Media heitti koulujen tasa-arvotyön bussin alle

 

hsjuttu

Yllä olevassa kuvassa on ylhäällä alkuperäinen versio Helsingin sanomissa julkaistusta Opetushallituksen uutta tasa-arvo-opasta käsittelevästä jutusta. Alapuolella on muokattu nykyinen versio. Kuvassa on muutama huomionarvoinen asia.

Ensinnäkin, otsikko on muutettu. Alkuperäisessä jutussa se on ”Opettajien ei enää pian pitäisi puhua tytöistä ja pojista kouluissa, pelkästään etunimillä”. Jälkimmäinen kuuluu:  ”Kouluissa ei pitäisi enää turhaan puhutella ihmisiä tyttöinä ja poikina”. Otsikointi on muutettu maltillisemmaksi, on lisätty sana “turhaan” ja muutettu sana “puhua” sanaksi “puhutella” Toiseksi, juttu on saanut aikaan lähes 30 000 facebook-reaktiota. Se tarkoittaa, että sillä on todennäköisesti satoja tuhansia lukijoita. Myös kuva on muutettu. Alkuperäisessä on vedetty räikeällä punaisella ruksilla yli mies- ja naissukupuoleen viittaavat symbolit. Jälkimmäisessä kuvassa nähdään opettaja luokassa, liitutaululla sukupuolten symbolit ilman yliviivausta. Vielä yksi huomioarvoinen asia löytyy alapuolella olevan kuvan oikeasta alalaidasta. Se on linkki juttuun otsikolla ”Ei, sukupuolia ei olla edelleenkään kieltämässä kouluissa”.

Linkki johtaa jutun kirjoittajan kommenttitekstiin, joka on julkaistu vain kolme tuntia alkuperäisen tekstin julkaisemisen jälkeen. Kommentissa toppuutellaan jutusta noussutta kohua:

Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa ja toimitukseen tulleissa sähköposteissa nousi esiin hätä: Sukupuolia ollaan kieltämässä! Ei saa enää sanoa edes ääneen sanoja nainen, mies, poika tai tyttö.

Ei, tästä ei ole kyse. Suomen kouluissa ei olla kieltämässä tyttöjen ja poikien olemassaoloa.

Kohu jutusta tosiaan nousi. Helsingin sanomien jutun jälkeen saatiin pian nähdä muissa medioissa sellaisia otsikoita kuin ”HS: Kouluissa ei kohta puhuta enää pojista ja tytöistä” (Karjalainen), ” Opetushallitus: Pojat eivät ole poikia ja tytöt tyttöjä – ensi vuonna kouluissa saa puhutella vain nimillä” (Iltalehti) ja ” Tynkkynen: Koulujen tehtävä ei ole levittää sukupuolineutraalia propagandaa” (Suomen Uutiset).  Opetushallituksessa alueen vastaava johtaja kertoi viisi tuntia HS:n jutun jälkeen sähköpostinsa olevan täynnä vanhempien palautetta.

Kiinnostavaa tässä on, että alkuperäisen jutun kirjoittaja puhuu asiasta kommenttitekstissään, ikään kuin kohu olisi ollut lehdelle yllätys ja tarkoittamaton asiallisen jutun seuraus. Näin ei tietenkään ole. Sukupuoliin liittyvät kysymykset ovat helposti kohuja synnyttävä aihe itsessään. Helsingin sanomat kuitenkin varmisti otsikoinnillaan ja kuvavalinnallaan, että syntyy väärinkäsitykseen perustuva huutokuoro, jota jokainen konservatiivipopulisti varmasti osaa käyttää hyväkseen. Asiaa koki asialliseksi kommentoida ominaiseen poeettis-paatokselliseen tapaansa samana päivänä muun muassa Suomen ulkoministeri.

Opetushallituksen tasa-arvosuunnitelman toteuttamisen käytännön opas ei itsessään ole kovin mediaseksikäs aihe. Varsinkaan sen toinen, muutettu painos, joka siis oli HS:n jutun aihe. Itse opas on julkaistu jo vuonna 2015. Siitä uutisoimisessa saa nähdä vaivaa jos haluaa saada ihmiset reagoimaan. Jos jutun olisi otsikoinut esimerkiksi ”Peruskoulutuksessa halutaan huomioida sukupuolen moninaisuus ja lapsen yksilöllisyys”, olisiko vastaavaa kohua koskaan tullut? Tuskin. Otsikkoon nostettiin “tytöt ja pojat” ja viitattiin kieltoon, vapauden viemiseen.

