkeen kanssa. Perussuomalaiset ja muut rasistiset liikkeet ovat paljon parempia näiden symbolien käytössä.

Nyt presidenttiehdokas Pekka Haavisto kampanjoi leijonasymbolilla Sauli Niinistöä vastaan. Ensivaikutelmani tilanteesta on vähän samanlainen kuin silloin kerran pienenä, kun tylsistyneenä yritin leikkiä koirani lelulla. Ei se ollut minua varten tehty, en pystynyt siihen samastumaan, ja jälkikäteen ymmärsin että olisi kannattanut mieluummin käyttää jotakin omaa.

Advertisements
Standard