Ketään ei kiinnosta leikkaajien tunne-elämä

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen puolusti 6.4. eduskunnassa koulutusleikkauksia muun muassa sanomalla, että niitä ei tehdä “ilkeydestä, piittamattomuuttaan eikä kiusallaan”. Aiemmin leikkauksista on joka välissä muistettu sanoa, että ne ovat “kipeitä“. Timo Soini on myös puhunut pienituloisiin kohdistuvista leikkauksista “sulfan syömisenä” ja “kirpeytenä”.

Näitä puheita yhdistää se, että leikkauksista päättävät poliitikot kääntävät huomion päätösten vaikutuksista itseensä. Kansalaisten halutaan näkevän, miten päätöksentekijä kovasti kärsii tehdessään päätöksiään.

Grahn-Laasosen puheenvuoron ajatuksena on vakuuttaa, että leikkaajat leikkaavat hyvästä tahdosta, että he eivät ole pahojen tunteiden kuten kiusaamisen halun vallassa. Samoin “sulfan syönnissä” vakuutetaan, että en minä pahat mielessä ja katsokaa kuinka kärsin kun leikkuri viuhuu!

Mutta kuka koskaan on ollut kiinnostunut siitä, miltä leikkaaminen tuntuu? Kun pienituloisella ei ole varaa lääkkeisiin, häntä kiinnostavat oman elämänsä heikentyneet materiaaliset ehdot paljon enemmän kuin se, mitä Timo Soini kokee tehdessään päätöksiä. Päätökset pysyvät ihan samoina, vaikka Juha Sipilä itkisi Suomelle uuden joen päätöksiä tehdessään.

Omiin fiiliksiin ja vilpittömyyteen huomion kiinnittäminen on poliitikon lahja kansalaisille, jota kukaan ei pyydä ja jota ei voi palauttaa. Se ei anna yhtään mitään. Leikkauspäätökset tuntuisivat jopa helpommilta hyväksyä, jos niihin ei aina liitettäisi jonkinlaista näennäistä pahoittelua. Naurettavimman esimerkin tästä tarjosi Alexander Stubb marraskuussa sanoessaan, että koulutusleikkaukset eivät ole hyvä asia ja pyytäessään niitä anteeksi. Leikkaukset kuitenkin toteutetaan.

Ainoa syy, minkä voi kuvitella tälle tunnesumutukselle on, että hallitus uskoo jonkun todella nielevän sen. Olisi tärkeää muistaa, että poliitikot tässä järjestelmässä tekevät politiikkaa työkseen, ja jokainen julkisuudessa sanottu asia on osa strategiaa. Tunteet ovat asia erikseen.

Siispä, kun ensi kerralla kuulet Juhan, Timon, Alexanderin tai Sannin pahoittelevan miten epämiellyttävä ja ikävä tehtävä päätös on, anna kaksi vaihtoehtoa:

1. Peru se.
2. Jos et peru, älä kyllästytä minua tunne-elämälläsi.

 

cry.jpg

 

Advertisements
Standard

Miksi leikkauspolitiikan vastustaminen on mahdotonta?

Opiskelijat marssivat 9.3. opintotuen leikkaamista vastustavassa mielenosoituksessa. Muutamaa päivää myöhemmin 12.3. järjestetään Joukkovoima-liikkeen leikkauspolitiikan vastainen mielenosoitus Helsingissä. Näiden marssien tavoitteena on saada hallitusta löysäämään nyt käynnissä olevaa menokuuria.

Opiskelijoilla on mahdollisuus saada vaatimuksensa läpi, sillä opintotuen leikkaamista ei kannateta yleisesti. Hallituspuolueet rikkovat vaalilupauksensa toteuttaessaan leikkauksensa.

Kiristävän talouspolitiikan yleislinjan muutos onkin sitten aivan erilainen tavoite.

Taloustutkimus kirjoittaa maaliskuun uutiskirjeessään, että sen tutkimuksen mukaan 73% suomalaisista, noin kolme neljästä, kannattaa valtion menojen supistamista. Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajista yli 90 prosenttia oli leikkauspolitiikan kannalla, oppositiopuolue SDP:stäkin 72 prosenttia.

