Mitä Sanna Ukkola voi opettaa meille turvallisista tiloista?

Toimittaja Sanna Ukkola on käynyt jo jonkin aikaa sotaa poliittista korrektiutta vastaan. Hän kirjoitti vuosi sitten kolumnin ”Poliittinen korrektius leviää, trumpit hierovat käsiään”, jossa hän käsittelee sitä, miten vähemmistöjen pöyristyminen ja loukkaantuminen sataa populismin laariin. Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkimainingeissa tällaiset puheet olivat yleisiä. Ukkolan mukaan julkinen keskustelu on uhattuna.

Olemme astumassa kohti aikaa, jolloin julkinen keskustelutila herkistä aiheista on kaventumassa olemattomaksi. Tietyistä aiheista saa puhua vain tietyllä tavalla, jotta kukaan ei varmasti loukkaantuisi.

Vuotta myöhemmin Ukkolan työnantaja Ylellä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Atte Jääskeläinen ei enää päätoimita Ylen ajankohtaistoimitusta ja osin Jääskeläisen kanssa syntyneiden konfliktien seurauksena Ruben Stiller ei enää juonna Pressiklubia. Sanna Ukkola on saanut tärkeän ajankohtaisohjelman luotsin paikan.

Perjantaina 6.10. esitetyssä jaksossa Ukkola tekee juonnon USA:n alkuperäisväestön päähineitä mukaileva tekele päässään ja ohjelmassa esitetään pätkä Suomifilmistä, jossa näyttelijät ovat ns. ”blackfacessa”, eli kasvot mustaksi maalattuna. Ukkola on täysin tietoinen, että molempia eleitä on kritisoitu viittauksina valkoisten ihmisten harjoittaman sorron historiaan.

Sitten yksi twitter-käyttäjä tekee piikikkään twitter-äänestyksen, jossa pilkataan Ukkolaa. Ukkola selvittää tämän työnantajan ja on häneen yhteydessä. Twitter-käyttäjä Tero Hannulan mukaan hänellä ja Ukkolalla ei ole ollut suoraa viestinvaihtoa keskenään ennen tätä tapausta, ja hänen tililtään löytyy alle kymmenen Ukkolaa käsittelevää twiittiä. Ukkola on maininnut julkisuudessa vain kaksi Hannulan häneen kohdistamaa twitter-äänestystä.

Mikäli Ukkolan yhteydenotto työnantajaan perustuu muutamaan twiittiin, vaikuttaa selvältä että hänen reaktionsa on hätiköity ja herkkänahkainen. Häntä ei tägätä äänestyksissä, ja yleensä tällaisissa tapauksissa henkilön voi vain estää somessa. Olen itse tehnyt niin lukemattomia kertoja. Suoria yhteydenottoja ei tapahtunut, joten puhe “kiusaamisesta” tai “häirinnästä” tuntuu pitkälle viedyltä. Ukkola on merkittävässä asemassa oleva toimittaja, jonka yhteydenotto julkisuudessa tuntemattoman twiittaajan työnantajaan vaikuttaa selvältä painostamiselta ja yritykseltä vaientaa julkinen kritiikki.

Ukkolan reaktio on ilmeisen ristiriitainen suhteessa hänen puheisiinsa loukkaantumisherkästä ajasta ja vähemmistöistä. Hän näyttää nimenomaan ottavan itseensä kohdistuvan pilkan äärimmäisen tosissaan ja pyrkivän saamaan sen loppumaan. Ikään kuin mitään ei saisi enää sanoa.

Samalla Ukkolan reaktiota voidaan lukea hänen valkoisuutensa kautta. Ukkola ei määritelmällisesti voi valkoisena kantasuomalaisena ihmisenä joutua tilanteeseen, jossa hänen etnisyyteensä kohdistuisi pilkkaa johon hänen olisi reagoitava. Hän ei ole eikä voi joutua taloudellisesti tai kulttuurisesti alistettuun asemaan eikä joudu kamppailemaan oikeudesta määritellä omat symbolinsa itse. Ukkolalle yhteiskunta on etnisyyden, kulttuurin ja luokan näkökulmasta turvallinen tila.

Kun taas vähemmistön edustaja vaatii itselleen oikeutta edes väliaikaisiin turvallisiin tiloihin, Ukkolan kaltaiset ihmiset syyttävät häntä herkkänahkaisuudesta.

Yliopistoissa opiskelijat vaativat “turvahuoneita”, joissa he saavat olla suojassa pahalta maailmalta. Joissain yliopistoissa tarjotaan värillisille opiskelijoille omia, erillisiä asuntoloita, jotta he eivät joutuisi kokemaan “mikroaggressioita”.Olemme astumassa kohti aikaa, jolloin julkinen keskustelutila herkistä aiheista on kaventumassa olemattomaksi.

Ukkolan tapauksen opetus turvallisista tiloista on, että valkoiselle etuoikeutetulle ihmiselle koko yhteiskunta on turvallinen tila, ja siksi hänen on helppo olla ymmärtämättä, miksi vähemmän etuoikeutetut voivat vaatia itselleen turvallisia tiloja. Ukkolan reaktio Hannulan twitter-käyttäytymiseen on yksinkertaisesti vaatimus pitää koko yhteiskunnan tila Ukkolalle turvallisena, koska pilkka ilmeisesti rikkoo hänen koskemattomuuttaan. Hän haluaa saada olla suojassa pahalta maailmalta, vaikka hänen tapauksessaan loukkaus ei kohdistu etnisyyteen. Valkoisilla ihmisillä se ei koskaan kohdistu.

On ehkä liikaa pyydetty, että tämä tapaus saisi Ukkolan pohtimaan, miksi vähemmistöt voivat tarvita turvallisia tiloja tai vaatia oikeuksia määritellä tiettyjen symbolien käyttöä. Kyse on siitä, että siinä missä me Ukkolan kaltaiset ihmiset voimme navigoida yhteiskunnan tiloissa ilman oman rodullistetun identiteetin ja sortohistorian jatkuvaa kivuliasta käsittelyä, kaikilla tätä etuoikeutta ei ole. Ukkolan voisi kuitenkin toivoa kaiken tämän jälkeen tunnistavan, mistä ”loukkaantumisessa” on kyse. Siinä on kyse oman tilan loukkaamisesta, vaikka se rodullistetuille ja monille vähemmistöille onkin paljon rajatumpi tila. Siinä on kyse oikeudesta edes johonkin omaan.

Kiitos tästä opetuksesta.

EDIT: Tarkennettu Ukkolan väitteitä häirinnästä

Advertisements
Standard