Lista Matias Turkkilan ilmeisiä virheitä

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila on kirjoittanut viikonlopun Peli poikki! -mielenosoituksesta jutun “Väkivallan viikonloppu”. En jaksa kirjoittaa varsinaista blogitekstiä, jossa Turkkilan jutun lukuisat ongelmat käytäisiin läpi tyylikkästi, vaan olen tyytynyt listaamaan sen ilmeisimmät virheet alle.

Suosittelisin, että Turkkila lukee vaikkapa journalistin ohjeet ennen seuraavan tekstinsä julkaisemista, mutta kehotus menisi kuuroille korville, sillä Suomen uutiset ei ole sitounut noudattamaan näitä ohjeita. Heikosti lähteistettyä löpinää on siis luvassa jatkossakin.

Advertisements
Standard

Ei ollut aikaa ennen kuplia

Pitkäsilta kulkee Helsingissä Kaisaniemestä Hakaniemeen. Sen nimi on Pitkäsilta, koska se erotti aikoinaan työläiskaupunginosan porvaristosta. Kalliossa asuttiin ja elettiin eri tavoin kuin Kruununhaassa, tämä oli kaikille selvää. Elintasokuilu, luokkajako, oli yksi Hakaniemen taloihin 1900-luvulla järjestäytyneen työväenliikkeen vaatimusten lähtökohta.

Nyt Pitkäsilta ei erota köyhää työväestöä vauraasta porvaristosta, vaan Kallio on Helsingin tietotyöläisten koti. Yhtä selvää jakoa maassa suuren köyhän työväestön ja vauraan porvariston välillä ei ole, vaikka tuloerot kasvavat taas vauhdilla. Vuonna 1966 Suomen tuloeroja kuvaava Gini-kerroin oli yli 30%. Alimmillaan 1980-luvulla se kävi noin 20 prosentissa ja nyt se on 25 prosentin tienoilla.

Nyt on muodikasta puhua kuplista, ja porvaristosta sillalla aikoinaan erotettu Kallio on nyt ”punavihreän kuplan” koti. Suomalaisten poteroituminen ja kokemusten eriytyminen huolettavat niin piispa Irja Askolaa kuin ajatushautomo Demos Helsinkiä, perussuomalaiset taas imevät kuplahekumoinnilla voimaa identiteettipolitiikkaansa. Huolestuneet sanovat kuplien olevan demokratiaa uhkaava asia, kun ihmiset eivät enää kohtaa toisiaan. Demos Helsinki kuvailee asiaa näin:

Yksi on varmaa. Sosiaalisen median luomista kuplista on vapauduttava. Ne ovat juuri nyt suurin uhka demokratialle. – – Meillä ei ole vielä näyttöä demokratiasta, joka tapahtuisi muualla kuin kaduilla, siellä missä erilaiset ihmiset kohtaavat toisiaan.

Tässä herää kysymys, milloin erilaiset ihmiset ovat muka kohdanneet toisensa demokratian parissa. Tehtaanjohtaja kohtasi kyllä työläisensä tehdassalissa ja lakaisijat kotikadullaan, mutta se ei tarkoittanut, että heillä olisi yhteinen projekti tai jaettu kokemus. Helsinki ei ollut 1970-luvullakaan muun Suomen kaltainen, vaan sen väkiluku oli jo silloin yli 10 prosenttia koko maan väkiluvusta. Eikö Pitkäsillan takainen Kallio ollut työläiskupla? Eikö vauras Helsingin porvaristo ollut kupla? Tai saamelaiset? Keksittiinkö erilaisuus vasta 2010-luvulla?

Ajatus sosiaalisesta mediasta kuplien luojana on hämäävä sikäli, että se saa ajattelemaan, että sosiaalisen median ulkopuolella ihmiset kohtaisivat erilaisia ihmisiä jotenkin aidommin. Mahtavatko kohdata tai ovatko koskaan kohdanneet? Ihmisten elämäntyylien ja makutottumusten eriytyminen liittyy elimellisesti esimerkiksi sellaisiin asioihin kuin yhteiskuntaluokka ja etnisyys. Nämä jaot ovat olleet olemassa jo ennen 2010-luvun kuplajargonia. Paljon sitä kiinnostavampi on ajatus siitä, miten työelämä on muuttunut 1970-luvulta asti yksilöitä erilaistavaksi, persoonalle rakentuvaksi ja mitkä seuraukset tällä on ihmisten kohtaamisille ja yhteistoiminnalle.

