Perustulokokeilu, lol

Kirjoitin keväällä 2016 Voima-lehteen jutun perustulosta, jossa käytiin läpi erilaisia perustulomalleja ja niiden yhteiskunnallista tausta-ajattelua. Jutun oli tarkoitus osoittaa, että perustulo voi olla muutakin, kuin työn vastaanottamista edistävä väline. Suurikokoinen perustulo tarjoaisi ihmisille lisää kontrollia omaan elämäänsä nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa työ yhä harvemmin riittää takaamaan kunnollisen toimeentulon. Pieni perustulo taas antaa vähemmän omaehtoista kontrollia, sillä sen saaja on vahvasti riippuvainen kulloisestakin työmarkkinatilanteesta ja joutuu ottamaan vastaan mitä saa. Perustulo ei ole pelkkä tekninen uudistus vaan poliittisen kamppailun yksi väline.

Sipilän hallituksen keväällä 2015 hallitusohjelmaan kirjaama perustulokokeilu oli valtion menoja leikkaavan ohjelman yksi kysymysmerkki. Millaista perustuloa nyt oltaisiin kokeilemassa? Kokeilun toteuttava KELA linjaa esiselvitysraportissaan kokeilun toteuttamisesta seuraavasti:

Hedelmällisessä koetilanteessa koeryhmillä olisi toisistaan poikkeavia perustulomalleja, jolloin olisi mahdollista tutkia monipuolisesti perustulon vaikutusmekanismeja.

Oltiinko nyt todella kiinnostuneita selvittämään, miten ihmisten elämiin vaikuttaisivat erikokoiset perustulosummat, tai miten suuren maan eri tyyppisillä alueilla elävät ja eri työmarkkina-asemissa olevat perustuloa hyödyntäisivät?

Ei oltu. Sosiaali- ja terveysministeriön 25. elokuuta julkaisema lakiesitys perustulokokeilun toteuttamiseksi on kaikkea muuta kuin ihmisten erilaisia tilanteita ja tarpeita huomioiva kokonaisuus. Se on tympeä ”töihin vaikka väkisin” -kokeilu, joka on, yllätys yllätys, suunnattu ainoastaan KELAn etuuksia nostaville työttömille. Ainoa asia, mistä ollaan kiinnostuneita, on työttömien saaminen pois tilastoista maksamalla osa riittämättömän palkan erotuksesta valtion kassasta. Ongelmallista tässä on muun muassa se, että pieni perustulo ei oikeasti takaa toimeentuloa edes työtä vastaanottaville esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa yksiöiden vuokrat ovat järjestään yli 700 euroa. Tarvitaan muita tukimuotoja perustulon päälle, eli ketään ei nosteta tukiviidakosta pois. Ketään ei myöskään auteta kieltäytymään heikoilla ehdoilla tarjotusta työstä.

Nyt saatu esitys perustulokokeilusta osoittaa yhden asian selvästi: perustulo universaalina, työväestön neuvotteluasemaa ja arkea parantavana tulomuotona ei synny ilman poliittista painetta. Tympeään työajan lisäämiseen ja työn hinnan alentamiseen jumittunut porvariblokki ei tule antamaan mitään sellaisia uudistuksia, jotka voisivat horjuttaa pääoman mahdollisuuksia saada halpaa työvoimaa koneiston osaksi. Sellaisen odottaminen olisi yksinkertaisesti naiivia. Onkin spekuloitu, että alibudjetoidun ja suppean kokeilun tavoite olisi antaa näennäistä todistusaineistoa, että perustulo on käyttökelvoton ajatus. Oikeasti tietenkin käyttökelvoton on vain itse koeasetelma.

Juuri ennen lakiesityksen julkistamista uutisoitiin myös, että vasemmiston kansanedustaja Anna Kontulan kommentit samaisessa Voimaan kirjoittamassani artikkelissa ovat aiheuttaneet paheksuntaa porvarileirissä. Kokoomuksen lehti Verkkouutiset otsikoi juttunsa ”Vasemmistolainen perustulo mahdollistaisi työstä kieltäytymisen”, ja siinä referoidaan Nordean ekonomistin ja kokoomuksen kansanedustajan twitter-ivailua siitä, miten suuri perustulo ”romahduttaisi työllisyyden”.

Perustulo tosiaan voisi olla radikaali työntekemisen ehtoja muovaava voima. Työllisyyden romahduttamisen sijaan se tosin voisi tarkoittaa, että ihmiset voisivat tehdä enemmän asioita, joita he haluavat tehdä sen sijaan että tekisivät asioita, joihin heidät pakotetaan. Tämä yksinkertainen ajatus vapaudesta on kuitenkin vääränlaista vapautta niiden näkökulmasta, joiden tavoitteena on saada tuotanto pyörimään koko ajan halvemmalla ja nopeammin. Vapaus ei paljoa paina, kun arvonlisäys on uhattuna. Nyt toteutettava suppea ja yksisilmäinen kokeilu ei tule antamaan tietoa, joka oikeasti hyödyttäisi epävarmassa työmarkkina-asemassa olevia. Vapautta lisäävä ja valinnanvaraa parantava perustulo saavutetaan vain kamppailun avulla.

