Ohjeet mielekkään dialogin käymiseen verkossa

Dialogi on aikamme suuria kysymyksiä, ainakin jos kuuntelee medioita. Ollaan huolissaan dialogin katkeamisesta eri ihmisryhmien välillä, kaivataan dialogia ratkaisemaan jännitteitä yhteiskunnassa ja liian vihaisia keskustelunavauksia ohjeistetaan dialogisempaan lähestymistapaan.

Kuitenkaan dialogin käyminen ei ole usein ihan niin helppoa. Siksi olen kirjoittanut tällaisen kuuden kohdan ohjelistan, jolla pääsee liikkeelle, rohkaistuu keskustelemaan ja myös tunnistamaan dialogin sudenkuopat

1. Tunnista umpikuja

Keskustelun käymistä vielä tärkeämpää on todeta, että tätä keskustelua ei kannata käydä. Aivan liian usein kuvittelemme, että on olemassa jonkinlainen velvollisuus käydä keskustelu loppuun. Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että ette voisi jutella enää koskaan, mutta usein keskustelut törmäävät umpikujaan, jolloin niitä yksinkertaisesti ei kannata jatkaa. Syitä voivat olla esimerkiksi käsitteelliset sekaannukset tai erimielisyydet, lukkiutuneet asemat, huono päivä ja niin edelleen. Koskaan ei ole pakko keskustella.

2. Vedä rajat kohteliaisuuteen

Hyvä nyrkkisääntö on, että sinulta voidaan edellyttää vain niin paljon kohteliaisuutta kuin keskustelukumppanisi sitä tarjoaa. Kenellekään tylysti tai halventavasti sinua puhuttelevalle ei tarvitse olla mukava. Töissä on pakko olla kohtelias, vapaalla ei. Et ole toivottavasti omalla someseinälläsi töissä. Hyvät ihmiset polttavat itsensä loppuun olemalla kohteliaita ihmisille jotka syytävät ilmiselviä loukkauksia ja ärsyttävät tahallaan.

3. Blokkaa, blokkaa, blokkaa

Et pidä yllä asiakaspalautesivua, joten sinulla ei ole velvollisuutta tarjota someseinälläsi kaikille avointa keskustelualustaa. Sama koskee blogeja, chatteja ja niin edelleen. Elämä säilyy mielekkäänä, kun uskaltaa todeta, että tämän henkilön kanssa keskustelemisen väsyttää, ei johda mihinkään, ei opeta mitään, ei anna mitään. Kannattaa harkita hetki, onko syynä vain se, että et osaa vastata hänen kaikin puolin briljanttiin argumentaatioonsa ja siksi defensiivisesti haluat hänestä eroon. Yleensä näin ei ole, vaan verkko on täynnä urpoja kiusaajia, rasisteja ja muuten vaan aikaa vieviä ihmisiä joiden kanssa kenelläkään ei ole velvollisuutta keskustella.

4. Älä koe huonoa omaatuntoa

Yhteiskunnassa vallitsee yleinen harha, että keskustelusta kieltäytyminen olisi vakava ongelma. Todellisuudessa se ei suinkaan aina ole vakava ongelma vaan tärkeä tapa suojella itseään ja säästää voimavaroja. Niin suuri osa keskustelusta on täysin turhaa vinoilua ja passiivisaggressiivista näennäiskeskustelua että on ihme että kukaan sellaista jaksaa käydä ylipäätään. Onnistunut dialogi on kielenkäytön erityistapaus, ei mikään tyypillinen tapaus. Ylipäätään keskustelun merkitystä  korostavat politiikassa eniten ryhmät joilla on eniten valtaa. Miksi? Koska dialogi ei johda vallan uusjakoon vaan säilyttää asetelman pitkälti entisellään.

5. Ehdottomat rajat on pakko vetää

Kenenkään ei tarvitse ikinä keskustella ihmisen kanssa, jonka aatteeseen kuuluu keskustelukumppanin karkottaminen maasta, tämän ihmisoikeuksien kiistäminen, uhkailu tai joukkotuhonta. Tämä on täysin itsestäänselvää, paitsi että monille ei ole. Turvapaikahakijoille, feministeille ja rasismin vastustajille saarnataan toistuvasti miten tärkeää olisi käydä dialogia ihmisten kanssa, jotka pyrkivät viemään heidän perusoikeutensa ja uhkailevat. Mitään dialogin mahdollisuuksia ei tällaisessa tilanteessa tietenkään ole, tässä yhteydessä dialogi on pelkkä tyhjä taikasana, josta ei ole mitään iloa.

6. Asiallisuuskin toimii. Joskus.

Silloin harvoin kun on aidot mahdollisuudet mielekkääseen keskusteluun, sitä on hyvä käydä asiallisesti, lähteitä käyttäen, kunnioittavasti ja hermostumatta. ­­Verkossa tämä ei aina ole helppoa, koska emme näe toisen usein ystävällismielistä nonverbaalista viestintää. On oikeasti nähtävä vaivaa sen eteen, että jaksaisi keskustella kunnolla. Välillä se kannattaa, ja syntyy hedelmällisiä tuloksia. Mikäli ei onnistu, ei sitäkään kannata suura.

Advertisements
Standard