Mikä on Huhumylly ja miksi se tehtiin?

En luota mediaan. Toimittajan sanomana tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta itse näen sen ainoana kestävänä suhtautumistapana, jonka toimittaja voi omaksua. Kun luen lehtiä, pohdin samalla aina: Kenen intressejä palvelee, että tarina kerrotaan juuri näin? Mitä on nostettu otsikkoon ja miksi? Millaisia vaihtoehtoisia tapoja asiaan suhtautumisessa on? Nämä ovat yhteiskunnallisia ja osin filosofisia kysymyksiä: miten kokemustodellisuuttamme rakennetaan tarinoilla, miten media tuottaa toimijuutta, rakentaa ystävä-vihollinen –asetelmia, tekee asioista mahdollisia tai mahdottomia, valikoi elementtejä jotka kerrotaan ja jotka jätetään kertomatta. Tämä blogi on käsitellyt näitä kysymyksiä useasti.

Sitten on toinen taso. Sepite. Sepittäminen eroaa yllä kuvaamistani nyansseista siinä, että se ei tee eroa puhtaasti keksittyjen asioiden ja asioiden tulkinnanvaraisuuden välillä. Kaikki käy, pyrkimystä tarkkuuteen ei ole. Tulkinnoista voidaan kiistellä mielekkäästi. Siitä on vaikeampi kiistellä, tekikö Soldiers of Odin todella näkyvän uroteon julkisella paikalla, jos kukaan paikallaolija ei sellaista nähnyt. Tuollaiseen kiistaan lähteminen edellyttäisi koko tosiasian käsitteen asettamista kyseenalaiseksi, ja väittely voisi olla teoreettisesti kiinnostava, mutta tiedonvälityksen näkökulmasta etäinen.

Kaikki nekin mediat, joihin en luota, ovat sitoutuneet viime vuosiin saakka siihen, että ne korjaavat asiavirheet eivätkä tieten tahtoen sisällytä juttuihinsa virheelliseksi tietämiään asioita. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat pyhiä tai luotettavia medioita, sillä ne kertovat tarinat tyypillisesti niin, että valkoisen, vauraan, keski-ikäisen ja cis-sukupuolisen miehen katse on kaiken mitta, normaali. Ne eivät tyypillisesti kyseenalaista omaa erehtymättömyyttään eivätkä oman toimintansa näkymättömiä ehtoja, kapitalismia, sukupuolijärjestelmää ja valkoista ylivaltaa. Silti on tehtävä ero tällaisen ideologisen kehystämisen ja viime vuosina heränneen puhtaan sepittämisen välillä. Jälkimmäisen yleistyminen on asia, johon on tärkeää kiinnittää huomiota siitä huolimatta, että journalistin ohjeita seuraava ”perinteinen” media vaatii myös kriittisyyttä.

Sepitteen yleistyminen, todellinen sepiteaalto viime vuosina on syy, miksi tänään julkaistaan Huhumylly-niminen verkkopalvelu.

Huhumyllyn ajatus on yksinkertainen: tuoda näkyviin, millainen määrä sepitettä verkossa liikkuu ja laittaa pohtimaan, miksi sepitettä liikkuu, kuka sitä levittää ja miten siihen pitäisi suhtautua. Huhumylly muistuttaa mielekkään tiedonvälityksen minimistä, joka yksinään takaa vielä vähän, mutta jonkinlaisen minimin kuitenkin. Palveluun on alkajaisiksi koottu 70 vääräksi tiedoksi osoitettua turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevaa huhua. Niiden levittäjiä ovat facebook-ryhmät, valemediat, populistipoliitkot.

Huhujen kautta näkee selvästi, mitkä ryhmät yhteiskunnassa halutaan painaa lokaan ja marginaaliin. Huhujen kautta näkee, keiden rinnalla pitää seistä, keitä tulee puolustaa.