 

Pillory_(PSF).png

Kuva: Wikipedia

Advertisements
Standard

Neljä esimerkkiä Suomen poliisin rasistisuuden arvioimiseksi

Yhdysvalloissa poliisi ampui viikon sisällä kaksi mustaa miestä, jonka jälkeen Dallasissa tarkka-ampuja surmasi viisi poliisia. Tapaukset ovat taas yksi episodi yhdysvaltalaisessa keskustelussa poliisin rasismista. Maan poliisi on tappanut brittilehti Guardianin mukaan jo lähes 600 ihmistä vuonna 2016, ja rodullistetut henkilöt ovat selvästi yliedustettuina joukossa.

Suomessa keskustelua poliisin rasistisuudesta, jännitteistä poliisin ja siviileiden välillä tai poliisin toiminnan tarkemmasta valvonnasta ei tällä hetkellä aktiivisesti käydä.  Alla on muutama esimerkki viime kuukausilta, joiden perusteella voi pohtia, olisiko keskustelun käyminen aiheellista täälläkin.

1. Lokakuu 2015, poliisi kyttää rodullistettuja pienyrittäjiä ja vihjailee rikollisuudesta

Poliisi käynnisti lokakuussa 2015 facebookissa kampanjan, jonka mukaan alle kuusi euroa maksavia pizzoja ei voida tehdä laillisesti ja näin ollen sellaiset hinnat olisi syytä ilmoittaa poliisille. Länsi-Uudenmaan poliisin komisario Minna Immonen vakuutti Ylen uutisille, että tuollaisten hintojen ylläpitäminen on mahdotonta. Kampanja kohdistui alaan, jolla työskentelee paljon rodullistettuja ja perustui selvästi poliisin heikkoon asiantuntemukseen siitä, miten sisäänheittotuotteet toimivat ja miten yritykset kulujaan hallitsevat. Harmaan talouden kannalta esimerkiksi Panama Papers –tapauksen paljastamat veroparatiisijärjestelyt tuntuvat myös yhteiskunnallisesti merkittävämmältä kuin pizzayrittäjien syynääminen.

2. Joulukuu 2015, poliisi ampuu antirasistisia mielenosoittajia aseella, joka on tappanut sivullisen ihmisen

Joulukuussa 2015 järjestetyssä 612-mielenosoituksessa marssi soihdut kädessä Suomen äärioikeisto laajalla rintamalla. Edellisenä vuonna kulkueen järjestyksenvalvojina toimi natsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen jäseniä. Poliisi ampui vastamielenosoittajia FN303-kuula-aseella ja yksi luoti osui mielenosoittajaa silmään. Kansan uutisten mukaan silmästä poistettiin myöhemmin 20 vierasesinettä. Sama ase tappoi journalismiopiskelijan Bostonissa vuonna 2014.

3475543

Mielenosoittajan silmä. Kuva: Kansan uutiset

3. Maaliskuu 2016, kysely: poliisit äänestävät oikeistoa ja pelkäävät turvapaikanhakijoita

Lännen median maaliskuussa 2016 julkaistun suurkyselyn mukaan poliiseista lähes joka neljäs kannattaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavia perussuomalaisia. Suunnilleen yhtä moni kannattaa kokoomusta. Muun muassa nettipoliisi Marko “Fobba” Forss pyrki eduskuntaan kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2015. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi vuonna 2013 Forssille huomautuksen, kun hän vitsaili twitterissä varastelevista romaneista.

Kyselyssä poliiseista 23,7 prosenttia piti maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden suurta määrää erittäin suurena uhkana Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Melko suurena uhkana asiaa piti 55,3 prosenttia. Rasistista rikollisuutta, kuten vastaanottokeskuksiin heitettyjä polttopulloja, taas piti erittäin suurena uhkana 6,7 prosenttia ja melko suurena uhkana 43,6 prosenttia.

4. Huhtikuu 2016, poliisi joutuu antamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle selvityksen etnisestä profiloinnista

Helsingissä harjoitettu tehostettu ulkomaalaisvalvonta johti huhtikuussa  2016 yhdenvertaisuusvaltuutetun älähdykseen. Poliisi on tarkastanut Helsingissä ihmisten henkilöpapereita ja monet rodullistetut ovat ilmoittaneet kokeneensa tarkastuksen perustuvan etniseen profilointiin. Uusin julkisuudessa näkynyt tapaus aiheeseen liittyen on rap-artisti Mustan Barbaarin sukulaisiin kohdistunut tarkastus heinäkuussa. Hänen kertomansa mukaan poliisin käytös tilanteessa oli tylyä, eikä perusteluja toimintatavoille suostuttu tilanteessa antamaan. Poliisi vastasi tapaukseen liittyen, että tarkastukset tehdään satunnaisesti, mutta tätä selitystä on vaikeaa kuunnella vakavalla naamalla.