Yleinen päätelmä kyselyn perusteella on, että puhe kestävyysvajeesta on nielty Suomessa niin laajasti, että kiristävän talouspolitiikan suunnan kääntäminen näyttää nykytilanteessa käytännössä mahdottomalta. Leikkauskohteista voidaan neuvotella, mutta leikkauslinjaa itsessään ei aseteta kyseenalaiseksi.

Kiinnostavasti myös Vasemmistoliiton kannattajiksi ilmoittautuneista vähemmistö vastusti leikkauspolitiikkaa. Vasemmisto oli viime eduskuntavaaleissa ainoa puolue, joka kampanjoi elvytyksellä leikkauslistojen sijaan. Puolueen omatkaan äänestäjät eivät siis kannata sen linjoja. Leikkauspolitiikkaa ei vastusta minkään eduskuntapuolueen kannattajien enemmistö

vas

Tämä ei ole mikään ihme. Kriisitietoisuuden aikaansaamiseksi on nähty Suomessa paljon vaivaa. Muun muassa valtionvarainministeriö julkaisi keväällä suosituksen, jonka mukaan Suomen pitäisi kuroa kasaan 10 miljardin euron kestävyysvaje lähinnä leikkausten avulla. On erikoinen tilanne, että virkamiesvetoinen ministeriö ohjaa tällä tavalla politiikan suuntaa, mutta se kuitenkin toimii. Muun muassa Kokoomus kasvatti leikkauslistansa kokoa sopeuttaakseen sen VM:n arvioon.

Syksyllä on nähty, miten palkanalennuksista neuvoteltaessa suuret mediat ovat ottaneet elinkeinoelämän intressit puolustaakseen aggressiivisella otteella. Ymmärrystä tai tilaa vaihtoehtoisille näkemyksille ei ole paljoa löytynyt. Ei löytynyt keväällä vaalien allakaan. Tällaiselle voimakkaalle yhden totuuden yleiselle leviämiselle ympäri yhteiskuntaa on olemassa nimikin: hegemonia.

Vaikka investoinneilla työllisyyden ja kokonaiskysynnän luominen on ihan oikea talouspoliittinen keino, jota käytetään taajaan ympäri maailmaa, sitä ei Suomessa tällä hetkellä ole olemassa. Talouspolitiikan erilaiset toimintavaihtoehdot eivät ole julkisen keskustelun osa Suomessa.

Vaikka ei leikkauspolitiikan vaihtoehdoilla paljon suosiota ole muuallakaan. Esimerkiksi Kreikassa syvälle marginaaliin ajettu leikkauspolitiikan vastustaminen nousi laajaan suosioon vasta, kun EU:n talouskuri oli moukaroinut maan kansalaisia useita vuosia ja nostanut työttömyyden sekä itsemurhaluvut korkealle.

Suomessa toivoisi, että keskustelulle ja vaihtoehtoisille näkemyksille syntyisi tilaa ilman Kreikan kaltaisen romahduksen kautta kulkemista. Tilan luominen ei kuitenkaan ole helppoa. Porvaripuolueilta oppia ottaen paras tapa näkyvyyden saamiseen näyttää olevan samojen fraasien (syömävelka, kestävyysvaje, vastuunkanto, velkaantumisvauhti, työn tarjonta) toistaminen medioissa niin kauan, kunnes niistä tulee vastaansanomaton osa todellisuutta.

Juuri nyt leikkauspolitiikan vastustaminen näyttää mahdottomalta, mutta todellisuus voidaan ehkä vielä muokata sellaiseksi, että vaihtoehtoiselle talouspolitiikalle löytyy jalansija.

Standard

Röyhkeyden rajat

Hallituspuolue Kokoomus vietti omien kesken hurmosjuhlaa viikonloppuna. Puheenjohtajapäivillä Hämeenlinnassa pidettiin juhlapuheita ja twiitattiin aktiivisesti omia ja hallitusohjelmaa kehuen. Selvästi hauskaa oli. Ja silloin kun on hauskaa, voi käydä vahinko: Kun oikein innostutaan nostamaan ryhmähenkeä, unohtuu helposti, että omille suunnatut viestit saattaa lukea joku muukin kuin ilonpitoon osallistuva puolueväki.

