Miten Radio Helsinki päätyi rasistisen ajattelun kaikukopaksi?

Kun pohdimme, miten rasismista tulee arkipäiväistä, miten se leviää joka paikkaan, miten aiemmin kauhealta kuulostavasta puheesta tulee vain korvissa soivaa tuhat kertaa kuultua kuminaa, yksi ilmeinen selitys löytyy logiikasta jolla media toimii. Media, joka elää ristiriidoista ja tapahtumista, räväköistä lausunnoista ja kohuista.

Mutta ainoa syy sille, että rasismi on niin arkipäiväistä ei löydy median halusta kohuihin. Se löytyy jostain paljon arkipäiväisemmästä ja näkymättömämmästä piirteestä median ja toimittajien toiminnassa.

Otetaan esimerkki.

Radio Helsingin postaus ilmestyy somesyötteeseeni maanantaina aamupäivällä. Siinä lukee: ” Laura Huhtasaari Tasavallassa: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan poistettava laista”.

Pysähdytään.

Laura Huhtasaaren tiedetään levittävän rasistista ajattelua, hän on puhunut rasistien mielenosoituksissa, hänessä ei ole mitään piilotettua. On selvää, että hänen kohtelemisensa tavallisena presidenttiehdokkaana johtaa siihen, että hänen islam- ja muukalaisvihamielinen retoriikkansa saa levitä.

Ja niin käy. Kun hänet ottaa rupattelemaan 40 minuutiksi Radio Helsinkiin, tuloksena on että Radio Helsingin verkkosivuilla lukee ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan poistettava laista”. Siellä siis lukee Suomen rasististen liikkeiden yksi keskeinen tavoite, joka on suoraan perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastainen. Tämä on täysin looginen seuraus siitä, että Huhtasaari kelpuutetaan tavalliseksi vieraaksi tavalliseen ohjelmaan.

Taustalla tässä tapahtumakulussa, kansanryhmää vastaan kiihottamisen vähättelyn päätymisessä Radio Helsingin sivuille, on ajattelu, joka on meillä niin selkäytimessä, että emme oikeastaan edes näe sitä. Se on ajattelua, jossa kieli erotetaan sen vaikutuksista.

Se on ajattelua, jossa katsotaan, että on aina tärkeää kuulla mitä kaikilla on sanottavana. Siinä ajattelussa Huhtasaaren kuuleminen kuuluu demokratiaan siitä huolimatta, että on täysin ennalta nähtävissä, että tämä tulee sanomaan asioita jotka suoraan vaikeuttavat entisestään vähemmistöjen asemaa Suomessa. Siinä ajattelussa toimittajan rooli ei ole tehdä valintoja tällaisissa asioissa, vaan ainoastaan tarjota tasapuolinen alusta. Samalla logiikalla Ylen A2-ilta yritti saada uusnatsistisen Soldiers of Odinin mukaan turvattomuutta käsittelevään ohjelmaan, jossa oli mukana myös turvapaikanhakijoita, joiden joukkotuhonnasta järjestön johtaja haaveilee.

Tämä liberalismin traditiosta ponnistava ajattelu pettää ihmiset, jotka jo valmiiksi on työnnetty yhteiskunnan reunoille. Kun rasistisen ajattelun levittämistä ei osata nähdä tekona vaan pelkkänä ”tiedonvälityksenä”, ”demokratian edistämisenä” ja ”keskusteluna”, sillä on konkreettisia seurauksia. Toimittajat eivät niitä välttämättä näe, sillä kaikkein eniten ulalla puheen vaikutuksista ovat usein ne, joihin nuo vaikutukset eivät suoraan kohdistu. Toimittajat voivat ajatella keskustelun olevan aina tärkeää, koska heidän maailmassaan rasistisen ajattelun levittämisellä ei todella ole seurauksia.

Huhtasaaresta tuskin tulee presidenttiä, vaikka hän saisikin paljon huomiota. Toinen kysymys on, mitä muita seurauksia hänen saamallaan huomiolla on. Toimittajien olisi tärkeää edes yrittää ymmärtää, että kaikkien äänien kuulumisella on konkreettisia seurauksia, että tiedotusvälineiden ei yksinkertaisesti tarvitse toimia kaikukoppana rasismille, seksismille ja naisvihalle.

Tasavalta-ohjelman ratkaisu tähän kritiikkiin epäilemättä olisi kutsua sen esittäjät keskustelemaan siitä, miksi olisi tärkeää, että rasistista ajattelua ei oteta mukaan radio-ohjelmiin. Se olisi kuitenkin vain saman huonosti ajatellun logiikan mukainen ratkaisu.

Ei tarvita enää lisää keskustelua rasismista. Tarvitaan enemmän rasistisen puheen vaientamista.

Advertisements
Standard