Lopuksi:

Suomessa poliisi nauttii kansalaisten luottamusta, mutta se ei tarkoita, että luottamus olisi aina ansaittua. Poliisilla on lain turvaama oikeus käyttää väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan, ja siksi on tärkeää ymmärtää, millaisia nuo väkivallan käyttäjät ovat sekä keitä he oikeastaan suojaavat. Suomen poliisia ei voi rinnastaa Yhdysvaltojen poliisiin esimerkiksi aseen käytön kannalta, mutta poliisin suhde rodullistettuihin ei edellä mainittujen esimerkkien perusteella Suomessakaan kestä päivänvaloa. Poliisi on valtiollinen insituutio, ja poliisin rasismi on institutionaalista rasismia. Se ei korjaudu vain puuttumalla yksittäisten poliisien toimintaan, vaan ottamalla kriittisen tarkastelun kohteeksi koko instituutio valtaoikeuksineen.

Lisää esimerkkejä poliisin valkoista valtaa tukevasta toiminnasta voi lukea Toimittaja testaa -blogin koonnista. Jaa omat esimerkkisi poliisin rasismista hashtagilla #poliisinrasismi

 

poliisi.jpg

Poliiseja mellakkavarusteissa vapunpäivänä 2016.

Standard

Kokoomuksesta tuli muutamassa vuodessa Thatcher-fanien puolue

Yliopistonlehtori Vesa Vares kirjoitti Suomen kuvalehdessa vuonna 2012 siitä, miten Iso-Britannian pääministeri, ammattiliittovastaisuudestaan ja valtion omaisuuden myymisestä tunnettu Margaret Thatcher oli pitkään huonossa huudossa Suomen oikeistopiireissä. Artikkelissa ” Näin suomalainen oikeisto tuomitsi Margaret Thatcherin” kuvaillaan brittikonservatiivin kohtelua näin:

[Kokoomuksen virallinen puoluejohto ei] ole halunnut samaistua thatcherismiin. 1980-luvulla tämä johtui etenkin idänsuhteista, 1990-2000-luvulla Englanti on puolestaan ollut Suomen Eurooppa-henkisimmälle puolueelle EU-poliittisesti huonoa seuraa. Eikä edes oikeistonaisille Thatcher ollut hyvä esikuva, koska oikeistonaiset olivat yleensä puolueessaan sosiaalivaltion kannattajia, eikä Thatcher vastannut millään tavalla skandinaavista tasa-arvoideaalia.

Vareksen mukaan Thatcheriin ei oikein otettu kantaa eikä suhdetta suomalaisen oikeiston ja thatcherismin välillä käsitelty. Vares käsittelee myös neljän vuoden takaisessa artikkelissaan sitä, miten sen kirjoittamisajankohtana vuonna 2012 Suomen ”oikeistoälyköt” kuten Matti Apunen ja Paul Lillrank olivat alkaneet hehkuttaa Thatcheria. Tämä oli uusi ilmiö. Teksti ei kuitenkaan mainitse yhtään senhetkistä merkittävää thatcheristiksi julistautuvaa kokoomuspolitiikkoa, vaan käsittelee thatcherismiä puoluetta haastavana marginaali-ilmiönä.

Vuotta myöhemmin tapahtui pieniä liikahduksia Kokoomuksen suhteessa thatcherismiin. Vuonna 2013 emopuoluetta oikeistolaisempana tunnettu Kokoomusnuoret valitsi puheenjohtajakseen Susanna Kosken, joka julisti kolmeksi suurimmaksi idolikseen Ronald Reaganin, Sauli Niinistön ja Margaret Thatcherin. Koski nousi näkyväksi hahmoksi nuorisojärjestön uuden tiukkaa talouskuria kannattavan tavoiteohjelman myötä, jossa lisäksi muun muassa ehdotettiin Suomen laista poistettavaksi kohta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Samoihin aikoihin Thatcher kuoli. Kokoomuksen tuolloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen lähetti surunvalitteluviestin, jossa Thatcherista sanotaan varovaisesti kehuen, että tämä ”näki, että Britannian oli uudistettava talouttaan ja vei välttämättömät uudistukset läpi kovasta vastustuksesta huolimatta.” Viestin sisältöä referoitiin lukuisissa Suomen medioissa.  Muistotilaisuuteen osallistui tuolloinen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka luonnehti Thatcheriä vielä varovaisemmin sanoilla “[m]itä tahansa hänestä ajatteleekin, yhdestä asiasta voi olla samaa mieltä. Hän oli yksi 1900-luvun toisen puoliskon merkittävimmistä vaikuttajista”.

Kahta vuotta myöhemmin, vuonna 2015 kokoomuksen pää-äänenkannattaja Verkkouutiset haastatteli Matti Apusta Suomen politiikan tulevaisuudesta. Apunen sanoi haastattelussa näkevänsä oikeistossa merkittävän siirtymän mahdollisuuden.

Onko oikeistolla suuntaa?

– Toivoisin, että meillä olisi thatcherilainen oikeisto jossain kasvamassa, Matti Apunen sanoo.

– Thatcherilaisyyden pitäisi tulla syvältä kokoomuksen sisältä ja jonkun etabloituneen poliitikon kautta, Apunen sanoo.

Hän uskoo, että thatcherismin tie olisi myös tie SDP:n uudistumiseen. Kun vastakkainasettelu Thatcherin ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa oli käyty, ja talouspolitiikka nosti maan talouden uuteen nousuun, myös työväenpuolueen oli luotava itsensä uudelleen.