Erityisesti valtionvarainministeri Alexander Stubbin sanat eivät kuulosta salin ulkopuolelle jääneen korviin kovin harkituilta. Stubbin perjantaina pitämään puheeseen puolueväelle kuului siteeraamisen arvoinen kohta:

— Kokoomus on se puolue, jolle sivistys on yhteiskunnan kivijalka ja sitä puolustamme. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle työstä, jota joka päivä teet sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen puolesta. Meillä on erinomainen hallitusohjelma, vaikea, mutta erinomainen. Siitä pidämme kiinni ja sitä viemme yhdessä eteenpäin.

Näin puhuu siis sellaisen hallituksen valtionvarainministeri, joka leikkaa koulutuksesta ennennäkemättömästi. Stubb sijoittaa peräkkäisiin virkkeisiin puolueensa sivistysmielisyyden ja hallitusohjelman ylistämisen, vaikka hallituksen tiedelinjaukset saavat jatkuvasti kovasanaista kritiikkiä tiedemaailman huipulta, viimeksi akatemiaprofessori Ilkka Hanskin hyvin muotuillussa kiistakirjoituksessa.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö käytti tilaisuuden hyväkseen ja laittoi nopeasti Stubbille jauhot suuhun. Facebook-päivityksessään Niinistö ottaa lähtökohdakseen Stubbin väitteen sivistyksestä yhteiskunnan kivijalkana:

Minulla on yksi kysymys: miksi tämä on sitten se yhteiskunnan osa-alue, josta te leikkaatte kaikkein eniten? Koulutuksesta leikataan useita miljardeja euroja hallituskaudella. Helsingin yliopistolta leikataan jopa 25 prosenttia sen valtion suorasta rahoituksesta, yhteensä 15 prosenttia sen tuloista.

Myös Stubbin puheessa kiitetty opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen yhtyi sivistys-Kokoomuksen ylistyskuoroon. Paljon huomiota saaneessa twiitissään hän sanoo: ” Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus!”.

sanni

Innokkaan puolueväen täyttämä sali tuntuu ainoalta järkevältä näyttämöltä tällaiselle puheenvuorolle, Grahn-Laasonen kun muistetaan vuoden 2015 toukokuun sanoistaan: ” Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta”. Joku voisi kysyä, olisiko tuoreeseen twiittiin sopinut paremmin hashtag #minäkinolenvalehtelija?

Joskus poliitikkojen epärehellisyys ja ulkokultaisuus on vaikeaa osoittaa. Joskus kähminnät jäävät piiloon ja tulevat esiin vasta vuosien kuluttua. Aivan toista on tämä. Puolue, joka pettää omat lupauksensa ja tuhoaa koulutusjärjestelmää lyhytnäköisin, kyseenalaisin taloudellisin perustein kehtaa puhua avoimesti omien politiikkalinjaustensa vastaisesti. Juhlasaliväki saattaa tämän pajunköyden niellä, mutta entä me muut?

Onko röyhkeydellä rajoja, ja suostuvatko sivistysmieliset kokoomuslaiset, saati kaikki muut äänestäjät tällaiseen sumutukseen ja koulutusjärjestelmän perustan tuhoamiseen? Tilanne ei muutu sillä, että Grahn-Laasonen ja Stubb kehuvat olevansa sivistyksen puolella, pahoittelevat leikkauksia tai kutsuvat niitä ikäviksi. Se ei muutu sillä, että nämä ministerit laitetaan vaihtoon. Ainoa tapa muuttaa se on painostaa hallitus perumaan leikkaukset.

Kokoomus yrittää nyt siivota maton alle niin isoa vahinkoa, että vain heikkopäinen optimisti voi uskoa sen onnistuvan.

