Sanat, joita Sipilä pelkää

Juha Sipilältä saatiin lopulta reaktio viikonloppuna tapahtuneeseen Jimi Karttusen kuolemaan, kun hän 19.9. julkaisi blogissaan kirjoituksen aiheesta. Ajantasaisin medioista saatavilla oleva tieto tapahtuneesta on, että kokenut väkivaltarikollinen, vastarintaliikkeen katutappelija Jesse Eppu Torniainen potkaisi Karttusta rintaan liikkeen katutapahtumassa aiheuttaen tämän kaatumisen ja pään lyömisen katuun. Viikkoa myöhemmin Karttunen kuoli saatuaan aivoverenvuodon.

Sipilän teksti on kammottavaa luettavaa. Hän rinnastaa ensimmäisessä kappaleessa yksityishenkilön Otanmäessä tekemän henkirikoksen järjestäytyneen uusnatsiliikkeen tapahtumassa liikkeen jäsenen tekempään henkirikokseen. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja Sipilä hyvin tietää sen: toinen on poliittista väkivaltaa, toinen ei. Natsismia ei mainita kirjoituksessa sanallakaan, vaan kaikki “ääri-ilmiöt” sotketaan samaan soppaan, joka saadaan lopulta näyttämään niin monimutkaiselta, että sen edessä voi sitten voimattomana levitellä käsiään.

Natsiliikkeen väkivallasta seurannutta kuolemantapausta käsittelevään tekstiin mahtuu tällainen lause:

Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa keskustelu helposti karkaa käsistä. Puhekin on teko.

Suomessa on kuollut henkilö, joka pahoinpideltiin natsiliikkeen tapahtumassa aivan pääkaupungin keskustassa kirkkaassa päivänvalossa ja käytännössä poliisin silmien alla. Ja pääministeri höpisee kannanotossaan sosiaalisen median keskusteluista, turvapaikanhakijoista ja kotoutumisesta. Kuten erinomaisen selvästi on tuotu esiin, Suomen vastarintaliike ei liity turvapaikanjakijoihin. Se on ollut väkivaltainen natsijärjestö jo kauan ennen Suomen nykyistä turvapaikanhakijatilannetta. Liikkeen toiminta ei ole tavallisten kansalaisten turhautumista, vaan jotain paljon paljon synkempää ja vakavampaa.

Sipilä näyttää pelkäävän yksinkertaisia sanoja: “natsi”, “poliittinen väkivalta”, “fasismi”. Jos niitä ei sano ääneen, ei myöskään osoita aikovansa aidosti puuttua siihen, että ihmiset joutuvat pelkäämään kävellessään Vastarintaliikkeen lippujen ohi kadulla.

 

 

Advertisements
Standard

Neljä esimerkkiä Suomen poliisin rasistisuuden arvioimiseksi

Yhdysvalloissa poliisi ampui viikon sisällä kaksi mustaa miestä, jonka jälkeen Dallasissa tarkka-ampuja surmasi viisi poliisia. Tapaukset ovat taas yksi episodi yhdysvaltalaisessa keskustelussa poliisin rasismista. Maan poliisi on tappanut brittilehti Guardianin mukaan jo lähes 600 ihmistä vuonna 2016, ja rodullistetut henkilöt ovat selvästi yliedustettuina joukossa.

Suomessa keskustelua poliisin rasistisuudesta, jännitteistä poliisin ja siviileiden välillä tai poliisin toiminnan tarkemmasta valvonnasta ei tällä hetkellä aktiivisesti käydä.  Alla on muutama esimerkki viime kuukausilta, joiden perusteella voi pohtia, olisiko keskustelun käyminen aiheellista täälläkin.