Viikkoa ennen Apusen haastattelun julkaisemista vuonna 2015 Susanna Koski nousi eduskuntaan. Vuotta aiemmin sinne nousi varasijalta Elina Lepomäki, joka ei itse usein viittaa Thatcheriin, mutta jota on mediassa toistuvasti verrattu brittipääministeriin.  Molemmat (1, 2) olivat YLEn vaalikoneessa vuonna 2015 täysin eri mieltä väitteestä ”Ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää asettaa teollisuuden kilpailukyvyn edelle” ja kannattivat yleisesti tiukkaa talousliberaalia politiikkaa. Vuonna 2015 eduskuntaan pääsivät myös kokoomusnuorten vanhoina puheenjohtajina tunnetut Antti Häkkänen ja Wille Rydman. Thatcherismi oli saavuttanut merkittävän jalansijan Kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Rydman luonnehti Thatcheriä tämän kuoleman yhteydessä kiittävillä sanoilla:

Lepää rauhassa, rouva pääministeri. Margaret Thatcher oli yksi 1900-luvun parhaista poliitikoista ja pääministereistä. Thatcher nosti konkurssikypsän ja ammattiliittojen kurjistaman Britannian jälleen vauraaksi kansakunnaksi. Valitettavasti harvassa ovat ne poliitikot, joissa Thatcherin lailla yhdistyvät rohkeus, päättäväisyys ja henkilökohtainen karisma.

Kokoomus meni vuonna 2015 uuden armottomilla talousoikeistolaisilla vahvistetun eduskuntaryhmänsä voimin mukaan Sipilän porvarihallitukseen. Sen politiikassa on keskeistä thatcheristiseen tapaan valtion menojen leikkaaminen, ammattiyhdistysliikkeen vallan vähentäminen, työehtojen heikentäminen ja valtionomaisuuden yhtiöittäminen ja yksityistäminen. Kun hallitus päätti helmikuussa 2016 antaa työmarkkinajärjestöjen sopia itse paikallisesta sopimisesta, kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb totesi YLEn mukaan ”sydän huutaa, että Thatcherin ja Lepomäen linjalla pitkä päätyyn ja perään. Mutta järki sanoo, että edes pieni askel oikeaan suuntaan on plussaa”. Lausunto uutisoitiin jälleen laajasti. Kokoomuksen eduskuntaryhmään oli nyt noussut lukuisia avoimia thatcheriläisiä ja Stubbin kommentti ei koskenut enää Thatcheria muistopuheena, menneisyyden hahmona, vaan nykypolitiikan esikuvana.

Thatcheriin viittaamisesta tuli muutamassa vuodessa normaalia kokoomuksen kansanedustajille samalla kun thatcheristinen politiikka ja thatcheriläiset kansanedustajat ovat vahvistaneet asemaansa puolueessa. Vesa Vareksen kuvaamasta vuoden 2012 tilanteesta, jolloin thatcherismi haastoi puoluetta marginaaliälykköjen ja nuorisojärjestön suulla on tultu tilanteeseen, jossa puolueen puheenjohtaja saattaa puhua ihaillen thatcheriläisestä linjasta ilman lainausmerkkejä tai viittausta menneeseen. Niinpä ehkä enää harva hämmästyy lukiessaan 8.6. Iltasanomissa julkaistun kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaiden haastattelun, jossa kaikki kolme ehdokasta, Petteri Orpo, Elina Lepomäki ja Alexander Stubb vastaavat kysymykseen ”maailman paras konservatiivi?” jo tutuksi kokoomuslaisten puheissa tulleella nimellä Margaret Thatcher.

Kun muistellaan vielä Matti Apusen vuoden takaisia, heti vaalien jälkeen lausuttuja sanoja ”thatcherilaisyyden pitäisi tulla syvältä kokoomuksen sisältä ja jonkun etabloituneen poliitikon kautta”, tulee mieleen, että Apunen tiesi jo, mitä odottaa. Vuoden 2015 vaalit olivat viimeinen pisara, joka vahvisti uuden oikeistolaisemman kokoomuspolitiikan ja myös avoimet viittaukset siihen, mistä se hakee esikuvansa. Kävi kokoomuksen puheenjohtajavaalissa miten tahansa, tiukka talousoikeistolainen linja on nyt puolueessa vahvempi kuin ehkä koskaan ennen.

marge

 

 

Standard

Rasismia vastaan, tekopyhyyden puolesta

Eilen suomalaisia kosketti YLEn aamu-tv:ssä vierailleen Valtteri Saarisen puheenvuoro rasismista ja siihen puuttumisesta. Minäkin jaoin liikuttuneena videon ja ajattelin, että hienoa, kun rasismia kokeva itse pontevasti vetoaa ihmisiin, joihin se ei kohdistu.

Ruskeat tytöt –blogin facebook-päivitys kuitenkin käänsi ajatukseni YLEn rooliin asiassa. Saarinen oli sanavalmis ja rohkea ja voi saada ihmiset puuttumaan rasismiin julkisilla paikoilla, mutta asian käsittely Aamu-tv:n toimituksen puolesta jäi pinnalliseksi. Huomio on arjen tilanteissa ja puheissa, ja silloin helposti yksinkertaistamme. Ajattelemme rasismia yksilön tekona, jonka hän voi valita tehdä tai jättää tekemättä.