 

Standard

Opintolainalla saadaan tottelevaisia velallisia

Opintotuen uudistamista on laitettu selvittämään henkilö, joka pitää opintolainan suurimpana ongelmana sitä, että opiskelijat eivät halua nostaa sitä. Koulutuksen taloustieteen professori Roope Uusitalo ihmettelee opiskelijoiden haluttomuutta toimia ”rationaalisesti” ja investoida itseensä ottamalla lainaa. Uusitalon valinta opintotuen uudistusta valmistelevaksi yhden hengen työryhmäksi on kapean ideologinen veto, joka tuottanee juuri sellaisia tuloksia kuin porvarihallitus haluaa.

Lainapainotteisuuden johtaminen siihen, että köyhillä ei ole varaa opiskella, on onneksi jo tuotu näkyvästi esiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt lainanottoa edistävien ihmiskuva ja lainapainotteisuuden seuraukset velallisen näkökulmasta.

Laina on nimittäin tapa kontrolloida ja eristää.

Uusitalo kirjoittaa Ekonomi-lehden kolumnissaan lainasta hyvänä ”diilinä” ja ihmettelee, miten opiskelijat eivät halua siihen tarttua. Uusitalon käsitykseen rationaalisuudesta selvästi kuuluu, että ihminen miettii koko ajan rahaa, sitä miten voi maksimoida omat varansa.

Kuitenkin monet opiskelijat haluaisivat lähinnä, no, opiskella. Korkeakouluun mennään hakemaan parempaa ymmärrystä ja taitoja, joiden avulla voi toimia yhteiskunnassa, ei sijoittamaan. On tympeää ekonomistista fantasiointia rajoittaa järjellisyys yksilön tulojen maksimoinniksi. Ikään kuin halu olla ajattelematta rahaa ja velkaantua ei olisi järkevää.

Suurinta luksusta yhteiskunnassa tuntuukin olevan se, että voisi hetken olla ajattelematta rahaa.

Opintolaina tekee ihmisistä velallisia ja muuttaa velkaantumisen eräänlaiseksi aikuistumisriitiksi: lukiosta ulos ja velkakirja kädessä yliopistoon. Asuntolaina ei olekaan se ensimmäinen laina, vaan koko aikuisuutta määrittää huolta aiheuttava velan varjo. Valmistuneilla velallisilla on motivaatio ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Velan psykologiaan kuuluu syyllisyys ja alistuminen, tottelevaisuus.

Uusitalon ajattelutapa vie pois päin vapaudesta, kohti toisistaan eristettyjä etuaan maksimoivia yksilöitä. Jokainen miettii omaa takaisinmaksusuunnitelmaansa ja seuraavaa investointia. Sellaiset rahaa murehtivat ihmiset ovat muuten hyödyllisiä, kun halutaan teettää työtä koko ajan halvemmalla ja huonommilla ehdoilla.

balls.jpg

Standard

Kehittäisikö Sipilä yrityksiään näin?

Opintotukeen kohdistuvat kymmenien, jopa satojen miljoonien leikkaukset ovat saaneet opiskelijajärjestöt liikkeelle. Moni on muistellut Juha Sipilästä ennen vaaleja otettua potrettia, jossa hän pitelee kylttiä ”Opintotukea ei heikennetä”. Sipilä siis valehteli.

opintotuki.jpg

Toisessa kuvassa Sipilä pitelee kylttiä ”Koulutuksesta ei leikata”. Vale tämäkin, sillä koulutuksesta leikataan ennen näkemättömän paljon. Sipilä on itse kirjoittanut tussilla tekstin perään lisäyksen ”mutta uudistetaan”.

uudistetaan

Uudistaminen ja kehittäminen ovat hallituksen avainsanoja: hallitusohjelmassa luvataan kehittää kymmeniä eri asioita varhaiskasvatuksesta työntekijöiden muutosturvaan.

Sittemmin kehityspuheille on vähän naurettukin. Kun eduskunta syksyllä keskusteli koulutusleikkauksia koskevasta välikysymyksestä, Kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari huusi kritiikin väliin, ”me kehitetään”. Jaskari sai vastaukseksi epäuskoisen naurunremakan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on myös nyt vetänyt hihastaan kehityskortin. Opintotuen leikkauksia koskevassa tiedotteessa Grahn-Laasonen lupailee epämääräisesti, että opiskelijat otetaan mukaan perustulokokeiluun, jolloin opintotukea voidaan kehittää ”pitemmällä aikavälillä”.