Kaikessa tässä on kyse tietenkin klikkauksista, liikenteen ohjaamisesta HS:n uutisportaaliin, facebook-reaktioiden aikaansaamisesta ja keskustelun herättämisestä. Haluttiin saada aikaan reaktioita, ja niinpä tehtiin otsikko ja kuvavalinta, joilla reaktioita syntyy (pitkän jutun sisältö on asiallinen, mutta moniko kommentoija sen lopulta luki?). Kyse on uutistapahtuman luomisesta. Sitten kun konservatiivien keskustelu on käynnistynyt, voidaan nyökätä myös liberaalien suuntaan kirjoittamalla kommentti, jossa hurskastellen ihmetellään kohua, joka syntyi. Myös otsikkoa maltillistetiin, mutta vasta kun oli selvästi aivan liian myöhäistä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Helsingin sanomat toimii näin. Kuukausi sitten julkaistiin juttu, jossa Jari Tervo puhuu uudesta kirjastaan. Otsikkoon ei kuitenkaan nostettu Tervon kirjaa, vaan se, että Tervo kutsuu sanoo suomalaisilla olevan autistisia piirteitä ja liittää tämän rasismiin. Samana päivänä samassa lehdessä julkaistiin autismin kirjolaisen vanhemman haastattelu, jossa kumotaan Tervon väitteitä. Ensin provokaatio, siten vastanäkökulma. Luodaan mahdollisuus loputtomille jatkojutuille ja lisäklikkauksille. Mitä siitä jos alkuperäinen aloitus onkin provosoivaa roskaa tai altis väärinymmärryksille.

Kun sanomalehti toimii tällä tavoin, se ei pyri asialliseen ja ymmärrystä lisäävään tiedonvälitykseen. Se pyrkii pysymään relevanttina ja näkyvänä, taistelemaan paikastaan auringossa nopeutta ja rajua otetta vaativassa mediaympäristössä. Vastuussa eivät usein ole yksittäiset toimittajat, sillä otsikoinnit ja kuvavalinnat ovat tyypillisesti toimitusten esimiesten käsissä. Muokkaukset otsikkoon ja kuvaan tehtiin tasa-arvosuunnitelmaa käsittelevään juttuun vasta reilusti jälkijunassa. Ei myöskään myönnetty, että olisi tehty jotain väärin. Opettajana työskentelevä ystäväni sanoi minulle uutisoinnista kuullessaan, että kohu tulee vaikeuttamaan tasa-arvosuunnitelman läpiviemistä koulussa. Opettajanhuoneisiin ympäri Suomea ei välttämättä tartu tasa-arvosuunnitelman varsinainen sisältö, vaan moni muistaa vain iltapäivälehtien asialle naureskelut.

Kaunistelematta voi sanoa, että Helsingin sanomat yhdessä monien muiden medioiden kanssa heitti koulujen tasa-arvotyön bussin alle saadakseen lisää liikennettä verkkosivuilleen. Näin tullaan luultavasti toimimaan myös jatkossa, sillä elämme aikaa, jona media elää kohuista ja niiden lietsomisesta. Toimituksen kuukausiraporttiin jäävät vain klikkaus- ja jakomäärät ja niillä mitattuina mediat onnistuivat tällä viikolla tasa-arvouutisoinnissa erinomaisesti.

 

Advertisements
Standard

Hallituksen uusi tasa-arvo –ohjelma jättää tärkeimmän kritiikin huomiotta

Hallitus hyväksyi 4. toukokuuta tasa-arvo–ohjelman vuosille 2016-2019. Ohjelmaa on odotettu, sillä hallitusohjelma sai julkaisemisensa aikaan kovaa kritiikkiä tasa-arvovaikutusten arvioinnin laiminlyömisestä. Yli 80 professoria julkaisi kesäkuussa 2015 yhteiskannanoton, jossa käytiin läpi keskeisiä hallitusohjelman tasa-arvoa heikentäviä vaikutuksia. Pääministeri Sipilän tuolloinen kommentti kannanottoon on hiukan ristiriitainen:

Tehdään nyt ensin se uudistus ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Sitten arvioidaan sen suunnitelman vaikuttavuutta totta kai.

