Sedät talouslehdissä haluavat työntekoa, vaikka töitä ei ole

Kauppalehdessä ja Talouselämässä on julkaistu peräkkäisinä päivinä kommenttipuheenvuorot, jotka pohtivat sitä, miten ihmiset saataisiin tekemään töitä. Maanantaina 16.5. professori Roope Uusitalo esitti Kauppalehdessä huolensa perustulon heikosta kannustavuudesta ja seuraavana päivänä Markkinointi&Mainonta –lehden uutispäällikkö Henrik Muukkonen ehdotti Talouselämässä, että turvapaikanhakijat, nuoret ja pitkäaikaistyöttömät voitaisiin  saada työelämään mukaan euron tuntipalkalla.

Uusitalo ja Muukkonen lähestyvät työllistämiskysymystä eri päistä, Uusitalo työntekijöiden ja Muukkonen työnostajien. Molempia näyttää kuitenkin yhdistävän yksi perustava ajatus: työtä on tehtävä, oli sitä tarjolla tai ei.

Uusitalon mukaan kannustavan perustulon pitäisi olla pieni, varsinkin kun se on vastikkeeton, jotta työn vastaanottaminen olisi kannattavaa. Siis tilanteessa, jossa työttömiä on  satoja tuhansia ja avoimia työpaikkoja vain kymmeniä tuhansia, Uusitalo on huolissaan, että hengissä säilymisen mahdollistava perustulo estäisi työhaluja liikaa. Kirjoituksen taustaoletuksena näyttää olevan, että ihminen ryhtyy toimeen vain kun siihen joku kannustaa. Luottamus ihmisen luontaiseen toimeliaisuuteen näyttää vähäiseltä eikä Uusitalo näytä uskovan, että ihmiset olisivat aktiivisia, vaikka perustulo turvaisikin hengissä pysymisen.

Muukkonen taas ratkaisisi työttömyysongelmia luomalla niin matalasti palkattua työtä, että sillä ei käytännössä ole mitenkään mahdollista tulla toimeen. Kun järkevillä ehdoilla tehtävää työtä ei ole tarjolla, keksittäisiin tällä tavalla työtä, jota tehdään nykyisiä sopimuksia selvästi huonommilla ehdoilla. Työnostajat, jotka eivät siis halua palkata työvoimaa, saisivat nyt tuotettua tavaroita ja palveluita huomattavasti entistä edullisemmin. Ja työtön raukka pääsisi tämän ”trampoliinin” kautta mukaan ”työyhteiskuntaan”.

Kummassakaan talouslehtien setien kirjoituksessa ei nosteta esiin sitä, että työpaikkojen vähäinen määrä voisi olla keskeisempi ongelma kuin se, että työtä ei tehdä. Kummassakaan ei kysytä, voisiko työpaikkojen pitkäaikainen puute, massatyöttömyys, tarkoittaa, että on keksittävä tapoja turvata toimeentulo työstä riippumatta. Molempien piilevä oletus näyttää olevan, että työ ei ole niinkään väline, vaan päämäärä itsessään.

Jos työ nähtäisiin välineenä, työntekoa ei kaivattaisi tilanteessa, jossa riittävän korvauksen maksavia työpaikkoja ei ole. Nykytilanteessa liian pienen palkan varassa tai liian matalan perusturvan varassa elävät ihmiset eivät voi pitää kotimaista kulutuskysyntää yllä. Kun kysyntää yritysten tuotteille ja palveluille ei ole, kohtuullista korvausta vastaan tehtävää työtä ei pääse syntymään vahingossakaan.

SDP:n hyvässä nosteessa oleva kansanedustaja Timo Harakka jakoi Uusitalon tekstin facebookissa myötäsukaisilla saatesanoilla. Toivottavasti Harakka samoin kuin Uusitalo ja Muukkonen jaksaisivat muistaa, että nykyiset talouden ongelmat eivät liity paljoakaan siihen, että työlle ei olisi tekijöitä. Olisiko siksi liikaa pyydetty, että riittävä ja jatkuva toimeentulo kyettäisiin takaamaan ihmisille ilman syyllistämistä, kyykyttämistä ja puoli-ilmaiseksi  teetettyä korviketyötä?

lapiot.jpg

Advertisements
Standard

Kauppalehti yllättyi: vasemmisto ei kannata oikeistopolitiikkaa

Suomessa on tällä hetkellä blokkipoliittinen asetelma. Talouskuripolitiikkaa kannattava päministeri Juha Sipilä valitsi hallitukseen Keskustan rinnalle kaksi puoluetta, jotka ovat valmiita ajamaan läpi toivotut vyönkiristykset. Syntyi oikeistoblokki, jota yhdistävät muun muassa nämä käsitykset:

  • Työllisyys paranee lisäämällä työvoiman tarjontaa, eli pakottamalla ihmiset ottamaan työtä vastaan esimerkiksi heikentämällä työttömyysturvaa
  • Vienti on nyt keskeisin tapa saada talous kasvuun ja se saadaan aikaan alentamalla työn hintaa
  • Julkinen sektori on liian suuri, ei-tuottava kuluerä, ja yksityisen sektorin pitäisi huolehtia työllistämisestä
  • Julkisen sektorin velkaantuminen on itsessään ongelma, jonka takia tarvitaan leikkauksia eikä elvytystä

Nämä käsitykset ja niiden pohjalta tehty politiikka ei ole itsestäänselvää, vaan ideologista. Ne ovat tyypillisiä oikeistolaisen politiikan ajatuksia. Niille vaihtoehtoisia ajatuksia ovat oppositiopuolueet esitelleet muun muassa omissa vaihtoehtobudjeteissaan (1,2,3).

Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi on kuitenkin hämmentynyt. Kirjoituksessaan ”Iloisesti sirkuttava muutosvastarinta” Ahosniemi valittelee, että ” hallitus on joka rintamalla törmännyt väkevään EI-liikkeeseen, joka torppaa kaikki hyvät ideat alkuunsa.” Ahosniemi listaa joukon hallituksen esityksiä, joita oppositio ei ole hyväksynyt.

Ahosniemi puhuu ”hyvistä ideoista”, ei politiikasta. Hänelle kyse on ”Suomen nostamisesta suosta”. Ahosniemen listan hallituksen ehdotuksista, joita on vastustettu, kuuluu seuraavasti:

Julkisen sektorin lomien lyhentäminen                                     
Opintotuen leikkaukset                                      
Muun kuin omaa koulutusta vastaavan työn vastaanottaminen                                              
Paikallinen sopiminen
Ensimmäinen sairauslomapäivä työntekijän omaan piikkiin                                                        
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset                                               
Työn tekeminen työttömyyskorvausta pienemmällä palkalla                                                    
Aktiivinen katuminen veropetostapauksissa
Työajan pidentäminen juhlapyhiä vähentämällä                                                
Päivähoitomaksujen nostaminen                                                
Työntekijän koeajan pidentäminen                                            
Yksityisten palvelujen lisääminen terveydenhuollossa
Lomarahojen leikkaukset                                                                                             
Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen
Työttömyyskorvausten muuntaminen starttirahaksi

Tämän listan ”hyvistä ideoista” valtaosa voidaan jakaa kolmeen luokkaan seuraavasti:

ENEMMÄN TYÖTÄ SAMALLA / PIENEMMÄLLÄ PALKALLA
Julkisen sektorin lomien lyhentäminen
Ensimmäinen sairauslomapäivä työntekijän omaan piikkiin
Työajan pidentäminen juhlapyhiä vähentämällä
Lomarahojen leikkaukset
MUUT TOIMEENTULON HEIKENNYKSET
Opintotuen leikkaukset
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset
Päivähoitomaksujen nostaminen
TYÖNHAKIJOIHIN KOHDISTUVAT KURITOIMENPITEET
Muun kuin omaa koulutusta vastaavan työn vastaanottaminen
Työn tekeminen työttömyyskorvausta pienemmällä palkalla
Työntekijän koeajan pidentäminen

Ne ovat siis tyypillisiä alussa listatun oikeistoideologian mukaisia ehdotuksia. Ei tarvitse ajatella, että ne ovat väärin tai tyhmiä myöntääkseen, että ne selvästi ovat ideologisia. Kenenkään ei pitäisi ihmetellä, että keskustavasemmistolainen oppositio vastustaa niitä.

Luokittelun jälkeen jää lyhyempi ehdotuslista:

Paikallinen sopiminen
Aktiivinen katuminen veropetostapauksissa
Yksityisten palvelujen lisääminen terveydenhuollossa
Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen
Työttömyyskorvausten muuntaminen starttirahaksi

Yksi ehdotus koskien työntekijän neuvotteluaseman mahdollista heikentymistä, yksi koskien veronkiertäjien rangaistusten lieventämistä (jonka hallitus itse veti takaisin), yksi koskien yksityisen sektorin voitontavoittelun tuomista julkisen alueelle, yksi koskien oppisopimuskoulutusta ja yksi starttirahaa.

Kolme ensimmäistä viidestä ovat myös laskettavissa ideologisesti oikeistolaisiksi ehdotuksisksi. Jälleen, ei tarvitse vastustaa niitä myöntääkseen niiden ideologisuuden. Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen ja työttömyyskorvausten muuntaminen starttirahaksi ovat listan ainoita kohtia, joiden poliittinen väri ei ole aivan itsestäänselvä.

Miksi politiikka on niin vaikeaa? Sitä kysyy tavallaan Kauppalehtikin, mutta päätoimittajalla mielessä on vain, miksi hyviä ideoita ei kuunnella. Minulle tuo kysymys näyttäytyy vähän toisin. Minä pohdin, miksi päätoimittajan on niin vaikeaa myöntää, että politiikassa on vaihtoehtoisia näkemyksiä eikä mitään objektiivisesti hyviä ideoita.

Opposition tehtävä on vastustaa ja esittää vaihtoehtoja. Päätoimittaja voisi edes yrittää muistaa, että nyt esitettävät hallituksen ideat eivät ole ainoita mahdollisia.

 

man

Kuva: Pixabay

 

Standard