Palvelun sivuilta löytyy lomake, jonka kautta projektiin voi osallistua. Projektin ovat toteuttaneet äärioikeistoa tutkiva journalismikollektiivi Kaivuri ja verkon disinformaatiosta tiedottava Sylttytehdas-kollektiivi.

huhut

Advertisements
Standard

Jotkut voivat olla kyllästyneitä odottamaan

Elielinaukiolla on useita poliisipartioita, kun väkivaltaiseksi tunnettu natsiliike jakaa materiaalejaan ja heiluttelee suuria lippujaan. Yksi ihminen kuolee. Poliisipartiot eivät ole paikalla natsiliikkeen takia, ja ylikomisarion mukaan ei voida olettaa, että poliisi tunnistaa sen liput. Miksi poliisi nyt tunnistaisi muun muassa SUPOn viime syksynä näkyvästi esiin nostaneen liikkeen tunnukset?

Sisäministeri antaa lausunnon, että väkivaltaisten järjestöjen laillisuus selvitetään. Hän ei lupaa paljoa, samaa on yritetty aiemmin:

Silloin poliisi ja syyttäjänvirasto tulivat siihen tulokseen, että ei olisi mitään hyötyä, jos laki tehtäisiin. Järjestöt kokoontuvat tai eivät kokoonnu, oli laki tai ei. Otan asian uudelleen arvioitavaksi.

Pääministeri ei sano kuolemasta tai natsiliikkeestä sanaakaan sinä viikonloppuna, jona se tulee ilmi. Kaikki ovat hiljaisia ja neuvottomia.

juhatwitter

Tällaisessa tilanteessa, voitko sinä, tai voinko minä kategorisesti tuomita sen, jos joku haluaa estää natsien toimintaa juuri nyt? Ei poliisin suunnanmuutosta odottaen, ei äärioikeistoyhteyksistään tunnetun hallituspuolueen toimia odottaen, ei odottaen ylemmän tahon reaktiota, vaan toimimalla itse kaikkien ihmisten arvokkuutta puolustaen?

ps_rasismi

Sellainen ajatus on pelottava: mistä tulevat moraaliset suuntaviivat tekojen arvioimiselle? Mutta oikeastaan pelottavampi kysymys on, miksi tällä hetkellä odotamme, että nuo suuntaviivat annetaan meille tahoilta, jotka selvästikään eivät ota Suomen väkivaltaisen äärioikeiston toimintaa vakavissaan.

Pitää kysyä, miksi haluamme pakottaa odottamaan, että ”joku tuolla jossain” tekee asialle jotain?

Standard

Neljä esimerkkiä Suomen poliisin rasistisuuden arvioimiseksi

Yhdysvalloissa poliisi ampui viikon sisällä kaksi mustaa miestä, jonka jälkeen Dallasissa tarkka-ampuja surmasi viisi poliisia. Tapaukset ovat taas yksi episodi yhdysvaltalaisessa keskustelussa poliisin rasismista. Maan poliisi on tappanut brittilehti Guardianin mukaan jo lähes 600 ihmistä vuonna 2016, ja rodullistetut henkilöt ovat selvästi yliedustettuina joukossa.

Suomessa keskustelua poliisin rasistisuudesta, jännitteistä poliisin ja siviileiden välillä tai poliisin toiminnan tarkemmasta valvonnasta ei tällä hetkellä aktiivisesti käydä.  Alla on muutama esimerkki viime kuukausilta, joiden perusteella voi pohtia, olisiko keskustelun käyminen aiheellista täälläkin.

1. Lokakuu 2015, poliisi kyttää rodullistettuja pienyrittäjiä ja vihjailee rikollisuudesta

Poliisi käynnisti lokakuussa 2015 facebookissa kampanjan, jonka mukaan alle kuusi euroa maksavia pizzoja ei voida tehdä laillisesti ja näin ollen sellaiset hinnat olisi syytä ilmoittaa poliisille. Länsi-Uudenmaan poliisin komisario Minna Immonen vakuutti Ylen uutisille, että tuollaisten hintojen ylläpitäminen on mahdotonta. Kampanja kohdistui alaan, jolla työskentelee paljon rodullistettuja ja perustui selvästi poliisin heikkoon asiantuntemukseen siitä, miten sisäänheittotuotteet toimivat ja miten yritykset kulujaan hallitsevat. Harmaan talouden kannalta esimerkiksi Panama Papers –tapauksen paljastamat veroparatiisijärjestelyt tuntuvat myös yhteiskunnallisesti merkittävämmältä kuin pizzayrittäjien syynääminen.