En ihan tarkkaan nyt tiedä, mihin nämä professorit ovat viitanneet. Enkä pysty vastaamaan tuohon, että tehdäänkö joku selvitys siitä sitten erikseen. Mitään päätöksiä mistään ei ole vielä tehty.

Selvästi  ministeriöissä on kuitenkin luettu kannanottoa, sillä vuosi kritiikin jälkeen ilmestyvässä tasa-arvo-ohjelmassa mainitaan muun muassa vanhemmuuden tasaisempi jakautuminen (tosin vanhempainvapaiden jakautuminen ohitetaan) ja perheväkivaltaa torjuvan Istanbulin sopimuksen toimeenpano, jotka professorien kannanotto nostaa näkyviin. Myös hallituksen kärkihankkeiden tasa-arvovaikutukset luvataan arvioida professorien vaatimuksen mukaisesti.

Tasa-arvo-ohjelma on selvästi yritys pelastaa kovan kritiikin kohteeksi joutunut hallituksen tasa-arvopolitiikka. Tämä käy ilmi jo esipuheesta, jossa selvennetään naureskelun kohteeksi joutunutta hallitusohjelman ”nykytila”-arvion kohtaa ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Nyt Sipilä ja tasa-arvoasioista vastaava ministeri Juha Rehula sanovatkin asian vähän toisin ja tasa-arvo ei olekaan selviö:

Hallitusohjelmassa todetaan, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tämä on tavoite, jonka toteuttamiseen hallitus pyrkii.

Jätän ohjelman yleisen arvioinnin tasa-arvopolitiikan asiantuntijoille. Yksi asia siinä kuitenkin pistää silmään näin maallikolle: tasa-arvo-ohjelmassa ei luvata hallituksen jo tekemien leikkauspäätösten uudelleenharkitsemista, vaikka professorien kannanoton päähuomio on juuri niissä.

Pääministeri Sipilä ilmoitti huhtikuun alussa, että hallituksen kaavailemat neljän miljardin leikkauspäätökset on nyt tehty. Tämä oli siis kuukauden ennen tasa-arvoselvityksen julkaisemista. Selvityksessä leikkaukset näyttävät olevan jätetty taakse, puhe on ”seuraavista” uudistuksista:

Ministeriöt varmistavat, että seuraavissa keskeisissä yhteiskunnallisissa uudistuksissa sekä kärkihankkeissa pyritään määrittelemään tasaarvotavoitteita, arvioidaan sukupuolivaikutukset uudistuksen eri vaiheissa ja raportoidaan vaikutukset sukupuolten tasa-arvon kannalta.

Hallitusohjelman linjaamia sopeutuksia ei oteta tarkasteluun, vaikka professorien kannanoton päähuomio oli juuri niissä ja siinä, että ennen niistä päättämistä ei ole arvioitu niiden vaikutuksia. Professorien kannanotossa sanotaan muun muassa kuntasektorin leikkauksista näin:

Sopeuttamistoimet ja kuntien kustannusten karsiminen miljardilla eurolla ennakoivat kuntasektorin irtisanomisia. Ne kohdistuvat lähinnä naisiin, sillä 79 % kuntasektorilla työskentelevistä on naisia. Subjektiivisen päivähoito­oikeuden purkaminen heikentää erityisesti naisten työssäkäynnin edellytyksiä ja toimii työllisyyden kasvattamisen tavoitetta vastaan.

Kuntiin kohdistuvia leikkauksia ei kuitenkaan tasa-arvo-ohjelmassa luvata tarkistaa. Ylipäätään ainoa leikkauksia koskeva arviointi luvataan toteuttaa jälkikäteisesti:

Toteutetaan hanke, jossa arvioidaan vuoden 2016 talousarvion vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon hallituksen puoliväliarvion yhteydessä vuonna 2017. Jatketaan tämän pohjalta talousarvion sukupuolivaikutusten arvioinnin kehittämistä. (STM, VM)

Professorien kannanotossa listataan suuri joukko leikkausten sukupuolivaikutuksia, jotka tasa-arvo –ohjelmassa joko ohitetaan tai luvataan ylimalkaisesti selvittää. Tällaisia ovat kuntasektorin leikkausten lisäksi paikallinen sopiminen ja vanhempainvapaiden jakaminen. Ohjelman kokonaisuuden kannalta valtion budjetin tasa-arvovaikutusten ohittaminen on kuitenkin erityisen huomionarvoista: professorien kannanottoa ei näytetä ottavan tosissaan tasa-arvoa heikentävien leikkausten osalta.