Ketä mahtaa lämmittää tällainen lupauksen irvikuva? Ministeri ei edes voi varmasti luvata opiskelijoiden pääsevän mukaan kokeiluun, jossa siis on kyse etuudesta, jota ei ole olemassa ja jonka synnyttämiseen hallitus ei millään tavalla ole sitoutunut. Kummasti leikkaus muuttuu kehittämiseksi, vaikka aivan sama määrä rahaa katoaa opiskelijoilta.

Kuten monet tietävät, Juha Sipilä puuhasteli kehittämisen parissa myös ennen poliitikon uraansa. Sipilästä kertovan wikipedia-artikkelin mukaan yksi hänen ensimmäisiä pestejään oli kempeleläisen Lauri Kuokkanen oy:n tuotekehitysjohtajana. Tuleva pääministeri johti sittemmin kymmeniä yrityksiä ja kehitti innovatiivisia ratkaisuja muun muassa IT- ja energia-aloilla.

Mieleen tulee, mitä nuori tuotekehitysjohtaja Juha olisi ajatellut, jos häneltä olisi yhtäkkiä uudistamisen nimissä viety kynä, lehtiöt, työhuone ja kehitystiimi? Jos johtoryhmä olisi ensin luvannut kehittämistä ja sitten ilmoittanut, että kyse onkin tuotekehitysbudjetin rutistamisesta minimiin? Tulee mieleen myös, olisiko myöhemmin yritysjohtajaksi noussut Juha ratkaissut yritystensä kilpailukykyhaasteet antamalla kaikille kenkää?

Tuskin. Sipilä ymmärtänee, että jonkin uuden synnyttäminen ei onnistu ottamalla rahat pois. Hallituksen tavoitteena ei selvästikään ole synnyttää uutta, vaan ajaa alas vanhaa ja toivoa parasta.

Valtiontalous ei toimi yritystalouden tavoin, mutta yksi asia on varma: leikkaus on leikkaus. Kehittäminen on jotakin ihan muuta ja se vaatii aina resursseja. Siksi opintotuen kohtalostakin olisi aika alka puhua sen oikealla nimellä: leikkauksena, jolla on ideologiset perusteet.

Sivuhuomiona: Valtiollisen tuotekehityksen ytimestä, TEKESin myöntämistä tuista hallitus leikkaa lähes kolmanneksen. Kehitys kehittyy.

Standard

4 “Rajat kiinni!” –mielenosoitusta suurempaa asiaa

Joskus huomio kiinnittyy liiaksi yhteen asiaan ja sen mittakaava vääristyy. Tässäkin blogissa on julkaistu turvapaikanhakijoita vastustavaan liikehdintään liittyviä tekstejä aika tiheään. Aktiivisten vastustajien joukot jäävät lopulta kuitenkin mielenosoituksissa aika pieniksi. Siksi on hyvä ottaa askel taaksepäin ja listata asioita, jotka kokonsa vuoksi ansaitsevat enemmän huomiota kuin 5.2.2016 järjestetty Helsingin “Rajat kiinni!” –mielenosoitus.

rajat2.jpg

Rajat kiinni! -mielenosoituskulkue. Alkuperäinen kuva: Suvi Auvinen

Vaikka inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa on välttämätöntä puolustaa, pitää muistaa, että paljon muitakin asioita on koko ajan käynnissä ympärillämme. Tietyt tahot hyötyvät siitä, että kansalaiset kiistelevät keskenään pienemmistä asioista. On helpompaa laittaa yhteiskunnan perustaa uusiksi, kun ihmisten katseet ovat käännettynä pois vallankäytön ytimestä.

