Puoluedemokratia oli Iltalehdelle liikaa

Li Andersson voitti neuvoa-antavan jäsenäänestyksen vasemmistoliiton puheenjohtajasta ja muiden ehdokkaiden vetäydyttyä nousee puolueen uudeksi puheenjohtajaksi. Tulos julkistettiin 6. kesäkuuta joitakin päiviä ennen Oulussa järjestettävää puoluekokousta, jotta puheenjohtajan lopullisesti valitsevat kokousedustajat voisivat ottaa jäsenten tahdon huomioon puheenjohtajaa valittaessa. Nyt muiden ehdokkaiden vetäytyessä kokousedustajat enää muodollisesti vahvistavat Anderssonin valinnan.

Vasemmiston jäsenäänestysmenettely on puolueen ensimmäinen laatuaan, aiemmin samanlaisen äänestyksen on järjestänyt vihreät vuonna 2011 puheenjohtajaa valitessaan. Puolueet ottavat haparoivia askelia suoran jäsendemokratian tiellä samaan aikaan, kun kokoomuksen pitkäaikaiset kansanedustajat ovat sitä mieltä, että Suomen Natoon liittyminen ei edellytä kansanäänestystä.

Kaikille vasemmiston puoluedemokratiaa lisäävä äänestysmenettely ei kuitenkaan ollut mieleen. Iltalehti, joka määrittelee itse olevansa ”poliittisesti sitoutumaton ja riippumaton kansanvallan puolustaja”, arvosteli pääkirjoitustoimituksensa suulla jäsenäänestystä tuoreeltaan tiukoin sanankääntein:

Tällainen puheenjohtajan valintatapa on problemaattinen. Eikö puoluekokouksen pitäisi valita puheenjohtaja ja käydä sitä ennen asiaa koskeva keskustelu. Nyt päätös on sinetöity etukäteen valmiiksi ja puoluekokous saa vain taputtaa. Tästä tulevat mieleen ihan toiset järjestelmät kuin länsimainen demokratia.

Kun politbyroo joutuukin kuuntelemaan jäseniä eikä voi tehdä itsevaltaista ratkaisua, Iltalehti kutsuu menettelyä problemaattiseksi. Kirjoituksen peräänkuuluttamaa keskustelua puheenjohtajasta on toki käyty kevään mittaan ympäri Suomen lukuisissa paneeleissa, joissa Iltalehden toimittajien ehkä olisi pitänyt olla paikalla, jotta niiden olemassaolo voitaisiin lehdessä tunnustaa. Näinkin suora demokraattinen menettely ei tietysti ole länsimaiselle demokratialle kovin tyypillinen, mutta jäsenten kuuntelemista ei kai pidä sen takia tuomita?

Myös kaikkea poliittista aktiivisuutta Mikael Jungnerista vasemmalle ahnaasti kritisoiva MTV uutisten politiikan ja taloustoimituksen päällikkö Timo Haapala sanoi sanansa jäsenäänestyksestä. Haapalan mukaan jäsenäänestys ”minimoi” mielenkiinnon varsinaista viikonlopun puoluekokousta kohtaan. Tämä perustelu ilmeisesti riittää syyksi hylätä jäsenäänestys ja ratkoa kysymyksiä kapeamman puoluekokousedustajajoukon kesken.  Äänestyksessä antoi äänensä 6339 ihmistä, mutta ketä se kiinnostaa, kun puoluekokouksesta nyt tulee Haapalalle liian tylsä?

haapala

Mahtaako valittelun pohjimmaisena syynä olla, että puoluekokousta varten valmiiksi tehty juttupohja joudutaan nyt kirjoittamaan uudelleen tai keksimään kokonaan uusia aiheita viikonlopulle, kun puheenjohtajavalinta meni tutkan alta? Vai onko kyse siitä, että vasemmistoliiton tekemänä demokraattinenkin ele on jotenkin epäilyttävä ja luultavasti piilottaa alleen stalinistisia hirmutekoja? Oli miten oli, Andersson saanee puheenjohtajana tottua siihen, että Iltalehden ja Timo Haapalan näkökulmasta on aika vaikeaa tehdä mitään oikein. Totalitarismin torjuminen Suomessa kun näyttää etenevän ennen kaikkea haukkumalla kaikkia yrityksiä muuttaa poliittista järjestelmää ihmisten näkemyksiä paremmin huomioivaksi.

 

iltsi.png

Advertisements
Standard

Väkivaltainen äärioikeisto unohti suomalaisen kulttuurin

Sanottakoon aluksi, että yhdenmukaisesta suomalaisesta kulttuurista puhuminen ei ole kovin mielekästä. Koska kuitenkin kasvava joukko kansalaisyhteiskuntaa uhmaavia yrittää omia suomalaisen kulttuurin itselleen, koen tarpeelliseksi pelata hetken heidän peliään. Listaan alla tärkeimmät syyt, miksi väkivaltainen äärioikeisto ei voi sanoa edustavansa suomalaista kulttuuria.

odin

1. Suomalaiset uskovat lakiin

Ensinnäkin, suomalaiset uskovat lakiin erittäin vakaasti. Jopa niin vakaasti, että selvä vähemmistö katsoo, että lakia voi rikkoa silloin kun se on ristiriidassa oman moraalin kanssa. Se tarkoittaa, että kukaan ei voi ottaa lakia omiin käsiinsä ja esimerkiksi hyökätä vastaanottokeskusta ja turvapaikanhakijoita vastaan.

laki

YLE uutisgrafiikka 2014

2. Suomalaiset luottavat poliisiin

Suomessa väkivaltamonopoli on valtiolla ja järjestystä kaduilla valvoo poliisi. Se on kansalaisten mielestä toistaiseksi toimiva järjestely, väitti äärioikeisto mitä tahansa.

pollari

Suomen vaalitutkimusportaali 2012

 

3. Suomalaiset arvostavat demokratiaa

Suomalaiset uskovat myös demokratiaan, eli siihen, että kansa valitsee yhteiskunnan kehityssuunnan vaaleissa. Äärioikeisto ei ole perinteisesti vaaleissa pärjännyt, koska sille ei haluta antaa valtaa. Edes Perussuomalaiset ei nauti enää yli 10 %:n kannatusta, Muutos2011:sta tai Suomidemokraateista puhumattakaan.

demokratia

Suomen vaalitutkimusportaali 2012

puolueet.png

Polttopulloiskuja, tappouhkauksia tai katupartioita ei suurin osa suomalaisista tähän maahan kaipaa. Myös presidentti sanoi tämän uudenvuoden puheessaan.

Äärioikeiston puuhiin on Suomen presidentti toki joutunut puuttumaan aiemminkin. Kun Lapuan liikkeen jälkimainingeissa syntyi niin sanottu Mäntsälän kapina, presidentti P.E. Svinhufvud piti 2.3.1932 kapinan kukistumisen kannalta ratkaisevana pidetyn radiopuheen. Tihutöitä suunnittelevien on hyvä palauttaa mieleensä Svinhufvudin sanat tänäänkin:

Kukaan ei ole oikeutettu lähtemään paikkakunnaltaan aseistettuna ilman päällystön lupaa, eikä kenenkään myöskään pidä kallistaa korvaansa kiihottajille ja värvääjille, jotka yrittävät yllyttää kansalaisia lähtemään ase kädessä taisteluun laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Standard