2. Joulukuu 2015, poliisi ampuu antirasistisia mielenosoittajia aseella, joka on tappanut sivullisen ihmisen

Joulukuussa 2015 järjestetyssä 612-mielenosoituksessa marssi soihdut kädessä Suomen äärioikeisto laajalla rintamalla. Edellisenä vuonna kulkueen järjestyksenvalvojina toimi natsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen jäseniä. Poliisi ampui vastamielenosoittajia FN303-kuula-aseella ja yksi luoti osui mielenosoittajaa silmään. Kansan uutisten mukaan silmästä poistettiin myöhemmin 20 vierasesinettä. Sama ase tappoi journalismiopiskelijan Bostonissa vuonna 2014.

3475543

Mielenosoittajan silmä. Kuva: Kansan uutiset

3. Maaliskuu 2016, kysely: poliisit äänestävät oikeistoa ja pelkäävät turvapaikanhakijoita

Lännen median maaliskuussa 2016 julkaistun suurkyselyn mukaan poliiseista lähes joka neljäs kannattaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavia perussuomalaisia. Suunnilleen yhtä moni kannattaa kokoomusta. Muun muassa nettipoliisi Marko “Fobba” Forss pyrki eduskuntaan kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2015. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi vuonna 2013 Forssille huomautuksen, kun hän vitsaili twitterissä varastelevista romaneista.

Kyselyssä poliiseista 23,7 prosenttia piti maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden suurta määrää erittäin suurena uhkana Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Melko suurena uhkana asiaa piti 55,3 prosenttia. Rasistista rikollisuutta, kuten vastaanottokeskuksiin heitettyjä polttopulloja, taas piti erittäin suurena uhkana 6,7 prosenttia ja melko suurena uhkana 43,6 prosenttia.

4. Huhtikuu 2016, poliisi joutuu antamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle selvityksen etnisestä profiloinnista

Helsingissä harjoitettu tehostettu ulkomaalaisvalvonta johti huhtikuussa  2016 yhdenvertaisuusvaltuutetun älähdykseen. Poliisi on tarkastanut Helsingissä ihmisten henkilöpapereita ja monet rodullistetut ovat ilmoittaneet kokeneensa tarkastuksen perustuvan etniseen profilointiin. Uusin julkisuudessa näkynyt tapaus aiheeseen liittyen on rap-artisti Mustan Barbaarin sukulaisiin kohdistunut tarkastus heinäkuussa. Hänen kertomansa mukaan poliisin käytös tilanteessa oli tylyä, eikä perusteluja toimintatavoille suostuttu tilanteessa antamaan. Poliisi vastasi tapaukseen liittyen, että tarkastukset tehdään satunnaisesti, mutta tätä selitystä on vaikeaa kuunnella vakavalla naamalla.

Lopuksi:

Suomessa poliisi nauttii kansalaisten luottamusta, mutta se ei tarkoita, että luottamus olisi aina ansaittua. Poliisilla on lain turvaama oikeus käyttää väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan, ja siksi on tärkeää ymmärtää, millaisia nuo väkivallan käyttäjät ovat sekä keitä he oikeastaan suojaavat. Suomen poliisia ei voi rinnastaa Yhdysvaltojen poliisiin esimerkiksi aseen käytön kannalta, mutta poliisin suhde rodullistettuihin ei edellä mainittujen esimerkkien perusteella Suomessakaan kestä päivänvaloa. Poliisi on valtiollinen insituutio, ja poliisin rasismi on institutionaalista rasismia. Se ei korjaudu vain puuttumalla yksittäisten poliisien toimintaan, vaan ottamalla kriittisen tarkastelun kohteeksi koko instituutio valtaoikeuksineen.

Lisää esimerkkejä poliisin valkoista valtaa tukevasta toiminnasta voi lukea Toimittaja testaa -blogin koonnista. Jaa omat esimerkkisi poliisin rasismista hashtagilla #poliisinrasismi

 

poliisi.jpg

Poliiseja mellakkavarusteissa vapunpäivänä 2016.

