Miksi puhutaan rasismista, kun joku arvostelee kulttuuria tai uskontoa?

Miten usein olenkaan lukenut väitteen että “ei uskonnon arvosteleminen ole rasismia”.

Tätä väitettä ei esitetä ainoastaan yhteyksissä, joissa ilmeinen tavoite on peittää oma tarkoituksellinen rasismi, vaan sitä esittävät myös ihmiset, jotka tuskin ajattelevat syrjinnän tai etnisten hierarkioiden olevan hyvä juttu. Ja ei uskonnon arvosteleminen aina olekaan rasismia.

Mutta on paljon tapauksissa jolloin se sitä on.

On tapahtunut siirtymä, jonka takia rasismi-sanan määritelmän tarkastelu on juuri tässä ajassa oleellista. Rasismia ilmaistaan yhä harvemmin ”rodun” kielellä. Tilalle ovat tulleet ”kulttuurin” ja ”uskonnon” kaltaiset käsitteet. Tästä kehityksestä on kirjoitettu jo ainakin kuutisenkymmentä vuotta (ks. Viren 2017), ja Suomessa nykyään enää vain pahimmat uusnatsit ja muut marginaaliset hahmot puhuvat rodun kielellä. Se ei tietenkään tarkoita että rasismi olisi kadonnut.

Juuri nyt yksi keskeinen käsitteellinen kamppailu ja kiista koskeekin rasismin määritelmää. Äärioikeiston tavoitteena on tyhjentää koko käsite niin, että sitä ei voisi enää käyttää ollenkaan. Jokaisesta solvauksesta kysellään uuvutustaktiikalla uudelleen ja uudelleen ”mikä tässä muka on rasistista?”. Rasismi-sanan käyttö on saatu politisoitua niin, että valtavirtamedia mielellään välttää sitä. Tämä on äärioikeiston kannalta edullista, koska se luo enemmän tilaa sen omille nimityksille, kuten ”kansallismielisyys”.

Mikä sitten on tunnistettavin esimerkki rasistisesta kielestä julkisuudessa tässä ajassa? Se ei ole oppi juutalaisesta rodusta niin kuin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Se on puhetta ”islamilaisesta kulttuurista” ja ”vieraiden kulttuurien edustajista”. Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen on esimerkiksi kutsunut islamia ”natsismia pahemmaksi syöväksi”. Turvapaikanhakijat samaistetaan tiettyihin ”arabikulttuurille” annettuihin piirteisiin mitä tulee naisten kohteluun ja suomalaiseen maalliseen valtiojärjestelmään sopeutumiseen. Nyt hierarkioita hallitaan kulttuurin ja uskonnon käsitteillä.

Jos rasismia tarkastelee ohutta rodun käsitettä koskevaa määritelmää tarkemmin, siinä on kyse tietyn etnisen hierarkian vahvistamisesta, joka on upotettuna toimintaamme eri tavoilla. Rasismi ei ole koskaan pelkkä yksilön mielipide, vaan se on hierarkioita ylläpitävä moninainen joukko puhetapoja ja käytäntöjä.

Sinun ei tarvitse olla ideologinen rasisti käyttäytyäksesi rasistisesti, riittää, että suosit tietynlaisia nimiä työnhaussa, pidät tietynlaisia puhetapoja uskottavampina ja luotettavampia kuin suomea murtavia puhetapoja, pidät tiettyjä uskontoja väkivaltaisina ja toisia neutraaleina. Rasismi ei ole pahojen ihmisten kultti, vaan joka paikkaan levittynyt rihmasto. Rasismi ei ole vain sitä, kun äärioikeistopoliitikko huutaa suu vaahdossa ”matujen karkottamisesta”. Rasismi on myös sitä, kun sallimme esimerkiksi turvapaikkaprosessissa etnisen alkuperän perusteella sellaisen kohtelun ihmisille, jota ei suomalaistaustaisille tai itselleen pysty edes kuvittelemaan.

Kun puhutaan juuri tästä kulttuurin tai uskonnon käsitteiden taakse piiloutuvasta rasismista, voidaan huomata, miten tänä päivänä yleinen puhe ja uhkailu sakkautuu ja kerrostuu juuri tiettyjen ”kulttuurien” ja ”uskontojen” ympärille. Se kiinnittyy niihin pakkomielteisesti, yhdenmukaistaa niitä (”ne ovat kaikki samanlaisia”) ja demonisoi niitä (”rajat vuotavat terroristeja Suomeen”). Niistä ei saada tarpeekseen.

Ihmisistä tulee uskontojen ja kulttuurien kantajia ja edustajia kun puhutaan islamista tai koko Afrikan mantereesta, siinä missä suomalainen valkoinen mies edustaa aina vain itseään.

Kiinnostavasti kuitenkin tämä kulttuuri- ja uskontopuhe kohdistuu ihan samoihin kohteisiin kuin ennekin: ei-valkoisiin ihmisiin.

Jos haluaa taistella rasismia vastaan, on lähdettävä siitä, että ymmärtää mitä rasismi on. Kapealla määritelmällä katsottuna näyttää että rasismi olisi yhtäkkiä kadonnut yhteiskunnan marginaaliin. Tarkemmin katsottuna huomaa, että se on joka paikassa samoilla tavoitteilla kuin ennenkin mutta uusissa vaatteissa. Tämä rasismi on uskallettava nimetä. Se on yhdenmukaistavaa ja jakaa ympärillämme olevia ihmisryhmiä hierarkioihin kuvitellun ”alkuperän” tai ”luonteen” perusteella. Määrittelyä ei saa jättää äärioikeistolle.

On hyvä muistaa, että rasismi ei ole koskaan ollut yhtä kuin natsien rotuoppi, vaan rasismin historia on nimenomaan joukko keksintöjä ja tekniikoita joilla voi oikeuttaa ihmisryhmien eriarvoisen kohtelun joihinkin ominaisuuksiin vedoten. Tieteellinen rasismi on vain yksi kappale rasismin paljon pidemmässä historiassa. Siitä näkökulmasta tarkastellen rotuopit ja nyt leviävät opit islamilaisesta kulttuurista näyttävätkin yllättävän samankaltaisilta.

Rasismin käsitteestä ja kulttuurista lue Eetu Virenin, 2017, Jälkisanat Frantz Fanonin Poliittisia kirjoituksia -käännökseen 

Advertisements
Standard