1. Lokakuu 2015, poliisi kyttää rodullistettuja pienyrittäjiä ja vihjailee rikollisuudesta

Poliisi käynnisti lokakuussa 2015 facebookissa kampanjan, jonka mukaan alle kuusi euroa maksavia pizzoja ei voida tehdä laillisesti ja näin ollen sellaiset hinnat olisi syytä ilmoittaa poliisille. Länsi-Uudenmaan poliisin komisario Minna Immonen vakuutti Ylen uutisille, että tuollaisten hintojen ylläpitäminen on mahdotonta. Kampanja kohdistui alaan, jolla työskentelee paljon rodullistettuja ja perustui selvästi poliisin heikkoon asiantuntemukseen siitä, miten sisäänheittotuotteet toimivat ja miten yritykset kulujaan hallitsevat. Harmaan talouden kannalta esimerkiksi Panama Papers –tapauksen paljastamat veroparatiisijärjestelyt tuntuvat myös yhteiskunnallisesti merkittävämmältä kuin pizzayrittäjien syynääminen.

2. Joulukuu 2015, poliisi ampuu antirasistisia mielenosoittajia aseella, joka on tappanut sivullisen ihmisen

Joulukuussa 2015 järjestetyssä 612-mielenosoituksessa marssi soihdut kädessä Suomen äärioikeisto laajalla rintamalla. Edellisenä vuonna kulkueen järjestyksenvalvojina toimi natsijärjestö Suomen vastarintaliikkeen jäseniä. Poliisi ampui vastamielenosoittajia FN303-kuula-aseella ja yksi luoti osui mielenosoittajaa silmään. Kansan uutisten mukaan silmästä poistettiin myöhemmin 20 vierasesinettä. Sama ase tappoi journalismiopiskelijan Bostonissa vuonna 2014.

3475543

Mielenosoittajan silmä. Kuva: Kansan uutiset

3. Maaliskuu 2016, kysely: poliisit äänestävät oikeistoa ja pelkäävät turvapaikanhakijoita

Lännen median maaliskuussa 2016 julkaistun suurkyselyn mukaan poliiseista lähes joka neljäs kannattaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavia perussuomalaisia. Suunnilleen yhtä moni kannattaa kokoomusta. Muun muassa nettipoliisi Marko “Fobba” Forss pyrki eduskuntaan kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2015. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi vuonna 2013 Forssille huomautuksen, kun hän vitsaili twitterissä varastelevista romaneista.

Kyselyssä poliiseista 23,7 prosenttia piti maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden suurta määrää erittäin suurena uhkana Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle. Melko suurena uhkana asiaa piti 55,3 prosenttia. Rasistista rikollisuutta, kuten vastaanottokeskuksiin heitettyjä polttopulloja, taas piti erittäin suurena uhkana 6,7 prosenttia ja melko suurena uhkana 43,6 prosenttia.

4. Huhtikuu 2016, poliisi joutuu antamaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle selvityksen etnisestä profiloinnista

Helsingissä harjoitettu tehostettu ulkomaalaisvalvonta johti huhtikuussa  2016 yhdenvertaisuusvaltuutetun älähdykseen. Poliisi on tarkastanut Helsingissä ihmisten henkilöpapereita ja monet rodullistetut ovat ilmoittaneet kokeneensa tarkastuksen perustuvan etniseen profilointiin. Uusin julkisuudessa näkynyt tapaus aiheeseen liittyen on rap-artisti Mustan Barbaarin sukulaisiin kohdistunut tarkastus heinäkuussa. Hänen kertomansa mukaan poliisin käytös tilanteessa oli tylyä, eikä perusteluja toimintatavoille suostuttu tilanteessa antamaan. Poliisi vastasi tapaukseen liittyen, että tarkastukset tehdään satunnaisesti, mutta tätä selitystä on vaikeaa kuunnella vakavalla naamalla.

Lopuksi:

Suomessa poliisi nauttii kansalaisten luottamusta, mutta se ei tarkoita, että luottamus olisi aina ansaittua. Poliisilla on lain turvaama oikeus käyttää väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan, ja siksi on tärkeää ymmärtää, millaisia nuo väkivallan käyttäjät ovat sekä keitä he oikeastaan suojaavat. Suomen poliisia ei voi rinnastaa Yhdysvaltojen poliisiin esimerkiksi aseen käytön kannalta, mutta poliisin suhde rodullistettuihin ei edellä mainittujen esimerkkien perusteella Suomessakaan kestä päivänvaloa. Poliisi on valtiollinen insituutio, ja poliisin rasismi on institutionaalista rasismia. Se ei korjaudu vain puuttumalla yksittäisten poliisien toimintaan, vaan ottamalla kriittisen tarkastelun kohteeksi koko instituutio valtaoikeuksineen.