Standard

Rasistien eristäminen ja sosiaalipolitiikka ovat kaksi eri asiaa

Natsi-Saksassa vuonna 1945 kukaan ei ymmärrä ketään. Pommit räjäyttelevät viimeisten pystyssä olevien talojen seiniä. Keskitysleirit tyhjenevät. Johtajat tekevät itsemurhia.

Vuonna 1945 on selvää, että kansallissosialistien kanssa ei voi neuvotella mistään. Ei ole mitään poliittista interventiota, joka voisi pysäyttää tuhoavan liikkeen.

Vuonna 2015 Suomessa tilanne on paljon monitulkintaisempi. Meillä on kansanedustajia , joiden lausuntoja voi ihan selvin päin kutsua rasistisiksi, mutta kaikki eduskuntapuolueet sitoutuvat parlamentarismiin ja perustuslakiin. Eduskunnan ulkopuolella rasistista puhetta on kaikkialla, varsinkin verkossa. Kaikki tuntevat MV-lehden, kaikki tuntevat Rajat kiinni! –facebook–ryhmän. Meillä on katupartioita.

1930- tai 1940-luvun Saksan kanssa Suomella on silti hyvin vähän tekemistä.

Juuri nyt pohdimme, mitä ihmettä pitäisi tehdä rasismille. Suurimmat puolueet ovat toimineet opportunistisesti ja ottaneet rasistista puhetta sietävän puolueen hallituskumppanikseen oikeuttamaan oikeistolaista talouspolitiikkaa. Valtiollinen media on tuonut rasistista puhetta televisiostudioihin tasapuolisuuden nimissä.

Myös pidemmän tähtäyksen ajattelua on. Heikki Hiilamo analysoi rasismin nousua Helsingin Sanomissa osana eriarvoistumiskehitystä. Hiilamon kirjoitus on tehty ymmärtävästä lähtökohdasta, eikä se julista rasistien pahuutta. Samaa ymmärtävää lähestymistapaa tavoittelee yrittäjä/toimittaja Kaarle Hurtig taannoisessa facebook-päivityksessään. Hurtig pahoittelee, että ei ymmärrä rasistisen maailmankuvan juuria ja soimaa korkean moraalisen statuksen omaksuvaa antirasistista kirjoittelua.

Näissä puheenvuoroissa on pitkä tähtäys ja ne saavat lukijan nyökyttelemään. Molempien lähtökohtaa voi kuvata löyhästi sosiaalipoliittiseksi siinä mielessä, että molemmat tarkastelevat ihmisten käyttäytymistä heidän yhteiskunnallista taustaansa vasten ja pyrkivät sen kautta löytämään tapoja muuttaa käytöstä.

Sitten on Terhi Kiemunki. Tuntemattomien, muslimeiksi olettamiensa lasten virpomista pilkkaava perussuomalainen piiripäällikkö ja kansanedustajan avustaja, Rajat kiinni! –aktiivi ja rasistisen puheen ammattilainen. Hän on potentiaalisesti vaarallinen. Kiemunki ei ole yksin. Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Jarmo Kyyrö toimii myös Rajat kiinni! –ryhmässä ja muun muassa puolustaa rasististen kuvien julkaisemista ”rohkeana totuuden julistamisena”. Samassa ryhmässä on passiivisina jäseninä useita perussuomalaisia kansanedustajia.

Kun tarkastellaan Hiilamon ja Hurtigin lähtökohtaa, sitä ei voi yksinkertaisella tavalla kiistää. Ihmisillä on aina jokin tausta, johon heidän käyttäytymisensä voi suhteuttaa. Kukaan ei synny pahana tai hyvänä eikä koko vastakkainasettelun ylläpitämisestä seuraa muuta kuin hyviksi itseään luulevien omahyväisyyttä. Ihmisiä on tärkeää ymmärtää ja rasismin sidokset ihmisten elämien epävarmistumiseen on hyvä nähdä.