Ei vain somessa, vaan myös kaduilla ihmiset kohtaavat toisensa erilaisina, erilaisin tarpein, eri tavoin puhuen, eivätkä välttämättä ymmärrä toisiaan. On turhaa fetisoida jotenkin somea aidompana sitä kohtaamista, kun Woltille nälkäpalkalla ruokaa kuljettava prekaari rodullistettu ojentaa sushiannoksen mainostoimiston AD:lle. Tai sitä, kun Rajat kiinni! –mielenosoittaja huutaa poliisimuurin yli iskulauseita ja vastamielenosoittajat huutavat takaisin. Verkko ei ole erityinen ihmisiä erottava asia, vaan erot liittyvät aina asemiin tuotannossa, sukupuoleen ja etnisyyteen. Ihmiset asuvat eri paikoissa, kuluttavat eri tavoin, liikkuvat eri välineillä, puhuvat erilaisilla tavoilla ja riistävät toisiaan. Verkko on vain yksi näiden kuilujen ilmenemisen tapa.

Kuplaongelma ei ole uusi ilmiö eikä oikein osuva kuvauskaan. Yhtä hyvin voi ajatella, että ihmisten huoli kuplasta nousee vasta siitä, kun he voivat käydä sosiaalisessa mediassa vakoilemassa, miten heitä  vähemmän koulutetut tekevät kielioppivirheitä ja puhuvat kummallisia. Huoli kuplasta syntyy, kun ihmiset näkevät sosiaalisessa mediassa erot, jotka ovat olleet olemassa täysin siitä riippumatta. Voi aivan hyvin siis väittää, että some myös yhdistää eikä vain erota.

Kuplahuolen yksi ongelma on myös, että ihmisten kontaktit, joita some sitten filtteröi, ovat alunperinkin sidoksissa heidän sosioekonomiseen taustaansa, mutta ajatus somekuplasta peittää sen. Facebook-kaverit eivät valikoidu sattumalta, vaan ne tulevat korkeakouluista, SuomiAreenalta, työpaikoilta, paikoista, joissa ihmiset ovat taustastaan johtuen. Kun puhumme vain vuorovaikutuskuplista, peitämme valtasuhteet, vaurauden jakautumisen, luokan, etnisyyden ja sukupuolen.  Vaikka joku voi vakavalla naamalla sanoa, että sosiaalinen media on suurin demokratian uhka 2010-luvulla, uskallan väittää, että vielä vakavampi on ajattelutapa, jossa ihmisiä toisistaan erottavat tekijät tunnistetaan väärin pelkkinä teknisenä vuorovaikutusalustojen ongelmana.

Jos kuplia halutaan rikkoa, se edellyttää, että tunnistetaan miten ihmisten erilainen, mutta riittävän samankaltainen yhteiskunnallinen asema voi olla yhteisen toiminnan lähtökohta. Sillä on vähemmän väliä, tuleeko Björn Wahlroos minua liikennevaloissa vastaan.

kallio2.jpg

Kuva: Wikimedia Commons

Standard

Neljä esimerkkiä Suomen poliisin rasistisuuden arvioimiseksi

Yhdysvalloissa poliisi ampui viikon sisällä kaksi mustaa miestä, jonka jälkeen Dallasissa tarkka-ampuja surmasi viisi poliisia. Tapaukset ovat taas yksi episodi yhdysvaltalaisessa keskustelussa poliisin rasismista. Maan poliisi on tappanut brittilehti Guardianin mukaan jo lähes 600 ihmistä vuonna 2016, ja rodullistetut henkilöt ovat selvästi yliedustettuina joukossa.

Suomessa keskustelua poliisin rasistisuudesta, jännitteistä poliisin ja siviileiden välillä tai poliisin toiminnan tarkemmasta valvonnasta ei tällä hetkellä aktiivisesti käydä.  Alla on muutama esimerkki viime kuukausilta, joiden perusteella voi pohtia, olisiko keskustelun käyminen aiheellista täälläkin.