Lisää esimerkkejä poliisin valkoista valtaa tukevasta toiminnasta voi lukea Toimittaja testaa -blogin koonnista. Jaa omat esimerkkisi poliisin rasismista hashtagilla #poliisinrasismi

 

poliisi.jpg

Poliiseja mellakkavarusteissa vapunpäivänä 2016.

Standard

Irakin tuhannet kuolleet eivät kiinnosta suomalaisia

Bagdadissa yli 200 ihmistä tappaneet pommi-iskut eivät ole nousseet länsimaihin kohdistuneiden terrori-iskujen veroiseksi uutiseksi Suomessa. Helsingin Sanomissa suomalaisten mieltymys juustoon nousi jo seuraavan päivän aamuna otsikoissa kasvavan uhriluvun ohi.  Tämä siitä huolimatta, että tekijäksi on Pariisiin, Brysselin, Orlandon ja Istanbulin iskujen tapaan ilmoittautunut ISIS. Sekään ei ole noussut iskun myötä uutisaiheeksi, että Suomi tällä hetkellä palauttaa Irakiin turvapaikanhakijoita maan turvallisuustilanteen kohenemiseen  vedoten.

hs.png

Helsingin sanomien etusivu iskuja seuraavan päivän aamuna.

Maahanmuuttovirasto päivitti viime lokakuussa Irak-maalinjaustaan. Irakista tulevat turvapaikanhakijat eivät enää sen jälkeen ole saaneet myönteistä päätöstä pelkän lähtömaan perusteella, koska viraston mukaan ”monien Irakin alueiden turvallisuustilanne on lieventynyt”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Irakiin on helpompaa palauttaa turvapaikanhakijoita, sillä turvapaikan saaminen on nyt hakijan ”omakohtaisen vainokertomuksen” varassa, jonka virasto voi tulkita parhaaksi katsomallaan tavalla.

Turvallisuustilanteen paraneminen tapahtui sattumalta samaan aikaan, kun Suomeen saapui enemmän irakilaisia turvapaikanhakijoita kuin ikinä aiemmin maan historiassa.

Entä mitä on tapahtunut maalinjan päivittämisen jälkeen? Vuosi vaihtui ja turvapaikkahakemusten sumaa alettiin purkaa tosissaan.  Päätöksiä on tehty puolessa vuodessa enemmän kuin koko vuonna 2015. Irakilaisia koskevia päätöksiä on tehty useita tuhansia. Turvapaikka on myönnetty 1269:lle. Kielteinen päätös on annettu 1581:lle. Kielteisiä päätöksiä on siis useita satoja enemmän kuin myönteisiä, kiitos maalinjauksen. Toukokuussa päätettiin vielä tiukentaa toissijaisen suojelun perusteita Irakin, Afganistanin ja Somalian osalta. Hakemuksia on rauennut yli 2000, johtuen muun muassa niiden perumisista, joilla voi myös olla kytkös tiukentuneeseen politiikkaan.

Ja mitä Suomesta katsoen turvallisessa Irakissa on tapahtunut samanaikaisesti? Siellä on tehty yli 20 terrori-iskua, joissa on kuollut yli 1000 ihmistä. Yhteensä väkivaltaisia siviilikuolemia on Iraq Body Count –sivuston mukaan ollut tänä vuonna yli 7000. Tällaisesta maasta tulevista ihmisistä siis useampi on saanut kielteisen kuin myönteisen turvapaikkapäätöksen. Päätöksiä on vielä tulossa lähiaikoina suuri määrä.

Suomessa poliitikot ja viranomaiset katsovat, että ihmiset on hyväksyttävää lähettää terrori-iskujen ja päivittäisen väkivallan keskelle. Tämä ajatus ei tunnu edes enää mitenkään yllättävältä tai kummalliselta. Ja juuri tämä, Suomen turvapaikkapolitiikan normalisoituminen, muuttuminen arkipäiväiseksi ja kyseenalaistamattomaksi asiaksi on se, mistä jokaisen meistä pitäisi huolestua. Sitä politiikkaa sanelee muukalaisvihamielisyys ja illuusio siitä, että yhdellä maailman vauraimmista maista ei olisi varaa auttaa hädänalaisia. Suomen turvapaikkalinjaukset pitää kyseenalaistaa nyt.