Silloin huomioimatta jää, että valkoiset ihmiset ryhmänä hyötyvät valta-asemastaan suhteessa rodullistamiinsa ihmisiin. Se näkyy globaalissa työnjaossa ja myös Suomen työnjaossa. Se näkyy globaalissa varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa ja myös Suomen varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa.

Saarisen haastattelua seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin Terhi Kiemunkia ja vihapuhetta koskeva juttu, jossa haastatellaan akatemiatutkija Anna Rastasta. Siinä puhutaan poliitikkojen ”sortumisesta vihapuheisiin”. Sen alla on uutinen, jonka mukaan Kiemunki ei saa potkuja avustajan tehtävästään. Kansanedustaja Mäkipää sen sijaan “tuomitsee” puheet ja pyytää avustajaansa allekirjoittamaan paperin, jonka mukaan tällaista ei jatkossa tapahdu. Viereisellä sivulla on kommenttipuheenvuoro, jossa pyydetään rasisteja jättämään ”edes lapset vihanne ulkopuolelle”

Näitä kaikkia kolmea uutista yhdistää se, että rasistinen valtajärjestelmä pelkistetään puheiksi ja tunteiksi, joihin sorrutaan ja jotka voidaan helposti esimerkiksi rajata uudelleen. Rasismissa kuitenkin on historiallisesti ollut kyse muun muassa siitä, että tuottavuus paranee, kun määrittelemme että työvoimalla ei ole ihmisoikeuksia eikä siitä siten tarvitse maksaa. Myös maiden ja raaka-aineiden riistäminen helpottuu, kun voi määritellä niiden aiemmat haltijat ihmisyyden ulkopuolelle.

Satojen vuosien aikana kehkeytyneisiin muun muassa resurssien jakautumiseen liittyviin asetelmiin ei reagoida mitenkään, kun Kiemunki laitetaan allekirjoittamaan papereita tai rasistisia puheita levittävää pyydetään pesemään suunsa saippualla.

Poistaako allekirjoitettu paperi sen, että Kiemunki käyttää toistuvasti turvapaikanhakijoista sanaa “partavauva”? Poistaako se sen, että Kiemunki kertoo voivansa pahoin nähdessään ”mustia miehiä” keräämässä rahaa SPR:lle? Poistaako se sen, että Kiemunki on rasistisen Rajat kiinni! –liikkeen aktiivi? Voidaanko puhua siitä, että Kiemunki tai Teuvo Hakkarainen ”sortuisivat” rasistisiin puheiisin puhuessaan neekeriukoista tai partavauvoista?

Ei. Ei tietenkään. Kiemungin allekirjoittaman paperin viesti on, että kaikki jatkuu ennallaan, business as usual.

”Business as usual” viestittää Kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Alexander Stubb facebook-päivityksellään, jossa hän kirjoittaa hymyilevän jakokuvan yläpuolella:

Rasismi on aina yksiselitteisesti tuomittavaa ja väärin. Aikuisina meillä on vastuu huolehtia, että kukaan ei syrji toista ja jokainen on arvokas omana itsenään.

Näin siis sanoo ihminen, joka johtaa perussuomalaisten kanssa hallitusyhteistyötä tekevää puoluetta. Hallituspuolueiden yhteisessä turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa käytetään muun muassa epäinhimillistävää ilmaisua ”turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta”. Kokoomuksella on myös edustajissaan omat rasistista järjestelmää tukevat vahvat äänensä.

Rasismin pelkistäminen arjen tilanteissa tapahtuvaksi huuteluksi on hyödyllistä lehti- ja televisiotoimituksissa sellaisille, jotka haluavat kuulostaa oikeamielisiltä, mutta eivät halua horjuttaa valtaa. Politiikassa arjen tilanteisiin keskittyminen sopii niille, jotka haluavat samalla näyttää hyvältä ja tehdä eriarvoistavaa politiikkaa. Rakenteellisen rasismin torjuminen tarkoittaa muun muassa resurssien ohjaamista niille ihmisille, joilla niitä on yhteiskunnassa vähiten. Tällä hetkellä mennään päinvastaiseen suuntaan.

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat mukana samassa liberaalissa konsensuksessa, että avoimen rasistinen solvaaminen ei ole hyväksyttävää. Osa näistä puolueista kuitenkin haluaa tehdä Suomesta mahdollisimman vähän ”houkuttelevan” maan turvapaikanhakijoille ja leikkaa kehitysavusta, jonka yksi tehtävä on purkaa globaalia eriarvoisuutta. Leikkauspolitiikkaa kannatetaan myös yleisesti.

Tässä kontekstissa perussuomalaisten uutinen viime syksyltä koskien Suomen kotouttamisjärjestelmää kuulostanee tutulta:

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä kertoi Työmiehen tuumaustunnilla, että maahanmuuttajien tuki- ja kotouttamisjärjestelmään tulee merkittäviä tiukennuksia ja uudistuksia.

– Uudessa järjestelmässä maahanmuuttajien vastuu itsestään kasvaa ja rahoituksen taso tulee olemaan pienempi kuin työmarkkinatuki. Haemme tason niin, että se on varmasti alhainen, Mäntylä painottaa.

