Twitter tällä viikolla

Joukko trans- ja homofoobikkoja mölisee useita päiviä siitä, miten Lidlin mainoksista ei saa ”loukkaantua”.

Koulukiusaaja sometrolli synnyttää ”keskustelun”, jossa transihmiset ja homoseksuaalit voivat joko seurata vierestä heidän elämillään vitsailua tai vaihtoehtoisesti puolustautua twitterissä hänen ja muiden vihaviestejä vastaan.

Iltapäivälehden toimittaja hieroo käsiään, kun pääsee uutisoimaan ”somekohusta” eikä tarvitse tehdä muuta kuin hengailla twitterissä ja odotella uusia käänteitä. Hän toivoo, että jokainen päivä olisi tällainen.

Viestintäkonsultti kirjoittelee #valavuori-hashtagillä kriisiviestintäohjeita. Hänen ammattinsa perustuu sille, että yksityishenkilöt ja yritykset voivat toimia päin helvettiä ja maksaa itsensä kuiville. Tällaiset tapaukset ovat hänelle lottovoitto.

Toinen viestintäkonsultti näkee kaikki ”somekohut” keisseinä, joita hän listailee bulleteiksi hyvin maksaville asiakkaille näytettävään Keynote-esitykseen siihen tahtiin kuin ihmisryhmiä sorretaan.

Stand-up –koomikolle tämä on hyvä paikka repiä vitsejä joko transihmisistä tai Valavuoresta.

Satunnainen twitter-käyttäjä kommentoi ”kohua” kuin siinä olisi sortavan kielenkäytön sijaan kyse lauantain primetimessa näytettävän viihdeohjelman hashtagista, jonka alla kaikki ihmiset tasa-arvoisesti ja huvin vuoksi osallistuvat ”keskusteluun”.

Nettirasisteille sometrollin potkut ovat oiva keppihevonen: hän onkin trans- ja homofoobikon sijaan sananvapausmarttyyri, jonka poliittisen korrektiuden ilmapiiri on nyt tukahduttanut.

Joka paikka täyttyy julistavista loppuyhteenvedoista, ikään kuin tästä voisi oppia muuta kuin masentumaan.

Toilet-llqq-001.jpg

Advertisements
Standard

”Onko hän rasisti?” on useimmiten väärä kysymys

Aleksi Valavuoren kirjoituksista käydään nyt paljon keskustelua. Se on tavallaan valitettavaa, sillä Valavuorella ei ole mitään erityisen uutta tai kiinnostavaa sanottavaa. Ennemmin hän kierrättää Homma-foorumilla jo vuosikaudet lingottuja kauhtuneita fraaseja monikulttuurisuuden vaarallisuudesta. Valavuoren tapaus on kuitenkin toisella tavalla kiinnostava, sillä se on puhutteleva esimerkki yhdestä maahanmuuttokeskustelun suurimmista ongelmista: hän ohjaa jatkuvasti huomiota toimintansa vaikutuksista omaan henkilöönsä ja rasisti-nimityksiin.

Valavuoren kymmeniä tuhansia kertoja tykätyssä joukkoraiskauksilla pelottelevassa facebook-kirjoituksessa on huomionarvoista, että Valavuori puhuu siinä ihmisten leimaamisesta kolmessa eri yhteydessä. Hän ei välitä minkä leiman saa sanomisillaan, nettikirjoittelijat ovat rohkeita ja saavat leiman ja ”vaikutusvaltaiset henkilöt” eivät puhu, koska pelkäävät leimaa. Valavuoren kirjoituksen piilotettu aihe näyttääkin olevan, että henkilö leimataan heti rasistiksi, kun vähän selittää yksilöiden rikollista käyttäytymistä palauttamalla sen kulttuurin ominaisuudeksi.

Valavuori selvästi osasi odottaa reaktioita, jotka seurasivat. Hän myös osaa käyttää niitä hyväkseen. Hän julkaisi uuden päivityksen, jossa hän erikseen tuo esiin, että nyt alkoivat rasisti-huudot ja että salille ei nyt parane ottaa leijonariipusta ”ettei vaan leimata”. Myös kokoomuspoliitikko Fatbardhe Hetemaj tarttui samaan ja julkaisi kirjoituksen, jossa hän paheksuu Valavuoren ja Teemu Selänteen, jonka twitter-tilillä Valavuoren teksti jaettiin, saamaa rasistileimaa.

valavuori

Näin huomio on käännetty Valavuoren sanomista asioista ja niiden seurauksista Valavuoren henkilöön ja siihen, että hän uskaltaa puhua leimoja pelkäämättä. Rasismipuheessa tätä sattuu usein.

fath

Rasistiksi nimittämisen ongelma ei ole se, etteikö henkilö olisi tunnistettavissa rasistiksi ajatustensa ja käytöksensä perusteella. Ongelma on se, että nimityksellä ei päästä käsiksi siihen, että rasismi elää rakenteissa. Se tarkoittaa, että myös ihmiset, jotka eivät millään tavalla ajattele olevansa rasisteja tai usko rotuihin, voivat ylläpitää käytäntöjä, jotka sallivat valkoisille länsimaalaisille eri oikeuksia kuin muille.

Valavuoren päivityksessä ei ole tärkeää, onko Valavuori henkilönä nyt ja aina rasisti, vaan että hän puhuu epätarkasti kulttuureista ja liittää raiskaukset epämääräisesti kaikkiin turvapaikanhakijoihin. Hänen puheenvuoronsa tekee taas vähän todennäköisemmäksi, että joku muukin tekee vastaavia yleistyksiä ja siten ylläpitää rasistista valtajärjestelmää.

Rasismi on tärkeää nimetä, mutta se on tehokkaampaa, kun nimetään tekoja ja sanomisia ja niiden seurauksia vähemmistöjen kannalta. Toki avoimesti kansallissosialistiset julkisuudessa näkyvät henkilöt on tärkeää tunnistaa, mutta yksittäisten rivikansalaisten nimeäminen rasistiksi voi tehdä hallaa koko keskustelulle. Ei siksi, että he eivät toimisi rasistisesti, vaan kahdesta muusta syystä:

  1. Siksi, että me kaikki, osa vahingossa ja osa tahallaan, toimimme päivittäin rasistisesti
  2. Siksi, että he todennäköisesti tarttuvat nimitykseen ja ohjaavat keskustelun pois itse asiasta
Standard