Teuvo Hakkarainen on osoitus siitä, miten usein miehenä pääsee kuin koira veräjästä

Kaikki Suomessa tuntevat Teuvo Hakkaraisen. Hän on se viitasaarelainen kansanedustaja, jonka ensimmäisestä päivästä eduskunnassa Helsingin Sanomat teki videon. Siinä Hakkarainen sanoo, miten riittää että rajalle tullessa riittää että sanoo ”turvapaikka” ja heti pääsee sisään. Hän käytti myös sanaa ”n—-iukko”.

Jossain toisessa todellisuudessa tämän voisi ajatella riittävän edustajan potkimiseen ulos puolueesta. Hakkaraiselle se oli vain uudelleenvalintaa pohjustavan julkkiskansanedustajakauden lähtölaukaus.

Hakkaraisella ei ole varsinaista ideologiaa, vaan hänet tunnetaan rasistisesta ja seksistisestä käytöksestä sekä toistuvista alkoholiin ja rikoksiin liittyvistä kohuista. Hakkarainen edustaa Irwinin lauluista ja Uuno Turhapuro -elokuvista tuttua haistapaskamentaliteettiä: epä-älyllistä kapinaa, joka ei välitä työväen järjestäytymistä sen enempää kuin herrojen sikarikerhoistakaan.

Vanhoihin perussuomalaisiin tällainen asenne sopi kuin nenä päähän, sillä puolueelle on tärkeää, että sitä ei liitetä niin sanottuun vanhaan valtaan ja vakavastiotettavuuden normeihin. Hakkarainen on symbolinen takuu sille, että joku puolustaa valkoisen keski-ikäisen suomalaisjuntin oikeutta olla juuri niin sivistymätön ja törkeä kuin hän haluaa.

Nyt on saatu osoitus, että myös uusissa perussuomalaisissa on tilaa Hakkaraiselle, kun tämä sai kanssakansanedustajaan kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta rangaistukseksi ”vakavan varoituksen”. Varoituksen jakamisen päivänä puheenjohtaja Halla-aho kirjoitti somepäivityksen, jossa hän suomii toimittajia eduskunnan pikkujoulujen käsittelemisestä. Näkymätön alateksti päivityksessä on, että perussuomalaiset ei sopeudu ulkoa asetettuihin vaatimuksiin, vaan käsittelee sisäisesti mahdolliset ongelmansa.

Teuvo Hakkaraiselle annettu suojelus on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnassa valkoisista miehistä pidetään erityistä huolta. Hän nostaa valtiolta 6000 euron kuukausipalkkaa samanaikaisesti kun sekoilee toistuvasti humalassa milloin moottoripyöräkerholla, milloin eduskunnan pikkujouluissa, ajelee ylinopeutta ja puhuu mitä sylki suuhun tuo. Jos Hakkarainen olisi maahanmuuttaja, puolue vaatisi häntä välittömästi karkotettavaksi. Mutta ei meidän Teuvoa nyt sentään.

Lokakuussa Hakkarainen sanoi Seiska-lehdelle, että MeToo-kampanja on ”hömppää”:

– Jos joutuu (seksuaalisen ahdistelun kohteeksi), niin mitä siitä välittämään. Eihän siitä jälkeä jää, Teuvo täräytti hymyillen ja hohotti makeasti päälle.

Joissain toisessa todellisuudessa tämäkin olisi riittänyt potkujen perusteeksi. Hakkaraisen tapauksessa se oli kuitenkin vain joulukuussa tapahtuvan seksuaalisen ahdistelun ennakkovaroitus.

Kun Hakkarainen riehui eduskunnassa joulun alla, hän ei tehnyt mitään, mitä ei olisi voinut ennalta arvata. Hakkaraisen asennemaailma ja käytös ovat pelottavan hyvin tiedossa ottaen huomioon, että hän on voinut työskennellä kansanedustajana melkein seitsemän vuotta.

Kun Hakkarainen puhuu rasistisia, ahdistelee, riehuu humalassa ja saa aina anteeksi, samalla saa anteeksi jokainen suomalainen mies. Hakkarainen kelpaa Ville Haapasalon ja Maria Veitolan ohjelmiin, hän on meidän oma kovan onnen Teuvomme. Hakkarainen voi tehdä mitä vain ja silti saada jatkaa asemassaan. Sillä hän osoittaa, miten paljon töitä tehtävänä edelleen on: patriarkaalinen valta ei murru itsestään, vaan se on murrettava.

Puuttuminen seksuaaliseen ahdisteluun ja rasismiin ei tarkoita varoituksia ja useiden vuosien sormien läpi katsomista. Perussuomalaiset osoittaa Hakkaraisen paapomisellaan, että se asettuu aina lopulta heteropatriarkaalisen vallan puolelle. Siitä näkökulmasta mikään ei ole niin tärkeää kuin valkoisten miesten oikeus olla välinpitämätön muiden oikeuksista.

Lisäys 18.6.: Hakkarainen sai ahdistelusta ja pahoinpitelystä sakkotuomion käräjäoikeudessa 18.6. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan mukaan tuomio ei johda toimenpiteisiin.

 

 

Advertisements
Standard