Aivan toinen kysymys on, voidaanko nykyisten Rajat kiinni! –aktiivien ajatusmaailmaa muokata ”hyvien” ihmisten interventioilla. Eli onko rasistista, väkivaltaa oikeuttavaa puhetta mahdollista suitsia yhteiskuntapolitiikalla, kohtaamisilla, pitkän tähtäyksen interventioilla.

Suomi vuonna 2016 ei ole Berliini vuonna 1945. Silti on selvää, että sosiaalipolitiikan aikajänne tai vaikutuspiiri ei ole sellainen, että sillä pysäytettäisiin Terhi Kiemunki, Teuvo Hakkarainen tai Jarmo Kyyrö. Heidän rasismiaan ei voi yksinkertaisella palauttaa heidän taustaansa, eikä heitä siksi voi pysäyttää muokkaamalla heidän toimeentuloaan, heidän mahdollisuuksiaan löytää töitä tai keskustelemalla heidän epävarmuuksistaan. Sen sijaan heidän rasisminsa pitää paljastaa ja heidät pitää laittaa siitä vastuuseen. Heidät pitää pysäyttää.

Sosiaalipolitikka ja ymmärtävä lähestymistapa kyllä toimivat silloin kuin pohditaan yhteiskuntapolitiikan pitkää linjaa ja rasismin kasvualustan myrkyttämistä. Hiilamon ja Hurtigin puheenvuoroissa on paljon hyvää, vaikka Hiilamo suhtautuukin globalisaatioon aavistuksen kohtalonuskoisesti eikä kumpikaan onnistu kohtaamaan valkokaulusrasismin ilmiötä, jonka palauttaminen pelkkiin ihmisten taustatekijöihin on ongelmallista (ellei taustana sitten yksinkertaiseti nähdä sitä, että ihminen on valkoinen). He eivät kuitenkaan käsittele sitä tilannetta, josta käsin monet antirastistit argumentoivat. Vaikka haluttaisiinkin pysäyttää rasismi perustulolla ja ihmisten kohtaamisilla, voidaan ilman ristiriitaa haluta myös, että Terhi Kiemunki saa potkut tänään.

Sen lisäksi, että rasistisen puheen sosiaalipoliittinen tausta nähdään, rasismi on tärkeää ymmärtää konkreettisina valtasuhteina, joihin puututaan yksinkertaisesti muuttamalla niitä heti. Rasistien poistaminen julkisuutta antavista asemista vähentää rasistista puhetta julkisuudessa jo tänään. Tämä poistaminen ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että kannattaa tasa-arvoisia vaikutusmahdollisuuksia kaikille ihmisille ja muita pitkän tähtäyksen syrjintää vähentäviä politiikkainterventioita.

Hurtig ja Hiilamo laajentavat välillä yksisilmäiseksi ja sosiaalipoliittiseen sokeuteen taipuvaa rasismikeskustelua. Silti on tärkeää muistaa eri aikajänteet ja erilaisten interventioiden vaikutusmahdollisuudet. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, mutta vain osa vaikutuksista nähdään vielä tänä aikana.

Ja juuri nyt poliittisen rasismin pysäyttäminen on Suomessa akuutimpi kysymys kuin aikoihin.

veikkanen

Standard

Miksi äärioikeisto ei jahtaa pienituloisia suomalaisia?

Maahanmuuttajien rikollisuus nostetaan tuon tuosta tikunnokkaan. Yhden ryhmän tekosia katsotaan suhteessa kantaväestöön ja todetaan, että enemmän rikoksiahan ne tekevät. Viime vuonna aiheesta jätti kirjallisen kysymyksen hallituspuolue perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén. Myös saman puolueen kansanedustaja Olli Immosen vaaliohjelmassa lukee näin:

Ulkomaalaisten rikollisuus- ja työttömyysaste on pysyvästi jämähtänyt yli kaksinkertaiseksi suomalaisiin nähden, eikä päättäjillämme ole ollut halua tehdä tarvittavia korjausliikkeitä harjoittamaansa ulkomaalaispolitiikkaan.