Standard

Kivaa viestintää, rasistista politiikkaa

Maahanmuuttovirastolle myönnettiin 2.6. Asenteellisin mediateko 2016 –palkinto ennakkoluulottomasta ja myönteisiä asenteita maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä edistävästä viestinnästä. Virastoa kiitettiin vihapuheeseen vastaamisesta sosiaalisessa mediassa ja Uusi Suomi nostaa erityisesti palkintoa koskevassa uutisessaan esiin yhden twitter-keskustelun, jossa Maahanmuuttoviraston twitter-tililtä vastattiin osuvasti kysymykseen siitä, miksi turvapaikaikanhakijoita ei sijoiteta Suomessa leireille.

Hieno homma! On tärkeää, että vihapuheeseen puututaan ja että rohkeus puuttua myös palkitaan. Toinen kysymys taas on, mikä konkreettinen painoarvo viestinnällä pitäisi olla suhteessa muihin asioihin, kun arvioidaan Maahanmuuttoviraston toimintaa. Nokkelan twitter-sanailun ohella Maahanmuuttovirasto on nimittäin näkynyt keväällä uutisissa liittyen päätökseen tiukentaa oleskeluluvan saamisen ehtoja. Toukokuussa tehty päätös muutti toissijaisen suojelun arviota niin, että Afganistania, Irakia ja Somaliaa ei enää katsota vaarallisiksi maiksi, ja siten niihin palauttaminen helpottui.

Maahanmuuttoviraston linjauksen aikaan ulkoasiainministeriö kuitenkin unohti päivittää matkustusohjeensa samoihin maihin. Päätöksen tullessa voimaan kaikki kolme maata määriteltiin tuoreissa matkustiedotteissa alueiksi, joille ”kaikkea matkustamista” tulee välttää, ja samoin lukee ministeriön sivuilla edelleen (1, 2, 3). Maahanmuuttovirasto siis on tehnyt ratkaisun turvapaikanhakijoita koskien, joka poikkeaa ulkoasiainministeriön suomalaisia koskevista ohjeista selvästi. Tätä voisi joku asiaa minua kärkkäämpi kirjoittaja kutsua etniseksi profiloinniksi, ja kysymys maiden todellisesta turvallisuustilanteesta nousi esiin myös mediassa.

13242201_10153634518923310_730047151_o

Käytännössä näyttää todennäköiseltä, että Maahanmuuttoviraston näennäisesti asiantuntijatietoon perustuva arvio on tehty osittain hallituspuolue perussuomalaisten painostuksesta. Tuntuisi kovin ihmeelliseltä yhteensattumalta, että maahanmuuttokriittisen puolueen nouseminen hallitukseen, turvapaikanhakijoiden määrän kasvu ja keskeisten hakijoiden lähtömaiden turvallisuustilanteen yllättävä paraneminen sattuisivat saman vuoden aikana ihan noin vaan. Perussuomalainen kansanedustaja on myös itse nostanut esiin puolueen vaikutuksen maita koskeviin kriteereihin.

Vaikka Maahanmuuttoviraston viestintä hoidettaisiin suurimmalla mahdollisella humanitaarisella eleganssilla, se ei poista sitä, että viraston käytännön ratkaisu maiden turvallisuusoloihin liittyen perustuu muukalaisista eroon pyrkivään politiikkaan. Dialogiin pyrkiminen, nokkeluus ja hyvä meininki ovat asioita, joita suomalaiset voivat tavoitella ja kiitellä toistensa toiminnassa samanaikaisesti kuin vääränlaisiksi määritellyt kehot voidaan lähettää täältä pois olosuhteisiin, joita pidetään suomalaisille liian vaarallisina. Mielenkiintoisen lisän palkintoon tuo se, että Etnisten suhteiden neuvottelukunta on oikeusministeriön nimittämänä ja siten Maahanmuuttoviraston tavoin valtiollinen toimija. Valtiollinen toimija siis palkitsi toisen valtiollisen toimijan hyvästä viestinnästä.