1. Lokakuu 2015, poliisi kyttää rodullistettuja pienyrittäjiä ja vihjailee rikollisuudesta

Poliisi käynnisti lokakuussa 2015 facebookissa kampanjan, jonka mukaan alle kuusi euroa maksavia pizzoja ei voida tehdä laillisesti ja näin ollen sellaiset hinnat olisi syytä ilmoittaa poliisille. Länsi-Uudenmaan poliisin komisario Minna Immonen vakuutti Ylen uutisille, että tuollaisten hintojen ylläpitäminen on mahdotonta. Kampanja kohdistui alaan, jolla työskentelee paljon rodullistettuja ja perustui selvästi poliisin heikkoon asiantuntemukseen siitä, miten sisäänheittotuotteet toimivat ja miten yritykset kulujaan hallitsevat. Harmaan talouden kannalta esimerkiksi Panama Papers –tapauksen paljastamat veroparatiisijärjestelyt tuntuvat myös yhteiskunnallisesti merkittävämmältä kuin pizzayrittäjien syynääminen.

2. Joulukuu 2015, poliisi ampuu antirasistisia mielenosoittajia aseella, joka on tappanut sivullisen ihmisen

Joulukuussa 2015 järjestetyssä 612-mielenosoituksessa marssi soihdut kädessä Suomen äärioikeisto laajalla rintamalla. Edellisenä vuonna kulkueen järjestyksenvalvojina toimi natsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen jäseniä. Poliisi ampui vastamielenosoittajia FN303-kuula-aseella ja yksi luoti osui mielenosoittajaa silmään. Kansan uutisten mukaan silmästä poistettiin myöhemmin 20 vierasesinettä. Sama ase tappoi journalismiopiskelijan Bostonissa vuonna 2014.

3475543

Mielenosoittajan silmä. Kuva: Kansan uutiset

3. Maaliskuu 2016, kysely: poliisit äänestävät oikeistoa ja pelkäävät turvapaikanhakijoita

Lännen median maaliskuussa 2016 julkaistun suurkyselyn mukaan poliiseista lähes joka neljäs kannattaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavia perussuomalaisia. Suunnilleen yhtä moni kannattaa kokoomusta. Muun muassa nettipoliisi Marko “Fobba” Forss pyrki eduskuntaan kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2015. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi vuonna 2013 Forssille huomautuksen, kun hän vitsaili twitterissä varastelevista romaneista.

Kyselyssä poliiseista 23,7 prosenttia piti maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden suurta määrää erittäin suurena uhkana Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Melko suurena uhkana asiaa piti 55,3 prosenttia. Rasistista rikollisuutta, kuten vastaanottokeskuksiin heitettyjä polttopulloja, taas piti erittäin suurena uhkana 6,7 prosenttia ja melko suurena uhkana 43,6 prosenttia.

4. Huhtikuu 2016, poliisi joutuu antamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle selvityksen etnisestä profiloinnista

Helsingissä harjoitettu tehostettu ulkomaalaisvalvonta johti huhtikuussa  2016 yhdenvertaisuusvaltuutetun älähdykseen. Poliisi on tarkastanut Helsingissä ihmisten henkilöpapereita ja monet rodullistetut ovat ilmoittaneet kokeneensa tarkastuksen perustuvan etniseen profilointiin. Uusin julkisuudessa näkynyt tapaus aiheeseen liittyen on rap-artisti Mustan Barbaarin sukulaisiin kohdistunut tarkastus heinäkuussa. Hänen kertomansa mukaan poliisin käytös tilanteessa oli tylyä, eikä perusteluja toimintatavoille suostuttu tilanteessa antamaan. Poliisi vastasi tapaukseen liittyen, että tarkastukset tehdään satunnaisesti, mutta tätä selitystä on vaikeaa kuunnella vakavalla naamalla.