Rasisminvastainen viikko on oiva aika tehdä ulostuloja liittyen puheisiin. Laajempi kuva pysyy kuitenkin ennallaan: kaikki Suomessa ovat samanarvoisia paitsi ne muut.

racism-shooter

Standard

Miksi leikkauspolitiikan vastustaminen on mahdotonta?

Opiskelijat marssivat 9.3. opintotuen leikkaamista vastustavassa mielenosoituksessa. Muutamaa päivää myöhemmin 12.3. järjestetään Joukkovoima-liikkeen leikkauspolitiikan vastainen mielenosoitus Helsingissä. Näiden marssien tavoitteena on saada hallitusta löysäämään nyt käynnissä olevaa menokuuria.

Opiskelijoilla on mahdollisuus saada vaatimuksensa läpi, sillä opintotuen leikkaamista ei kannateta yleisesti. Hallituspuolueet rikkovat vaalilupauksensa toteuttaessaan leikkauksensa.

Kiristävän talouspolitiikan yleislinjan muutos onkin sitten aivan erilainen tavoite.

Taloustutkimus kirjoittaa maaliskuun uutiskirjeessään, että sen tutkimuksen mukaan 73% suomalaisista, noin kolme neljästä, kannattaa valtion menojen supistamista. Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajista yli 90 prosenttia oli leikkauspolitiikan kannalla, oppositiopuolue SDP:stäkin 72 prosenttia.

Yleinen päätelmä kyselyn perusteella on, että puhe kestävyysvajeesta on nielty Suomessa niin laajasti, että kiristävän talouspolitiikan suunnan kääntäminen näyttää nykytilanteessa käytännössä mahdottomalta. Leikkauskohteista voidaan neuvotella, mutta leikkauslinjaa itsessään ei aseteta kyseenalaiseksi.

Kiinnostavasti myös Vasemmistoliiton kannattajiksi ilmoittautuneista vähemmistö vastusti leikkauspolitiikkaa. Vasemmisto oli viime eduskuntavaaleissa ainoa puolue, joka kampanjoi elvytyksellä leikkauslistojen sijaan. Puolueen omatkaan äänestäjät eivät siis kannata sen linjoja. Leikkauspolitiikkaa ei vastusta minkään eduskuntapuolueen kannattajien enemmistö

vas

Tämä ei ole mikään ihme. Kriisitietoisuuden aikaansaamiseksi on nähty Suomessa paljon vaivaa. Muun muassa valtionvarainministeriö julkaisi keväällä suosituksen, jonka mukaan Suomen pitäisi kuroa kasaan 10 miljardin euron kestävyysvaje lähinnä leikkausten avulla. On erikoinen tilanne, että virkamiesvetoinen ministeriö ohjaa tällä tavalla politiikan suuntaa, mutta se kuitenkin toimii. Muun muassa Kokoomus kasvatti leikkauslistansa kokoa sopeuttaakseen sen VM:n arvioon.

Syksyllä on nähty, miten palkanalennuksista neuvoteltaessa suuret mediat ovat ottaneet elinkeinoelämän intressit puolustaakseen aggressiivisella otteella. Ymmärrystä tai tilaa vaihtoehtoisille näkemyksille ei ole paljoa löytynyt. Ei löytynyt keväällä vaalien allakaan. Tällaiselle voimakkaalle yhden totuuden yleiselle leviämiselle ympäri yhteiskuntaa on olemassa nimikin: hegemonia.

Vaikka investoinneilla työllisyyden ja kokonaiskysynnän luominen on ihan oikea talouspoliittinen keino, jota käytetään taajaan ympäri maailmaa, sitä ei Suomessa tällä hetkellä ole olemassa. Talouspolitiikan erilaiset toimintavaihtoehdot eivät ole julkisen keskustelun osa Suomessa.

Vaikka ei leikkauspolitiikan vaihtoehdoilla paljon suosiota ole muuallakaan. Esimerkiksi Kreikassa syvälle marginaaliin ajettu leikkauspolitiikan vastustaminen nousi laajaan suosioon vasta, kun EU:n talouskuri oli moukaroinut maan kansalaisia useita vuosia ja nostanut työttömyyden sekä itsemurhaluvut korkealle.

Suomessa toivoisi, että keskustelulle ja vaihtoehtoisille näkemyksille syntyisi tilaa ilman Kreikan kaltaisen romahduksen kautta kulkemista. Tilan luominen ei kuitenkaan ole helppoa. Porvaripuolueilta oppia ottaen paras tapa näkyvyyden saamiseen näyttää olevan samojen fraasien (syömävelka, kestävyysvaje, vastuunkanto, velkaantumisvauhti, työn tarjonta) toistaminen medioissa niin kauan, kunnes niistä tulee vastaansanomaton osa todellisuutta.

Juuri nyt leikkauspolitiikan vastustaminen näyttää mahdottomalta, mutta todellisuus voidaan ehkä vielä muokata sellaiseksi, että vaihtoehtoiselle talouspolitiikalle löytyy jalansija.