Erittäin huolestuttavan verkkokeskustelun aikoina on tärkeää lähettää signaaleja oikeisiin suuntiin ja palkita positiivisia esimerkkejä rasismin suitsimisesta. Palkinnon myöntäminen kuitenkin tuntuu ristiriitaiselta, koska palkittu toimija tekee samalla arveluttavia ratkaisuja, joiden vaikutukset ovat kaikkea viestintää paljon painavampia. Noita ratkaisuja tulee tarkastella erittäin kriittisesti samalla kun pitää tunnistaa onnistumiset Maahanmuuttoviraston toiminnassa.

Standard

Rajojen sulkemista vaativien pieni määrä ei välttämättä ole hyvä merkki

Verkossa on kiertänyt viime päivinä kuvia Turussa järjestetystä Rajat kiinni! –mielenosoituksesta, johon saapui paikalle vain kourallinen ihmisiä. Mielenosoitukset eivät parhaimmillaankaan ole olleet suuria, mutta enimmillään osallistujia on ollut useita satoja. Kuvia Turusta on jaettu ja tykätty ympäri sosiaalista mediaa. Rajat kiinni! -facebook-ryhmässä on vuoden 2016 aikana useampia kertoja aiemminkin valiteltu mielenosoitusten vähäisiä osanottajamääriä.

Kuvissa on tietenkin jotain ilahduttavaa: rasistisen agendan heikko suosio on hieno asia. Rasististen mielenosoitusten pieneneminen voisi olla positiivinen merkki esimerkiksi siitä, että rivit rakoilevat tai että turvapaikahakijoiden tuloon on sopeuduttu syksyn kuohunnan jälkeen. Yksi mahdollinen selitys on kuitenkin toisenlainen: Rajat saatiin lopulta kiinni.

Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden viikkotilasto näyttää tältä:

tulijat.png

Lähde: Migri

Suomen rajojen yli saapui syksyllä huomattavasti enemmän ihmisiä kuin nyt keväällä. Eurooppa on tehnyt kovasti töitä tässä välissä: Ruotsin ja Tanskan välisellä rajalla aloitettiin tarkastukset, solmittiin euroopanlaajuinen sopimus, jonka perusteella ihmisiä palautetaan Kreikasta takaisin Turkkiin, ja Suomi teki uuden rajasopimuksen Venäjän kanssa. Euroopan komission sivuilta löytyy maininta yhteensä kuudesta eri väliaikaisesta rajakontrollista.  Matkustamisen vaikeutumisen vaikutuksesta tulijoiden määrään uutisoitiin jo tammikuussa.

Mielenosoitusten pieneneminen voi siis johtua yksinkertaisesti siitä, että Rajat kiinni! -liikkeen pääasialliset tavoitteet on toistaiseksi saavutettu (tosin todennäköisesti liikkeestä riippumatta) eivätkä ihmiset enää siksi vaivaudu paikalle. Suomi on ollut mukana neuvottelemassa kahden ihmisoikeuksia rikkovan suurvallan kanssa sopimuksia, joiden nojalla ihmisten liikkuvuutta eri maiden välillä on rajoitettu radikaalisti. On täysin mahdollista, että mielenosoitukset aktivoituvat uudelleen, mikäli tulijoiden määrä taas lisääntyy.

EU:n toimet turvapaikanhakijoiden suhteen ovat olleet osoitus maanosan heikosta yhtenäisyydestä: moni maa on pelannut omaa peliään ja osa on kokonaan halunnut sanoutua irti yhteisestä vastuusta tulijoiden vastaanottamisessa. Valtioiden välistä solidaarisuusliikettä ei ole syntynyt. Suomen rasistiset joukkokokoontumiset ovat voineet pienentyä, mutta samalla olemme jättäneet turvapaikanhakijat oman onnensa nojaan Euroopan reunoille.

