Yle on saatettava vastuuseen roolistaan Ukkolan tapauksessa

Yksi tärkeä ja toistaiseksi vähälle käsittelylle jäänyt osa Sanna Ukkolan tapausta on hänen työnantajansa Ylen rooli tapahtumissa (lue kuitenkin tämä). ­Ukkola ei ole toiminut asiassa pelkästään yksityishenkilönä, vaan Yle on ottanut kantaa asiaan ja Ukkola on myös käyttänyt Yleä tapauksen selvittelyn alustana.

Ylen toiminta on ollut tapahtumien kulussa monessa suhteessa kyseenalainen. Asiaan liittyy kaksi keskeistä ongelmaa:

1.

Ukkolan annettiin kirjoittaa vastine Suvi Auvisen blogitekstille, joka julkaistiin Ylen uutisten pääsivulla. Hannulaa ei kuultu juttua varten vaikka hänet mainittiin siinä nimeltä. Tämä synnyttää merkittävän valtaepätasapainon tapauksen osapuolten välille ja on journalistisena päätöksenä kyseenalainen. Hannulan yksityisyydensuoja on tilanteessa olematon.

2.

Ylen entinen etiikkapäällikkö, nykyinen A-studion päällikkö Riitta Pihlajamäki julkaisi Ylen sivuilla kannanoton Ukkolan tapaukseen, jossa jälleen käsiteltiin Hannulaa nimeltä ja viitattiin useaan otteeseen häirintään ja uhkailuun. Tekstin julkaiseminen on merkittävää vallankäyttöä tapauksen kannalta, mutta siinä ei tarkenneta mitä häirinnän ja uhkailun käsitteillä tarkoitetaan ja käytetään niitä harhaanjohtavasti. On tiedossa, että Hannula ei ole lähestynyt Ukkolaa twiiteillään esimerkiksi tägäämällä tämän eikä kohdistanut niitä ensisijaisesti tämän luettavaksi. Häirinnän ja uhkailun käsitteisiin kuuluu tyypillisesti yritys tavoittaa juuri tietty henkilö.

___________________________________

 

Ylen toiminta näyttää harkitsemattomalta ja ongelmalliselta ja sitä on tärkeää käsitellä Julkisen sanan neuvostossa, kun tapauksesta on kulunut kantelun tekemiseen vaadittava viikko. Ukkolalle on annettu huomattavat vapaudet käyttää valtavaa media-alustaa henkilökohtaisen kiistan käymiseen. Yksittäisen kansalaisen sananvapaus kyseenalaistuu, kun valtiollinen media valitsee puolensa tilanteessa etukäteen. Hannulaa itseään haastateltiin Ylen uutisjuttuun vasta kohun toisen päivän iltana ja erillisessä jutussa. Hänellä ei ollut Ukkolan tavoin mahdollisuutta tilanteen alusta saakka puhua omalla äänellään mediassa.

Ukkolan tapauksessa hämmentää huomattava epäammattimaisuus, jota Ylen toiminta ilmentää. Täysin keskeneräiseen tilanteeseen, jossa on vastakkain kahden henkilön vastakkainen sana ei tietenkään pidä puuttua valtiollisen median koko arsenaalilla. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida toimituksessa siinä vaiheessa, kun Ukkola tarkensi häirinnäksi muutaman twiitin, joissa ei edes suoraan pyritty tavoittamaan Ukkolaa.

Yle on tärkeää sada vastuuseen toiminnastaan tässä tapauksessa. Myös jatkossa on oltava mahdollista esittää kovaakin kritiikkiä toimittajia ja medioita kohtaan ilman että siitä seuraa kriitikkoon kohdistuva yksisuuntainen ja usean jutun voimin tehtävä puuttuminen. Oli Ylen taholta varomatonta mainita häirintä ja uhkailu kannanotossa tapaukseen, jossa näiden käsitteiden käyttö on selvästi ollut Ukkolan taholta hyvin tulkinnanvaraista. Olisi myös tärkeää että suuri valtiollinen media tarkentaa näiden käsitteiden käyttöä jatkossa.

Ei voi olla niin, että kansalaisen mahdollisuudet kritiikin esittämiseen rajautuvat sen perusteella, että herkkänahkainen toimittaja ei pidä siitä mitä kuulee.

Advertisements
Standard