Tilastojen avulla voidaan osoittaa väestöstä kaikenlaista. Jos rikollisuus on se, mikä erityisesti huolettaa, seuraavan pikaisen tilastokatsauksen voisi ajatella muuttavan pysyvästi suomalaisen laitaoikeiston kiinnostuksen kohteita:

Kun tarkastellaan yhdessä suomalaisten tuloluokkien henkilömääriä ja tuloluokkien rikosepäilyjä, selviää, että pienituloiset ovat selkeästi yleisemmin epäiltynä rikoksista kuin muut. Alle 10 000 euroa tienaavien ryhmässä oli vuonna 2014 0,18 rikosepäilyä henkilöä kohti. Yli 10 000 euroa veronalaista tuloa vuodessa nauttivien ryhmässä luku oli vain 0,028. (Tilastokeskus 1 & 2)

Alle 10 000 euroa vuodessa tienaavien rikosepäilyjä henkeä kohti oli siis kuusinkertainen määrä muihin tuloluokkiin nähden. Silti yksikään äärioikeiston edustaja ei ole ajamassa pienituloisia ulos maasta. Miksi?

Koska heitä ei oikeasti kiinnosta väestöryhmien rikollisuus. Heitä kiinnostavat pätevät lyömäaseet maahanmuuttajien vainoamiseen.

Tilastoesimerkkimme pitäisi osoittaa ennen kaikkea, että on harhaanjohtavaa tarkastella vain jotain tiettyä yhtä tilastoa. Yhteiskunta on paljon monimutkaisempi. Hyvin pärjäävillä on paremmat mahdollisuudet elää lainmukaisesti osittain tulojen ja osittain sen takia, että he voivat muovata lainsäädäntöä haluamansa laiseksi (esimerkiksi ajamalla omistusten hallintarekisteröintiä itsepäisesti läpi). Yhteiskuntaolot painavat tietyt ryhmät tekemään enemmän rikoksia kuin toiset.

Pienituloisten korkeat rikosluvut eivät osoita, että heitä pitäisi vainota. Ne osoittavat, että rikollisuus ei ole ihmisessä pysyvänä ominaisuutena, vaan se on olosuhdetekijä, joka voi muuttua oikeudenmukaisella, tuloja tasaavalla ja osallistumismahdollisuuksia tarjoavalla politiikalla.

Pienituloisten korkeat rikosluvut osoittavat, että maahanmuuttajien vainoaminen samalla kriteerillä on absurdia.

veikkanen

Standard

Odinin soturit ovat edelleen sankareita, koska totuus on liian tylsä

Luulitko, että YLEn paljastusjuttu Soldiers of Odinista osoitti yksiselitteisesti, että ulkoilevan tuulipukuryhmän sijaan kyse on moottoripyöräkerhoa muistuttavasta rasistisesta järjestöstä? Olet väärässä.

(Tässä vielä linkki kuvakoosteeseen, jonka perusteella voi pohtia, mitä järjestöstä pitäisi ajatella.)

Vaikka YLEn jutussa on Soldiers of Odinin johtajien facebook-chatista kaivettuja kuvankaappauksia jäsenistä poseeraamassa natsilippujen ja aseiden kanssa, tekemässä natsitervehdyksiä ja puhumassa väkivallasta, kaikille se ei yksinkertaisesti riitä. Jotenkin on päässyt käymään niin, että omia medioitaan kuunteleva laitaoikeisto pitää YLEä pahimpana vihollisenaan. Siksi se ei ota mitään sen tekemää enää tosissaan.

Siksi voi käydä näin: MV-lehden uutisoidessa pelkkään katupartion omaan facebook-päivitykseen perustuvasta kunniakkaasta kantasuomalaisten tyttöjen pelastusoperaatiosta juttua jaetaan Rajat kiinni! -ryhmässä kiittäen ja innoissaan. YLEn vaivalla tehtyä paljastusjuttua Soldiers of Odinista taas kommentoidaan kuin joku olisi yhtäkkiä manannut pirun esiin helvetistä.

sankari
pelle

Soldiers of Odinin tarina Sääksjärven S-marketin operaatiosta on vahvistettu sittemmin valheeksi niin poliisin kuin ryhmän itsensä puolesta. Sitä tarinaa ei kuitenkaan moni kuule, sillä se ei ole herkullinen eikä vahvista ihmisten käsityksiä siitä, miten asiat menevät, ja millainen ryhmä Soldiers of Odin on.