Eurooppa-päivänä 9.5.2016 juhlitaan Euroopan rauhaa ja yhtenäisyyttä. Tänä vuonna Eurooppa-päivänä mieleen tulee kysymys: mitä arvoa on sellaisella EU:lla, joka tekee rasististen liikkeiden toiveiden mukaista politiikkaa?

unkari.jpg

Piikkilankaa Unkarin rajalla. Kuva: Bor Benedek

 

 

 

Standard

MV-lehden huhu päätyi perussuomalaisten lehteen

Perussuomalaisten verkkouutissivusto Suomen uutiset julkaisi 3.5. sensaatiohakuisesti otsikoidun uutisen ”Epäilyttävän irakilaismiehen vierailu seurakunnan päiväkerhossa kuohuttaa Kangasalalla – ”Turvapaikanhakijoita ei saa päästää lasten pariin””. Jutussa kerrotaan kangasalalaisen seurakunnan päiväkerhossa vierailleeseen turvapaikanhakijaan kohdistuvista sotarikosepäilyistä.

Jutussa haastatellaan Kangasalan kirkkoherra Seppo Jarvaa ja asiaan aiemmin kantaa ottanutta helsinkiläistä perussuomalaista kunnallispoliitikko Aleksi Niskasta. Niskasen mukaan tapaus on ”järkyttävä”, ja myös Jarva sanoo olevansa ”järkyttynyt ja surullinen”. Se, mikä jutussa jää kaikelta kauhistelulta vähemmälle huomiolle, on näiden sotarikosepäilyjen lähde. Itse jutussa puhutaan verkossa julkaistusta valokuvasta, jossa ”samannäköinen henkilö esiintyy aseistautuneena sotilasvarusteissa”. Jutun ingressissa viitataan seurakunnan keskustelufoorumiin.

Kun vilkaistaan keskustelufoorumia, käy ilmi, miksi lähteet epäilyille on jätetty vähälle huomiolle. Ketjun avannut kommentoija viittaa islamvihamielisen Paavo Tajukangas –blogin tekstiin ”Kangasalan iltapäiväkerhossa ”työharjoittelijana” sotarikollinen Irakista”, jonka lähteenä on, ei kovin yllättävästi, MV-lehti.

MV-lehden juttu ”Sotarikollinen löytyi Suomesta päiväkodista!” väittää, että ”Irakin viranomaiset” olisivat etsintäkuuluttaneet kyseessä olevan turvapaikanhakijan. Lähteenä esitetään ”Foreign Relations Bureau – Iraq London”-sivusto. Foreign Relations–sivustolla ei kuitenkaan ole Irakin viranomaisten kanssa mitään tekemistä, vaan sivuston facebook-profiilin kuvauksessa kerrotaan sen olevan mediaseurantasivusto, joka ”tuo sinulle uutisia ja näkökulmista Irakista, joita et näe valtamediasta.” Foreign Relations-sivusto siteeraa lähteenään poliittista kumousta ajavaa “Iraqi Revolution” -facebooksivua, jolta löytyy MV-lehdessäkin julkaistu kuvapari, jossa toisessa mies poseeraa aseen kanssa ja toisessa siviilivaatteissa.

Koko epäilyn viimekätiset lähteet ovat siis yksittäinen mediaseurantasivusto ja poliittinen facebook-sivu, joiden väitteiden todenperäisyyttä kukaan ei ole tarkistanut. Se ei tarkoita, että päiväkerhossa vieraillut henkilö ei olisi sotarikollinen, mutta ainakaan sotarikollisuutta ei ole millään muotoa osoitettu toisin kuin Tajukangas ja MV-lehti antavat ymmärtää.

MV-lehdeltä tuskin kukaan parempaa odottikaan. Mutta mikä on Suomen Uutisten ja sen vastaavan päätoimittajan Matias Turkkilan vastuu? Tässä muutamia jutun ilmeisiä ongelmia:

1.

Jutussa ei mainita ollenkaan, miten epäluotettaviin lähteisiin epäily perustuu. Huhun epäilyttävyyden sijaan se otsikkoaan myöten keskittyy turvapaikanhakijan ”epäilyttävyyteen”

2.

Jutussa mainitaan turvapaikanhakijan vierailuun liittyen, että ” Suomen lain mukaan henkilön täytyy esittää työnantajalle, viranomaiselle, oppilaitokselle tai vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle rikostaustaote, kun henkilö ryhtyy toimimaan alaikäisten kanssa.”

