Pääsiäissatu:  Korvissa suriseva kärpänen

Pääsiäislomansa on jokainen ansainnut. Siksi yksi twitter-tili ja sen mukana koko kaupunki vaikeni kiirastorstaina 24. maaliskuuta. Viimeinen asia, joka piti hoitaa oli pieni korvissa suriseva kärpänen. Se oli surissut tammikuusta saakka.

Paras tapa hoitaa asia on viranomaisyhteistyö. Ihmisoikeuksien kieltäminen ei onnistu yhdeltä ihmiseltä, vaan siihen vaaditaan kokonainen syrjivä koneisto. Jos haluaa poistaa ihmisen näkyvistä ja rekistereistä, paras tapa on hyödyntää viranomaista, joka saa käyttää fyysistä väkivaltaa. Niinpä tiistaiyönä 22-23.3. poliisi heitti joukon kodittomia majoitusta hakevia pihalle Helsingin sosiaalipäivystyksestä. Heidän tilannettaan ei arvioitu, vaan ovea osoitettiin kasvottoman viranomaisen röyhkeydellä. Tapaus yritettiin kiistää, mutta ikävä kyllä se saatiin nauhalle.

Yksi kadulle heittäminen ei vielä nujerra ihmisiä, joita kukaan ei ole ikinä halunnut mihinkään, ja heidän tovereitaan. Tarvitaan vielä ainakin toinen kerta. Näin ajatteli apulaiskaupunginjohtaja hoveineen viimeisenä työpäivänään ennen ansaittua lomaa. Korvassa suriseva vaativa, ihmisoikeuksin, perustuslaein, nauhoittein, tiedottein hyökkäävä kärpänen pitäisi saada uskomaan, että kaupunki ei ole kiinnostunut.

Mikä on tylyin mahdollinen tapa kertoa, että mitään ei aiota edelleenkään tehdä, että tämä tarina kuultiin jo monta kertaa, että jättäkää minut rauhaan, nythän alkaa pääsiäinen?

Tiedote? Ei, liian arvovaltainen. Twiitti? Ei, liian henkilökohtainen. Vaan: uudelleentwiittaus. Se on sopiva keino. Älä puhu omalla suullasi, vaan laita maailmalle joukko jotakin sotkua. Jotain sotkua, joka vaikuttaa ulkopuolisille siltä, että jotain tehdään, mutta kertoo totuuden niille, jotka osaavat lukea.

Niinpä apulaiskaupunginjohtajan twitter-tilin pääsiäistä edeltävät kaksi viimeistä viestiä ovat 1. Kolmannen sektorin lisämajoituksen kehumista (jonne todellisuudessa ei mahdu) ja 2. Sosiaalipäivystykseen ohjaamista (josta ajettiin jo kertaalleen ihmiset poliisivoimin pihalle). Muiden suilla. Asia on hoidettu. Niin pienellä vaivalla, että hädänalaisten pulaan jättäminen tuskin koskaan on ollut näin mutkatonta.

Mitä sitten tapahtui? Apulaiskaupunginjohtaja vetäytyi pääsiäisen viettoon. Kodittomat vetäytyivät kuka minne pääsikin: kadulle, puiden siimekseen, pieni osa vapaaehtoisten hätämajoitukseen. Pääsiäisenä yöt käyvät pakkasella. Aamut ovat kauniita.

Kun kaupunki herää taas pääsiäisen jälkeen, se toivoo, että ääni on lakannut. Mutta ei se lakkaa.

raty

Advertisements
Standard

Kun vastuullinen ei tee mitään

Tammikuusta lähtien medioissa on näkynyt kiitettävän paljon yksi asia: Helsingin kaupunki jättää kodittomia yöksi pakkaseen. Aihetta on käsitelty Kansan Uutisissa (1, 2), VoimassaRadio Helsingillä, Helsingin Sanomissa, Ylioppilaslehdessä ja YLEllä.

Huomion keskipisteessä on ollut ennen kaikkea yksi henkilö: apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Hän itse nukkuu tämän blogin tietojen mukaan sisällä.

Räty on tullut ennen apulaiskaupunginjohtajan pestiään tunnetuksi muun muassa verosuunnittelusta ja sen ihmettelemisestä, kuinka moni Suomessa muka tienaa alle 2100 tai 2600 euroa. Rädyn mukaan holding-yhtiöiden avulla tapahtuva verosuunnittelu on  tapa järjestää perhe ja työelämä yhteen. Arkea joillekin.

Jo vuonna 2011 Räty kommentoi romanien asumistilannetta Helsingissä näin:

Meillä on täällä olemassa leirintäalueita, hostelleja ja hotelleja, joissa ihmiset voivat majoittua. — Helsingissä on aika hyvät ja toimivat palvelut asunnottomille ja niitä voivat käyttää muutkin EU-kansalaiset ja hätään joutuneet kansalaiset.

Ei vain toimivat palvelut, vaan myös hotelleja! Hienoa.

Vuonna 2016 Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajana Räty joutuu huomion keskipisteeseen, kun käy ilmi, että hänen puheensa kaikille saatavilla olevasta hätämajoituksesta eivät pidä käytännössä paikkaansa. Suomessa oleskeleville romaneille järjestetään majoitusta yksityishenkilöiden kodeista Helsingin turvaverkon pettäessä.

Asia on ollut paljon näkyvillä, joten se lienee hoidettu?

Ei. Kun lämpotilat maaliskuun puolenvälin jälkeen kääntyvät laskuun, sama tilanne toistuu. Mitään ei ole hoidettu, vaan romaneille tarjottava kriisiapu on edelleen samalla tavalla kiven alla. Ulkomaalaisia koskeva hätämajoitusohje Helsingissä sitoo palvelun saamisen kunnasta poistumiseen, apu on saatavilla vain kerran ja vain yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi. Avointa matalan kynnyksen paikkaa ei ole, kuten sosiaali- ja kriisipäivystyksen Olli Salin sanoo.

Niinpä yksityishenkilöt ja tällä kertaa myös Naisasialiitto Unioni järjestävät  hätämajoitusta. Juuri nyt.

Rädyn reaktiot tilanteeseen ovat haastatteluissa olleet näennäisen empaattisia, mutta käytännössä vaikuttaa, että häntä ei ehkä kiinnosta. Vai millä muulla tavalla pitäisi tulkita tilannetta, jossa useita ihmisiä nukkuu pakkasessa, ja ulkona yöpyisi vielä enemmän ilman kansalaisten hätäapua? Rädyn passiivisuuden vastapainoksi muun muassa kaksi aktiviista kaupunginvaltuutettua on tehnyt aiheesta valtuustoaloitteen.

Rädyn puheet ovat olleet myös keskenään ristiriitaisia. Hän sanoo Helsingin sanomien haastattelussa, että ”asunnotonta ei jätetä paleltumaan taivasalle Helsingissä” ja myöhemmin samassa jutussa ”lähtökohta on tietenkin se, että kaikkia hädänalaisia autetaan, mutta mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.” Päättele siitä sitten.

Rädyn verkkosivuilla on lyhyt teksti, jossa hänen ystävänsä kuvailee häntä. Se kuuluu näin:

Laura on mulle ystävä, joka on valmis pyyteettömästi tukemaan ja auttamaan aina tarvittaessa.

Voisiko Rädyn tuki ulottua myös oman lähipiirin, omien arjen tilanteiden ulkopuolelle? Eikö politiikka ole juuri sitä varten? Ja jos asiat ovat epäselviä, eikö kaupungin johdon pidä selventää niitä, jotta kaikista huolehdittaisiin?

Auta, Laura.

raty

Standard