Standard

Röyhkeyden rajat

Hallituspuolue Kokoomus vietti omien kesken hurmosjuhlaa viikonloppuna. Puheenjohtajapäivillä Hämeenlinnassa pidettiin juhlapuheita ja twiitattiin aktiivisesti omia ja hallitusohjelmaa kehuen. Selvästi hauskaa oli. Ja silloin kun on hauskaa, voi käydä vahinko: Kun oikein innostutaan nostamaan ryhmähenkeä, unohtuu helposti, että omille suunnatut viestit saattaa lukea joku muukin kuin ilonpitoon osallistuva puolueväki.

Erityisesti valtionvarainministeri Alexander Stubbin sanat eivät kuulosta salin ulkopuolelle jääneen korviin kovin harkituilta. Stubbin perjantaina pitämään puheeseen puolueväelle kuului siteeraamisen arvoinen kohta:

— Kokoomus on se puolue, jolle sivistys on yhteiskunnan kivijalka ja sitä puolustamme. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle työstä, jota joka päivä teet sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen puolesta. Meillä on erinomainen hallitusohjelma, vaikea, mutta erinomainen. Siitä pidämme kiinni ja sitä viemme yhdessä eteenpäin.

Näin puhuu siis sellaisen hallituksen valtionvarainministeri, joka leikkaa koulutuksesta ennennäkemättömästi. Stubb sijoittaa peräkkäisiin virkkeisiin puolueensa sivistysmielisyyden ja hallitusohjelman ylistämisen, vaikka hallituksen tiedelinjaukset saavat jatkuvasti kovasanaista kritiikkiä tiedemaailman huipulta, viimeksi akatemiaprofessori Ilkka Hanskin hyvin muotuillussa kiistakirjoituksessa.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö käytti tilaisuuden hyväkseen ja laittoi nopeasti Stubbille jauhot suuhun. Facebook-päivityksessään Niinistö ottaa lähtökohdakseen Stubbin väitteen sivistyksestä yhteiskunnan kivijalkana:

Minulla on yksi kysymys: miksi tämä on sitten se yhteiskunnan osa-alue, josta te leikkaatte kaikkein eniten? Koulutuksesta leikataan useita miljardeja euroja hallituskaudella. Helsingin yliopistolta leikataan jopa 25 prosenttia sen valtion suorasta rahoituksesta, yhteensä 15 prosenttia sen tuloista.

Myös Stubbin puheessa kiitetty opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen yhtyi sivistys-Kokoomuksen ylistyskuoroon. Paljon huomiota saaneessa twiitissään hän sanoo: ” Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus!”.

sanni

Innokkaan puolueväen täyttämä sali tuntuu ainoalta järkevältä näyttämöltä tällaiselle puheenvuorolle, Grahn-Laasonen kun muistetaan vuoden 2015 toukokuun sanoistaan: ” Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta”. Joku voisi kysyä, olisiko tuoreeseen twiittiin sopinut paremmin hashtag #minäkinolenvalehtelija?

Joskus poliitikkojen epärehellisyys ja ulkokultaisuus on vaikeaa osoittaa. Joskus kähminnät jäävät piiloon ja tulevat esiin vasta vuosien kuluttua. Aivan toista on tämä. Puolue, joka pettää omat lupauksensa ja tuhoaa koulutusjärjestelmää lyhytnäköisin, kyseenalaisin taloudellisin perustein kehtaa puhua avoimesti omien politiikkalinjaustensa vastaisesti. Juhlasaliväki saattaa tämän pajunköyden niellä, mutta entä me muut?

Onko röyhkeydellä rajoja, ja suostuvatko sivistysmieliset kokoomuslaiset, saati kaikki muut äänestäjät tällaiseen sumutukseen ja koulutusjärjestelmän perustan tuhoamiseen? Tilanne ei muutu sillä, että Grahn-Laasonen ja Stubb kehuvat olevansa sivistyksen puolella, pahoittelevat leikkauksia tai kutsuvat niitä ikäviksi. Se ei muutu sillä, että nämä ministerit laitetaan vaihtoon. Ainoa tapa muuttaa se on painostaa hallitus perumaan leikkaukset.

Kokoomus yrittää nyt siivota maton alle niin isoa vahinkoa, että vain heikkopäinen optimisti voi uskoa sen onnistuvan.

 

Standard

Keskustan härskein vedätys meni sinulta ohi

Kuka on jo saanut Keskustan eduskuntavaalien aikaisen Suomi kuntoon –renkutuksen karkotettua päästään?

Unohtaminen voi tuntua houkuttelevalta vapautukselta piinasta, mutta se ei kannata. Palauttakaamme kertosäkeen sanat mieleen:

Suomi kuntoon, Suomi kuntoon, me pannaan Suomi kuntoon, se luo työtä kaikille, se istuu oikeudentuntoon

Työtä kaikille? Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa 150 000 työpaikkaa työttömille työnhakijoille ja 30 000:n työvoiman ulkopuolella olevan henkilön ”potentiaalin hyödyntämistä”, jos Keskustan omia laskelmia on uskominen. Keskusta lupasi ennen vaaleja luoda seuraavien kymmenen vuoden aikana 200 000 uutta työpaikkaa. Asiakirjassa ”Työllistävä Suomi” käydään läpi alakohtaisesti, miten nuo työpaikat syntyvät.