Laissa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä kuitenkin sanotaan , että sitä sovelletaan ”työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa”. Vierailu iltapäiväkerhossa ei ilmeisellä tavalla liity tähän lakiin mitenkään.

3.

Jutussa ei mitenkään kyseenalaisteta, mikä arvo valokuvalla, jossa henkilö on aseistettu, on tämän sotarikollisuusepäilyn kannalta. Valokuva kuitenkin mainitaan jutussa useaan kertaan. Vastaavia kuvia aseistetuista suomalaisista voi etsiä esimerkiksi facebookista #inttikuva-hashtagilla.

Jutussa pelottelu ottaa vallan ja varsinaiselle varmennetulle tiedolle jää vain vähän sijaa. On harmillista, että myös kirkkoherra lähtee mukaan kauhisteluun ja puhuu ikään kuin sotarikosepäily olisi jo varmistunut.

Epäily on kyllä hyvä tutkia. Tutkinnassa olisi kuitenkin syytä käyttää  muitakin lähteitä kuin julkaisua, jonka juttujen muiden muassa Helsingin poliisi epäilee olevan ”perättömiä, vääristeltyjä tai tekijänoikeusrikkomuksen täyttäviä”.

 

Lisäys 4.5. Kl 6.12: YLEn 2.5. julkaistussa tapausta käsittelevässä uutisessa ei mainita sotarikosepäilyä, vaan vierailun ongelmiksi nähdään lasten valokuvaaminen ja kuvan jakaminen sosiaalisessa mediassa, ja toisaalta se , että vanhemmat eivät tienneet turvapaikanhakijoiden vierailusta päiväkerhossa.

Lisäys 4.5. Kl 6.44: Lisätty viittaus Iraqi Revolution -sivustolle.

huhumylly.jpg

 

Standard

Rasismia vastaan, tekopyhyyden puolesta

Eilen suomalaisia kosketti YLEn aamu-tv:ssä vierailleen Valtteri Saarisen puheenvuoro rasismista ja siihen puuttumisesta. Minäkin jaoin liikuttuneena videon ja ajattelin, että hienoa, kun rasismia kokeva itse pontevasti vetoaa ihmisiin, joihin se ei kohdistu.

Ruskeat tytöt –blogin facebook-päivitys kuitenkin käänsi ajatukseni YLEn rooliin asiassa. Saarinen oli sanavalmis ja rohkea ja voi saada ihmiset puuttumaan rasismiin julkisilla paikoilla, mutta asian käsittely Aamu-tv:n toimituksen puolesta jäi pinnalliseksi. Huomio on arjen tilanteissa ja puheissa, ja silloin helposti yksinkertaistamme. Ajattelemme rasismia yksilön tekona, jonka hän voi valita tehdä tai jättää tekemättä.

Silloin huomioimatta jää, että valkoiset ihmiset ryhmänä hyötyvät valta-asemastaan suhteessa rodullistamiinsa ihmisiin. Se näkyy globaalissa työnjaossa ja myös Suomen työnjaossa. Se näkyy globaalissa varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa ja myös Suomen varallisuuden ja poliittisen vallan jakautumisessa.

Saarisen haastattelua seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin Terhi Kiemunkia ja vihapuhetta koskeva juttu, jossa haastatellaan akatemiatutkija Anna Rastasta. Siinä puhutaan poliitikkojen ”sortumisesta vihapuheisiin”. Sen alla on uutinen, jonka mukaan Kiemunki ei saa potkuja avustajan tehtävästään. Kansanedustaja Mäkipää sen sijaan “tuomitsee” puheet ja pyytää avustajaansa allekirjoittamaan paperin, jonka mukaan tällaista ei jatkossa tapahdu. Viereisellä sivulla on kommenttipuheenvuoro, jossa pyydetään rasisteja jättämään ”edes lapset vihanne ulkopuolelle”

Näitä kaikkia kolmea uutista yhdistää se, että rasistinen valtajärjestelmä pelkistetään puheiksi ja tunteiksi, joihin sorrutaan ja jotka voidaan helposti esimerkiksi rajata uudelleen. Rasismissa kuitenkin on historiallisesti ollut kyse muun muassa siitä, että tuottavuus paranee, kun määrittelemme että työvoimalla ei ole ihmisoikeuksia eikä siitä siten tarvitse maksaa. Myös maiden ja raaka-aineiden riistäminen helpottuu, kun voi määritellä niiden aiemmat haltijat ihmisyyden ulkopuolelle.