Sankaritarinat jäävät elämään. Tarinat toimettomista miehistä, jotka poseeraavat aseiden ja natsilippujen kanssa kerhohuoneilla ja vitsailevat rasistisesti facebookissa eivät. Kertomus maakuntien suomalaismiehistä valkoisten tyttöjen pelastajaritareina luo lukijaan uskoa. Uskoa, että hänessä itsessään ja hänen kaltaisissaan on jotakin erityistä. Me vahvat pelastavat kyvykkäät valkoiset suomalaiset.

YLEn tarina natsileikeistä on liian tylsä tai liian masentava kuultavaksi.

 

Standard

Mikä sinun mielestäsi kansanmurhassa on pielessä?

Otsikon kysymys saattaa kuulostaa absurdilta. Suurin osa ihmisistä vastaisi, että siinä on pielessä kaikki, mitä kuvitella voi. Tai että kysymykseen vastaaminen on jopa loukkaavaa, koska silloin se otetaan tosissaan.

“Kansallismieliseksi” itseään luonnehtivan Suomen Sisun suurkäräjillä Kalevalanpäivänä helmikuun lopulla kuultiin toisenlainen vastaus. Se kuuluu: kalleus, kipeys, moraalinen paheksuttavuus. Kansanmurhaa arvioitiin siellä ”maahanmuuttovirran tyrehdyttämisen” keinona muiden joukossa.

Arvioija oli kirjailija Timo Hännikäinen, järjestön puheenjohtajan, kansanedustaja Olli Immosen taistelutoveri ja illan juhlapuhuja. Hännikäinen on puhunut aiemmin tilaisuuksissa Immosen läsnäollessa ainakin Suomen Sisun vaalisuurkäräjillä vuonna 2014 ja Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa vuonna 2015. Jälkimmäisessä kaverukset poseerasivat yhteiskuvassa uusnatsien kanssa. Sisu julkaisi Hännikäisen puheen myös silloin.

Kalevalanpäivänä Hännikäinen puhui aktiviteeteista, jotka valmistavat kansaa kohtaamaan ”tulevat vaarat ja vaikeudet”. Yksi niistä on kansalaisten itsepuolustuskyvyn lisääminen. Keinot siihen? ”On syytä järjestää kursseja, joissa opetetaan vaikkapa kamppailulajeja ja aseenkäsittelyä.”

Aseenkäsittely itsepuolustuksena. Kuulostaa erikoiselta. Mitäköhän kansanedustaja Immonen tällaisista puheista ajattelee?

Immonen summaa kevätsuurkäräjiä jälkikäteen Sisun sivuilla. Hän pitää Sisun Kalevalanpäivän tilaisuutta oikein onnistuneena kasvaneen osallistujamäärän takia. Hännikäisen puhetta hän ei suoraan kommentoi – ehkä vanhan tutun puheet eivät yllättäneet, onhan hänet kutsuttu Sisun tilaisuuksiin aiemmin.

Immonen liikkuu kirjoituksessaan samalla aaltopituudella Hännikäisen kanssa: Koko maanosamme haasteeksi hän linjaa ”Euroopan kansakuntien identiteetin, yhteisöllisyyden ja itsesuojeluvaiston” heikon tilan. Ratkaisut ovat Hännikäisen linjausten tapaan ruohonjuuritasolla, ”asianmukaisesti järjestetyissä” katupartioissa ja muissa toimissa. Uhka on välitön ja vakava, keinot Immonen jättää lukijan päättelyn varaan:

Suomalainen elämänmuoto on vaarassa tuhoutua, joten on selvää, että meitä kaikkia tarvitaan, ja meistä jokaisen tulee toimia omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan kansamme hyväksi.

Olli ja Timo. Kaksikko, joka tekee niin kovin vähän pysyäkseen erossa fasismista.

kansanmurha

Standard