Helsingin sanomat arvioi mielenosoituskulkueen kooksi sen liikkeelle lähdön aikaan noin 150 ihmistä. Tässä neljä suurempaa asiaa:

1. Myllypuron leipäjono

leipajono

Viikonloppuna moni järkyttyi nähdessään facebookiin ladatun videon leipäjonosta Myllypurossa. Eriarvoisuus kasvaa voimakkaasti ja siihen puuttuminen on ollut vähäistä. Hyvinvointivaltiossa leipäjonon ei pitäisi olla kenenkään hengissä säilymisen tae.

2. SPR:n 40 000 vapaaehtoisen joukko Suomessa

spr

SPR ilmoittaa vuoden 2014 lopun vapaaehtoistensa määräksi 40 000 ihmistä. Se on valtava todistus suomalaisten halusta olla solidaarisia ja tukea ihmisiä, jotka tulevat eri lähtökohdista kuin he itse.

3. Verosuunnittelusta syytetyn Attendon 6300-päinen henkilöstö

Attendo

Verosuunnittelusta syytetty terveyspalveluja tarjoavan yrityksen henkilökunta Suomessa on yli 6000-päinen. Kyse on siis erittäin suuresta organisaatiosta, joka voisi teoriassa tuoda Suomeen paljon verotuloja. Aggressiivinen verosuunnittelu on taloudellisesti suuri menetys Suomen valtiolle ja veronkierto maksaa moninkertaisesti enemmän kuin turvapaikanhakijat. Veronkiertoon voitaisiin puuttu nykyistä tehokkaammin.

4. Helsingin yliopiston irtisanomat 570 henkilöä

hy.jpg

Korkealaatuinen koulutusjärjestelmä on tae sille, että tässä maassa joku vielä tulevaisuudessa haluaa asua. Nyt järjestelmää ajetaan alas lyhytnäköisillä koulutusleikkauksilla. Helsingin yliopisto on ilmoittanut suurimmista henkilöstövähennyksistä. Leikkausten peruminen antaisi Suomelle paremmat mahdollisuudet pysyä kiinnostavana, sivistyneenä ja uutta luovana paikkana.

Standard

Keskustan härskein vedätys meni sinulta ohi

Kuka on jo saanut Keskustan eduskuntavaalien aikaisen Suomi kuntoon –renkutuksen karkotettua päästään?

Unohtaminen voi tuntua houkuttelevalta vapautukselta piinasta, mutta se ei kannata. Palauttakaamme kertosäkeen sanat mieleen:

Suomi kuntoon, Suomi kuntoon, me pannaan Suomi kuntoon, se luo työtä kaikille, se istuu oikeudentuntoon

Työtä kaikille? Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa 150 000 työpaikkaa työttömille työnhakijoille ja 30 000:n työvoiman ulkopuolella olevan henkilön ”potentiaalin hyödyntämistä”, jos Keskustan omia laskelmia on uskominen. Keskusta lupasi ennen vaaleja luoda seuraavien kymmenen vuoden aikana 200 000 uutta työpaikkaa. Asiakirjassa ”Työllistävä Suomi” käydään läpi alakohtaisesti, miten nuo työpaikat syntyvät.

Siis hetkinen. Eikö tuo kuulosta aika suurelta määrältä työpaikkoja?

Kun Kokoomus lupasi vuoden alussa nostaa työllisyysasteen 75 %:iin vaalikauden loppuun mennessä ja Keskusta lupasi samaa kymmenessä vuodessa, kaikista maailman tahoista Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi analyysin, joka puuttuu lupauksiin. Siis virkamiesorganisaatio, jolla ei ole määritelmällisesti puoluepoliittisia intressejä.

TEM kertoo, että 200 000 työpaikkaa on mahdollista synnyttää vaalikauden loppuun mennessä. Se tosin on mahdollista vain, jos samalla katoaa aika tavalla muita työpaikkoja. Nettomääräisenä se on ”mahdotonta”. Analyysi kertoo, että ”viime vuosina on syntynyt noin 46 000 uutta työpaikkaa vuodessa, mutta työpaikkoja on tuhoutunut noin 55 000 vuodessa.”

Vaalien alla tulevat hallituspuolueet päästettiin todella vähällä näiden laskelmien suhteen. Sipilältä kysyttiin medioissa, mihin lupaus 200 000 uudesta työpaikasta perustuu, mutta vastauksena annettua ”Työllistävä Suomi” –asiakirjaa ei kukaan vaivautunut käymään kunnolla läpi.