Satojen vuosien aikana kehkeytyneisiin muun muassa resurssien jakautumiseen liittyviin asetelmiin ei reagoida mitenkään, kun Kiemunki laitetaan allekirjoittamaan papereita tai rasistisia puheita levittävää pyydetään pesemään suunsa saippualla.

Poistaako allekirjoitettu paperi sen, että Kiemunki käyttää toistuvasti turvapaikanhakijoista sanaa “partavauva”? Poistaako se sen, että Kiemunki kertoo voivansa pahoin nähdessään ”mustia miehiä” keräämässä rahaa SPR:lle? Poistaako se sen, että Kiemunki on rasistisen Rajat kiinni! –liikkeen aktiivi? Voidaanko puhua siitä, että Kiemunki tai Teuvo Hakkarainen ”sortuisivat” rasistisiin puheiisin puhuessaan neekeriukoista tai partavauvoista?

Ei. Ei tietenkään. Kiemungin allekirjoittaman paperin viesti on, että kaikki jatkuu ennallaan, business as usual.

”Business as usual” viestittää Kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Alexander Stubb facebook-päivityksellään, jossa hän kirjoittaa hymyilevän jakokuvan yläpuolella:

Rasismi on aina yksiselitteisesti tuomittavaa ja väärin. Aikuisina meillä on vastuu huolehtia, että kukaan ei syrji toista ja jokainen on arvokas omana itsenään.

Näin siis sanoo ihminen, joka johtaa perussuomalaisten kanssa hallitusyhteistyötä tekevää puoluetta. Hallituspuolueiden yhteisessä turvapaikkapoliittisessa ohjelmassa käytetään muun muassa epäinhimillistävää ilmaisua ”turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta”. Kokoomuksella on myös edustajissaan omat rasistista järjestelmää tukevat vahvat äänensä.

Rasismin pelkistäminen arjen tilanteissa tapahtuvaksi huuteluksi on hyödyllistä lehti- ja televisiotoimituksissa sellaisille, jotka haluavat kuulostaa oikeamielisiltä, mutta eivät halua horjuttaa valtaa. Politiikassa arjen tilanteisiin keskittyminen sopii niille, jotka haluavat samalla näyttää hyvältä ja tehdä eriarvoistavaa politiikkaa. Rakenteellisen rasismin torjuminen tarkoittaa muun muassa resurssien ohjaamista niille ihmisille, joilla niitä on yhteiskunnassa vähiten. Tällä hetkellä mennään päinvastaiseen suuntaan.

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat mukana samassa liberaalissa konsensuksessa, että avoimen rasistinen solvaaminen ei ole hyväksyttävää. Osa näistä puolueista kuitenkin haluaa tehdä Suomesta mahdollisimman vähän ”houkuttelevan” maan turvapaikanhakijoille ja leikkaa kehitysavusta, jonka yksi tehtävä on purkaa globaalia eriarvoisuutta. Leikkauspolitiikkaa kannatetaan myös yleisesti.

Tässä kontekstissa perussuomalaisten uutinen viime syksyltä koskien Suomen kotouttamisjärjestelmää kuulostanee tutulta:

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä kertoi Työmiehen tuumaustunnilla, että maahanmuuttajien tuki- ja kotouttamisjärjestelmään tulee merkittäviä tiukennuksia ja uudistuksia.

– Uudessa järjestelmässä maahanmuuttajien vastuu itsestään kasvaa ja rahoituksen taso tulee olemaan pienempi kuin työmarkkinatuki. Haemme tason niin, että se on varmasti alhainen, Mäntylä painottaa.

Rasisminvastainen viikko on oiva aika tehdä ulostuloja liittyen puheisiin. Laajempi kuva pysyy kuitenkin ennallaan: kaikki Suomessa ovat samanarvoisia paitsi ne muut.

racism-shooter

Standard