Siis hetkinen. Eikö tuo kuulosta aika suurelta määrältä työpaikkoja?

Kun Kokoomus lupasi vuoden alussa nostaa työllisyysasteen 75 %:iin vaalikauden loppuun mennessä ja Keskusta lupasi samaa kymmenessä vuodessa, kaikista maailman tahoista Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi analyysin, joka puuttuu lupauksiin. Siis virkamiesorganisaatio, jolla ei ole määritelmällisesti puoluepoliittisia intressejä.

TEM kertoo, että 200 000 työpaikkaa on mahdollista synnyttää vaalikauden loppuun mennessä. Se tosin on mahdollista vain, jos samalla katoaa aika tavalla muita työpaikkoja. Nettomääräisenä se on ”mahdotonta”. Analyysi kertoo, että ”viime vuosina on syntynyt noin 46 000 uutta työpaikkaa vuodessa, mutta työpaikkoja on tuhoutunut noin 55 000 vuodessa.”

Vaalien alla tulevat hallituspuolueet päästettiin todella vähällä näiden laskelmien suhteen. Sipilältä kysyttiin medioissa, mihin lupaus 200 000 uudesta työpaikasta perustuu, mutta vastauksena annettua ”Työllistävä Suomi” –asiakirjaa ei kukaan vaivautunut käymään kunnolla läpi.

Enkä aio käydä minäkään tässä kirjoituksessa. Sellaista sekavaa huttua se on.

Sanonpa vain, että metsäteollisuuteen ja -talouteen sekä puutuoteteollisuuteen luvataan 20 000 uutta työpaikkaa ja yksityisen sektorin hyvinvointi- ja terveysalalle, terveysteknologiaan ja lääketeollisuuteen 30 000. Kuulostavat aika hulppeilta lupauksilta. Kymmenen vuoden perspektiivi antaa tilaa unelmoida.

Esimerkiksi terveyssektorin työpaikkatavoitteen saavuttamisen ”keskeiset keinot” ovat seuraavat:

• Kevennetään hallinnollista taakkaa. Normien purku, yhtenäistäminen ja ajantasaistaminen. Samat pelisäännöt kaikille toimijoille. Joustavuutta peliin, jotta voidaan kehittyä.
• Hyödynnetään tietoa. Kerätty tieto liikkumaan ja töihin. Tietokannat ja kansalliset sähköiset palvelut tehokkaasti käyttöön. Digitalisaatiosta hyödyt irti.
• Tarjotaan selkänojaa kasvua hakeville. Tutkimuksen ja investointien rahoitusmekanismit joustaviksi ja selkeiksi. Ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottaminen. Uusien tuotteiden kaupallistaminen ja hoitomenetelmien kehittäminen vaativat pitkäjänteisyyttä.

Kuten jokainen lukea osaava huomaa, vain yksi noista on keino työpaikkojen luomiseen, mutta sekin erittäin hämärä. 30 000:n työpaikan luomiseen tämä liiketoimintasuunnitelma ei menisi läpi missään leijonan luolassa. Vaaleissa se meni, koska kukaan ei lukenut sitä.

Keskustan laskelmat huomioivat myös työpaikkojen tuhoutumisen, eli tuhoutuneet on jo vähennetty 200 000 työpaikasta. Kaikki tuhoutuvat työpaikat siis korvataan ja niiden päälle syntyy 200 000 uutta kymmenessä vuodessa.

Kaikki työpaikat syntyvät yksityiselle sektorille sitten, kun yhteiskuntasopimus ja muut kilpailukykyuudistukset saadaan voimaan. Julkiselle sektorille syntyy hoivatyötä, mutta muuta, määrittelemätöntä työtä häviää saman verran, 20-30 000 henkilöä. Suomesta tulee kukoistava yritysten supervaltio. Automatisaation syömistä työpaikoista ei juuri huolehdita.

Kaikki tietävät, miten prosessi on käynnistynyt.

Hallituksen ilmoittamien koulutusleikkausteen jäljiltä arvioitu korkeakoulujen irtisanomistarve on yli 5000 työpaikkaa  ja postin uusin YT-kierros vie melkein 900 lisää . Julkisen sektorin 20-30 000:n työpaikan vähentäminen on siis saatu hyvin käyntiin. Yli 200 000:n uuden yksityisen sektorin työpaikan luominen vielä ottaa vauhtia, mutta hitaasti hyvä tulee.

Korvaan vähän särähtää paperin kohta ”Kokoomushallitus on leikannut Tekesin myöntövaltuuksia koko vaalikauden 2011-2015 ajan. Vuonna 2015 jo 127 miljoonan euron tasoon yltävät myöntövaltuusleikkaukset on purettava”. Tekesiltä kun päätettiin vain pari kuukautta myöhemmin Keskustan johdolla leikata kolmannes sen myöntövaltuuksista, eli suunnilleen sama summa, jonka Kokoomus aiemmin leikkasi.

Heti petetty lupaus hieman tahrii muuten optimisista paperia. Suurin osa paperin lupauksista tulee paljastumaan vuosituhannen vedätykseksi vasta vuosien kuluttua, ja vain sillä ehdolla, että hallitus pysyy kasassa kautensa loppuun saakka.

suomi

Standard