Enkä aio käydä minäkään tässä kirjoituksessa. Sellaista sekavaa huttua se on.

Sanonpa vain, että metsäteollisuuteen ja -talouteen sekä puutuoteteollisuuteen luvataan 20 000 uutta työpaikkaa ja yksityisen sektorin hyvinvointi- ja terveysalalle, terveysteknologiaan ja lääketeollisuuteen 30 000. Kuulostavat aika hulppeilta lupauksilta. Kymmenen vuoden perspektiivi antaa tilaa unelmoida.

Esimerkiksi terveyssektorin työpaikkatavoitteen saavuttamisen ”keskeiset keinot” ovat seuraavat:

• Kevennetään hallinnollista taakkaa. Normien purku, yhtenäistäminen ja ajantasaistaminen. Samat pelisäännöt kaikille toimijoille. Joustavuutta peliin, jotta voidaan kehittyä.
• Hyödynnetään tietoa. Kerätty tieto liikkumaan ja töihin. Tietokannat ja kansalliset sähköiset palvelut tehokkaasti käyttöön. Digitalisaatiosta hyödyt irti.
• Tarjotaan selkänojaa kasvua hakeville. Tutkimuksen ja investointien rahoitusmekanismit joustaviksi ja selkeiksi. Ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottaminen. Uusien tuotteiden kaupallistaminen ja hoitomenetelmien kehittäminen vaativat pitkäjänteisyyttä.

Kuten jokainen lukea osaava huomaa, vain yksi noista on keino työpaikkojen luomiseen, mutta sekin erittäin hämärä. 30 000:n työpaikan luomiseen tämä liiketoimintasuunnitelma ei menisi läpi missään leijonan luolassa. Vaaleissa se meni, koska kukaan ei lukenut sitä.

Keskustan laskelmat huomioivat myös työpaikkojen tuhoutumisen, eli tuhoutuneet on jo vähennetty 200 000 työpaikasta. Kaikki tuhoutuvat työpaikat siis korvataan ja niiden päälle syntyy 200 000 uutta kymmenessä vuodessa.

Kaikki työpaikat syntyvät yksityiselle sektorille sitten, kun yhteiskuntasopimus ja muut kilpailukykyuudistukset saadaan voimaan. Julkiselle sektorille syntyy hoivatyötä, mutta muuta, määrittelemätöntä työtä häviää saman verran, 20-30 000 henkilöä. Suomesta tulee kukoistava yritysten supervaltio. Automatisaation syömistä työpaikoista ei juuri huolehdita.

Kaikki tietävät, miten prosessi on käynnistynyt.

Hallituksen ilmoittamien koulutusleikkausteen jäljiltä arvioitu korkeakoulujen irtisanomistarve on yli 5000 työpaikkaa  ja postin uusin YT-kierros vie melkein 900 lisää . Julkisen sektorin 20-30 000:n työpaikan vähentäminen on siis saatu hyvin käyntiin. Yli 200 000:n uuden yksityisen sektorin työpaikan luominen vielä ottaa vauhtia, mutta hitaasti hyvä tulee.

Korvaan vähän särähtää paperin kohta ”Kokoomushallitus on leikannut Tekesin myöntövaltuuksia koko vaalikauden 2011-2015 ajan. Vuonna 2015 jo 127 miljoonan euron tasoon yltävät myöntövaltuusleikkaukset on purettava”. Tekesiltä kun päätettiin vain pari kuukautta myöhemmin Keskustan johdolla leikata kolmannes sen myöntövaltuuksista, eli suunnilleen sama summa, jonka Kokoomus aiemmin leikkasi.

Heti petetty lupaus hieman tahrii muuten optimisista paperia. Suurin osa paperin lupauksista tulee paljastumaan vuosituhannen vedätykseksi vasta vuosien kuluttua, ja vain sillä ehdolla, että hallitus pysyy kasassa kautensa loppuun saakka.

suomi

Standard