Lopuksi:

Suomessa poliisi nauttii kansalaisten luottamusta, mutta se ei tarkoita, että luottamus olisi aina ansaittua. Poliisilla on lain turvaama oikeus käyttää väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan, ja siksi on tärkeää ymmärtää, millaisia nuo väkivallan käyttäjät ovat sekä keitä he oikeastaan suojaavat. Suomen poliisia ei voi rinnastaa Yhdysvaltojen poliisiin esimerkiksi aseen käytön kannalta, mutta poliisin suhde rodullistettuihin ei edellä mainittujen esimerkkien perusteella Suomessakaan kestä päivänvaloa. Poliisi on valtiollinen insituutio, ja poliisin rasismi on institutionaalista rasismia. Se ei korjaudu vain puuttumalla yksittäisten poliisien toimintaan, vaan ottamalla kriittisen tarkastelun kohteeksi koko instituutio valtaoikeuksineen.

Lisää esimerkkejä poliisin valkoista valtaa tukevasta toiminnasta voi lukea Toimittaja testaa -blogin koonnista. Jaa omat esimerkkisi poliisin rasismista hashtagilla #poliisinrasismi

 

poliisi.jpg

Poliiseja mellakkavarusteissa vapunpäivänä 2016.

Standard

Tiedote: Timo Soini valittu vihreiden uudeksi viestintäsuunnittelijaksi

Perussuomalaisten puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini siirtyy vihreiden viestintätiimiin. Matalien kannatuslukujen kanssa kärsivän populistipuolueen luotsi kertoo jo pitkään etsineensä uralleen uutta suuntaa:

– Hillotolppa löytyi lopulta oman puolueen ulkopuolelta. Perussuomalaiset oli suuri puolue, nyt se räksyttää kuin oppositio.

Vihreiden sisäpiiristä kommentoidaan, että Soini headhuntattiin pitkän harkinnan jälkeen

– Timo on tehnyt hyvää työtä keskittymällä eniten luetuissa kirjoituksissaan puhumaan pelkästään kaupunkilaisista punavihreistä. Hänen puheensa perustulosta, pyöräilystä vegaaniruuasta ja kaupunkibulevardeista ovat vieneet huomion perussuomalaisten omasta politiikasta meihin ja saaneet meidät näyttämään suuremmilta kuin olemmekaan, nimetön lähde kommentoi.

Vihreiden kannatuslukemien jatkuva nousu sinetöi Soinin ja puolueen kihlauksen. Ploki jatkuu entisellä paikallaan, mutta Soini on sitoutunut tekemään osan kirjoituksistaan jatkossa Vihreä Lanka –lehden Plokinaattori-automaatilla.

– Olen jo kokeillut sitä Plokissa eikä kukaan ole huomannut eroa, vaikka tekstit tekee kone. Ilmat lähti höttöpallosta, Soini nauraa.

 

soini

Standard

PS:n ajatuspaja, rasistifoorumi ja “kansalaispartiot”

Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi 19. toukokuuta raportin “Turvallisuus uhattuna – maahanmuutto, turvallisuustilanne ja kansalaispartiot“. Köykäinen, noin 20-sivuinen teksti käsittelee Suomen turvallisuustilannetta, poliisin määrärahoja ja katupartioita. Raportin mukaan Suomen turvallisuustilannetta uhkaa erityisesti maahanmuuttajien rikollisuus, ja ratkaisut löytyvät muun muassa poliisin määrärahojen kasvattamisesta, maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta sekä “kansalaisaktiivisuudesta”. Kirjoittaja Aleksi Hernesniemi ei ole tutkija, vaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja.

Suojelupoliisin alueyksikön päällikkö Kari Harju kommentoi maaliskuussa YLElle tunnetuimman ja laajimmalle levinneen katupartioryhmän, Soldiers of Odinin, toimintaa näin:

Tässä on suuri väkivaltapotentiaali taustalla, mahdollisuus väkivaltarikoksiin myöskin. Sen takia siihen täytyy kiinnittää huomiota.

Kommentti liittyy YLEn tekemään paljastukseen katupartion päällystön facebook-keskusteluista, joissa esiintyi aseita ja natsisymboleita. Soldiers of Odinin on osoitettu olevan rasistinen keskusjohtoinen järjestö, joka moottoripyöräkerholta kopioiduilla toimintatavoilla levittää toimintaansa erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Suomen Perustan julkaisemassa raportissa katupartioita lähestytään kuitenkin toisenlaisin sanankääntein. Katupartioiden  sijaan siinä puhutaan johdonmukaisesti “kansalaispartioista”, ja koko toiminta kehystetään kansalaisaktiivisuudeksi:

Syynä kansalaisaktiivisuuden kasvuun on vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisi, joka muutti voimakkaasti Suomen turvallisuustilannetta. Kansalaispartiot ovat seurausta turvallisuustilanteen heikentymisestä. Muun muassa uutiset turvapaikanhakijoiden tekemistä ahdisteluista ja seksuaalirikoksista ovat voimakkaasti kiihdyttäneet keskustelua

Kansainvälistä kasvua hakevaa rasistista Soldiers of Odinia Suomen Perustan raportissa ei mainita nimeltä ollenkaan. Kirjoittaja Hernesniemi puhuu yleisellä tasolla Suomen turvallisuustilanteen “romahtamisesta” syynä katupartioiden lisääntymiseen. Suomen turvallisuustilanne on tässä erittäin kapeasti tulkittu vain turvapaikanhakijoihin kohdistuvana huolena. Mainitsematta jää muun muassa, että Supo nosti marraskuussa kansallisen turvallisuuden katsauksessaan esiin myös äärioikeistolaisen liikehdinnän aiheuttamat riskit, eli näkee sen yhtä lailla turvallisuustilanteen heikentäjänä.

Suomen Perustan raportissa jätetään myös ongelmallisella tavalla tarkastelun ulkopuolelle se, miten äärioikeistolaiset liikkeet käyttävät turvapaikanhakijoiden määrän kasvua omien laajenemispyrkimystensä apuna. Esimerkiksi Soldiers of Odinin johtaja Mika Ranta ei ole muuttunut “kansalaisaktivistiksi” yhtäkkiä turvallisuustilanteen romahtamisen takia, vaan on avoimesti kertonut olleensa jo ennen katupartiotoimintaansa vakaumuksellinen kansallissosialisti ja Suomen vastarintaliikkeen jäsen.

Raportin lopussa listattujen seitsemän toimenpidesuosituksen yksi kohta kuuluu:

Turvataan kansalaisille mahdollisuus osallistua turvallisuuden ylläpitämiseen kansalaispartioiden muodossa. Kansalaispartioinnissa pyrittävä tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa.

turva.png

Vaikka raportti ehdottaa partioiden kontrolloimista tekemällä niistä virallisia instituutioita, se ei onnistu tuomitsemaan rasistisia partioita eikä tekemään eroa uusnatsistisen liikehdinnän ja kansalaisten naapurustovalvonnan välillä. Sen takia raportti päätyy oikeuttamaan Soldiers of Odinin kaltaisten yleistä turvallisuutta ja tasa-arvoista yhteiskuntaa uhkaavien ryhmien toimintaa.

Raportin esipuheen on kirjoittanut Suomen Perustan toiminnanjohtaja, espoolainen perussuomalainen kaupunginvaltuutettu Simo Grönroos. Grönroos on tehnyt aktiivista mediatyötä raportin ympärillä ja jakanut sen muun muassa avoimen rasistisesta kirjoittelusta tunnettuun “Rajat kiinni! -kansanliike” -facebook-ryhmään. Grönroos on ryhmän jäsen ja on jakanut sinne vuoden 2015 marraskuusta lähtien muun muassa Suomen Perustaan ja perussuomalaisiin liittyvää sisältöä.

grönroos

Perussuomalaisten ajatuspaja siis edistää muun muassa rasistisella foorumilla “yhteiskunnallista keskustelua”, jossa uusnatsistinen katupartiointi jää erottelemetta “kansalaisaktiivisuudesta”, ja toimenpidesuositus on turvata “kansalaispartioihin” osallistuminen. Rasistiset katupartiot tuominnut, ajatuspajan toimintaa rahoittavan puolueen puheenjohtaja Timo Soini antoi syksyllä kirjoittaja Hernesniemelle varoituksen puolueen johdon horjuttamisesta. Soini tuskin on kovin tyytyväinen nytkään, mutta uskaltaako hän enää ollenkaan puuttua puolueen muukalaisvihamielisen siiven toimintaan?

Edit 23.5. kl 8.13: Tarkennettu ja laajennettu joitain kohtia.