 

sori.jpg

Kyltti: Linnea Savisalo, Kuva: Salla Porra

Standard

Miksi suvakki ja mokuttaja ovat vaarallisia nimityksiä?

Kaikkien ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta kiinnostuneiden pitäisi välttää kutsumasta itseään suvakiksi, mokuttajaksi tai kukkahattutädiksi muuten kuin vahvasti lainausmerkeissä. Näiden sanojen myötä hyväksytään samalla niihin sisältyvät virheelliset, äärioikeiston muotoilemat oletukset oman ajattelun taustoista. Ne ovat niin kutsuttuja olkinukkeja, vastustajan muotoilemia väärille oletuksille perustuvia viholliskuvia.

Yleistyessään ne levittävät harhaista kuvaa siitä, mitä syrjinnän vastustajat oikeastaan haluavat. Ne myös kiinnittävät huomiota liiaksi ihmisten identiteetteihin, kun pitäisi pohtia valtarakenteita.

Minä en kaipaa tuollaisia identiteettejä. En ole suvaitsevainen enkä pidä monikulttuurisuutta ensisijaisesti rikkautena.

Suvaitsevaisuus (tolerance) tarkoittaa sellaisen aseman omaksumista, että voi arvioida muiden oikeutta elää elämiään eri tavalla kuin itse. Minulla ei ole sitä oikeutta. En suvaitse, vaan muiden elämät eivät kuulu minulle.

Monikulttuurisuudesta puhuvat eniten sen vastustajaksi ilmoittautuvat. He tyypillisesti olettavat, että kannattajat, mokuttajiksi kutsutut, näkevät monikulttuurisuuden kulttuurin rikastamisena. Monikulttuurisuutta ei kuitenkaan ole tarkoitus arvioida moraalisesti, olettaa sen jotenkin parantavan tai huonontavan yhteiskuntaoloja. Monikulttuurisuus on ennen kaikkea käsite, joka tunnustaa, että yhteiskunnassa on aina eroja käytäntöjen välillä, monipuolisuutta. 

Monikulttuurisuuden käsite tunnustaa, että alueen tavat syödä, puhua ja ajatella ovat peräisin sekalaisista lähteistä nykyisten valtiorajojen sisä- ja ulkopuolelta. Maahanmuuttoonkin se liittyy, mutta yhtä hyvin se kuvaa eroja suomalaisten välillä.

Väitän, että Olli Immosen ja ISIS-kannattajan yhteiskuntaihanteilla on enemmän yhteistä keskenään kuin keskivertosuomalaisen ja Olli Immosen yhteiskuntaihanteilla. Monikulttuurisuutta ei poisteta sulkemalla rajat. Toisaalta avaamalla rajat ei pyritä edistämään monikulttuurisuutta, vaan antamaan apua tarvitseville suojaa ja sallia ihmisten vapaata liikkuvuutta.

Kukkahattutäti on  alussa listatuista käsitteistä hämärin, siitä on vaikeaa edes irtisanoutua. Kukkahattutädin hahmon tarkoitus on tehdä ihmisoikeuksien hyväksymisestä sokeiden hölmöjen puuhaa. Kukkahattutäti sulkee silmänsä kaikilta ongelmilta. On äärioikeiston naisvihamielisen maailmankuvan mukaista, että kyseessä on juuri täti.

Tosiasiassa oikeistokonservatiivien vastustajat eivät sulje silmiään ongelmilta, vaan näkevät, että ihmisiä kategorisoiva, eriarvoistava ja rasistinen politiikka tuottaa ongelmia kaksin verroin lisää.

Ei tarvitse kukkahattua nähdäkseen tämän kaiken, riittää että irtisanoutuu kapeakatseisesta, muukalaisvihamielisestä ajattelusta.

straw-man-31612_960_720.png

Olkinukke.

Standard