Standard

MV-lehden huhu päätyi perussuomalaisten lehteen

Perussuomalaisten verkkouutissivusto Suomen uutiset julkaisi 3.5. sensaatiohakuisesti otsikoidun uutisen ”Epäilyttävän irakilaismiehen vierailu seurakunnan päiväkerhossa kuohuttaa Kangasalalla – ”Turvapaikanhakijoita ei saa päästää lasten pariin””. Jutussa kerrotaan kangasalalaisen seurakunnan päiväkerhossa vierailleeseen turvapaikanhakijaan kohdistuvista sotarikosepäilyistä.

Jutussa haastatellaan Kangasalan kirkkoherra Seppo Jarvaa ja asiaan aiemmin kantaa ottanutta helsinkiläistä perussuomalaista kunnallispoliitikko Aleksi Niskasta. Niskasen mukaan tapaus on ”järkyttävä”, ja myös Jarva sanoo olevansa ”järkyttynyt ja surullinen”. Se, mikä jutussa jää kaikelta kauhistelulta vähemmälle huomiolle, on näiden sotarikosepäilyjen lähde. Itse jutussa puhutaan verkossa julkaistusta valokuvasta, jossa ”samannäköinen henkilö esiintyy aseistautuneena sotilasvarusteissa”. Jutun ingressissa viitataan seurakunnan keskustelufoorumiin.

Kun vilkaistaan keskustelufoorumia, käy ilmi, miksi lähteet epäilyille on jätetty vähälle huomiolle. Ketjun avannut kommentoija viittaa islamvihamielisen Paavo Tajukangas –blogin tekstiin ”Kangasalan iltapäiväkerhossa ”työharjoittelijana” sotarikollinen Irakista”, jonka lähteenä on, ei kovin yllättävästi, MV-lehti.

MV-lehden juttu ”Sotarikollinen löytyi Suomesta päiväkodista!” väittää, että ”Irakin viranomaiset” olisivat etsintäkuuluttaneet kyseessä olevan turvapaikanhakijan. Lähteenä esitetään ”Foreign Relations Bureau – Iraq London”-sivusto. Foreign Relations–sivustolla ei kuitenkaan ole Irakin viranomaisten kanssa mitään tekemistä, vaan sivuston facebook-profiilin kuvauksessa kerrotaan sen olevan mediaseurantasivusto, joka ”tuo sinulle uutisia ja näkökulmista Irakista, joita et näe valtamediasta.” Foreign Relations-sivusto siteeraa lähteenään poliittista kumousta ajavaa “Iraqi Revolution” -facebooksivua, jolta löytyy MV-lehdessäkin julkaistu kuvapari, jossa toisessa mies poseeraa aseen kanssa ja toisessa siviilivaatteissa.

Koko epäilyn viimekätiset lähteet ovat siis yksittäinen mediaseurantasivusto ja poliittinen facebook-sivu, joiden väitteiden todenperäisyyttä kukaan ei ole tarkistanut. Se ei tarkoita, että päiväkerhossa vieraillut henkilö ei olisi sotarikollinen, mutta ainakaan sotarikollisuutta ei ole millään muotoa osoitettu toisin kuin Tajukangas ja MV-lehti antavat ymmärtää.

MV-lehdeltä tuskin kukaan parempaa odottikaan. Mutta mikä on Suomen Uutisten ja sen vastaavan päätoimittajan Matias Turkkilan vastuu? Tässä muutamia jutun ilmeisiä ongelmia:

1.

Jutussa ei mainita ollenkaan, miten epäluotettaviin lähteisiin epäily perustuu. Huhun epäilyttävyyden sijaan se otsikkoaan myöten keskittyy turvapaikanhakijan ”epäilyttävyyteen”

2.

Jutussa mainitaan turvapaikanhakijan vierailuun liittyen, että ” Suomen lain mukaan henkilön täytyy esittää työnantajalle, viranomaiselle, oppilaitokselle tai vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle rikostaustaote, kun henkilö ryhtyy toimimaan alaikäisten kanssa.”

Laissa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä kuitenkin sanotaan , että sitä sovelletaan ”työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa”. Vierailu iltapäiväkerhossa ei ilmeisellä tavalla liity tähän lakiin mitenkään.

3.

Jutussa ei mitenkään kyseenalaisteta, mikä arvo valokuvalla, jossa henkilö on aseistettu, on tämän sotarikollisuusepäilyn kannalta. Valokuva kuitenkin mainitaan jutussa useaan kertaan. Vastaavia kuvia aseistetuista suomalaisista voi etsiä esimerkiksi facebookista #inttikuva-hashtagilla.

Jutussa pelottelu ottaa vallan ja varsinaiselle varmennetulle tiedolle jää vain vähän sijaa. On harmillista, että myös kirkkoherra lähtee mukaan kauhisteluun ja puhuu ikään kuin sotarikosepäily olisi jo varmistunut.

Epäily on kyllä hyvä tutkia. Tutkinnassa olisi kuitenkin syytä käyttää  muitakin lähteitä kuin julkaisua, jonka juttujen muiden muassa Helsingin poliisi epäilee olevan ”perättömiä, vääristeltyjä tai tekijänoikeusrikkomuksen täyttäviä”.

 

Lisäys 4.5. Kl 6.12: YLEn 2.5. julkaistussa tapausta käsittelevässä uutisessa ei mainita sotarikosepäilyä, vaan vierailun ongelmiksi nähdään lasten valokuvaaminen ja kuvan jakaminen sosiaalisessa mediassa, ja toisaalta se , että vanhemmat eivät tienneet turvapaikanhakijoiden vierailusta päiväkerhossa.

Lisäys 4.5. Kl 6.44: Lisätty viittaus Iraqi Revolution -sivustolle.

huhumylly.jpg

 

Standard

Perussuomalaisilla on antaa kansalaisille enää vain rukous

Vapunpäivä vuonna 2016. Ulkoministeri rukoilee lavalla Kyösti Kallion sanoin kaikkivaltiasta pelastamaan kansaa sitä uhkaavalta “suurelta vaaralta“. Parin korttelin päässä saman puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja vakuuttelee äänestäjiä, että syytöksistä huolimatta puolue ei ole kääntänyt takkiaan.

Perussuomalaisilla ei ole nyt helppoa. Iltalehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö on sitä mieltä, että nykyinen hallitus ei edistä Suomen ja suomalaisten yhteistä etua. Luottamus perussuomalaisiin on erityisen matalalla: puolueen kannatus on alle 10 prosenttia, kun se vaaleissa oli lähes 18 prosenttia.

Puolue itse vakuuttelee, että se on saanut tiukennettua hallituksen maahanmuuttopoliittista linjaa. Vaikeampaa on kuitenkin vakuuttaa, että puolue edelleen olisi pienituloisten puolella. Perussuomalaiset leikkaa lupaustensa vastaisesti pienituloisilta ja kaveeraa hallituksessa ministerien kanssa, jotka yksi toisensa jälkeen yhdistetään omaisuuden piilotteluun ja verovälttelyyn. Moni on kyllästynyt.

Timo Soinin rukous lavalla on merkki puheenjohtajan täydellisestä hämmennyksestä: kaikki, mitä puolueella on enää kansalaisille antaa on rukous. Kovien oikeistolaisten kanssa yhteen lyöttäydyttyään sillä ei ole enää oppositiopuolueen lupausta muutoksesta: Puolue tekee samaa talouskuripolitiikkaa kuten muutkin porvaripuolueet eikä voi enää luoda mielikuvia kapinallisuudesta tai kansan äänestä. Rukous on poliitikon ratkaisu silloin, kun tekoihin ei riitä voimaa.

On kiinnostava kysymys, mikä on se “suuri vaara”, joka rukoilevan Timo Soinin mukaan kansaa uhkaa. Yksi mieleen tuleva ehdotus on populistinen politiikka, joka saarnaa ensin muutosta, mutta vallassa ollessaan ei muista, mitä lupasi sen saavuttaakseen.

Populismin ongelma on, että se ei perustu analyysille hyvästä yhteiskunnasta, vaan kannatuksen maksimoinnille. Populistit ovat vailla ankkuria ja siksi arvaamattomia ja alttiita suunnanmuutoksille. Ensin puhutaan kansan äänestä , mutta sitten kun kansa antaa äänensä, tarjolla on enää leikkauksia. Populismi muuttaa kansan äänen torilla kaikuvaksi tyhjäksi rukoukseksi.

peruss.png

Timo Soini sai lahjaksi “tyhjän ristin”.

Standard