Leikkaushuumassa unohtuu, että yritykset ovat riippuvaisia työvoimastaan

YLEn A2-illassa oli 18.4. aiheena taloustalkoot, eli se, miten Suomi saadaan nousuun kunhan jokainen joustaa. Yrittäjä Jethro Rostedt ilmoitti ohjelmassa, että hän ei oman käsityksensä mukaan saa yhteiskunnalta tällä hetkellä mitään muuta kuin lapsilisät. Perään yrittäjäneuvos Päivikki Palosaari sanoi, että yrittäjältä on jo viety kaikki, joten talkoissa annettavaa ei enää ole. Vain osa ihmisistä siis voi joustaa.

Tällainen puhe ei ole mitenkään harvinaista. Ajatus voittoa tuottavasta yritystoiminnasta yhteiskunnasta riippumattomana, itsenäisenä ja itseriittoisena asiana toistuu tiuhaan julkisuudessa.

Ajatus on valitettavan harhainen. Jos katsotaan mitä tahansa työllistävää yritystä, se luo lisäarvoa omistajilleen yhteiskunnan kouluttamien työntekijöiden työpanoksella. Liiketoimintansa turvana sillä on oikeusjärjestelmä. Ja nämä ovat vain ilmeisimpiä esimerkkejä. Yritykset ovat lukemattomilla tavoilla riippuvaisia yhteiskunnasta, jossa ne toimivat. Siksi ne muun muassa maksavat veroja.

Ajatus yrittäjästä anteliaana hyväntekijänä on toistunut viime aikoina myös lakkojen yhteydessä. Esimerkiksi viime syksynä Metsäteollisuus kommentoi paperityöntekijöiden työnseisausuhkaa, että ”suomalaiset metsäteollisuusyritykset kärsivät merkittäviä vahinkoja” sen takia. Nordean Aki Kangasharju kommentoi samana syksynä Taloussanomille, että ”Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitto AKT saattaisi jumittaa vientiteollisuutta pysäyttämällä satamatyöt. Jos muitakin tulisi mukaan, koko Suomi voisi pysähtyä. Se olisi täysi katastrofi”.

Näissä kauhistelevissa puheissa on hämmentävää se, että lakon tarkoitus on juuri osoittaa, että yritykset ja kansalaiset tarvitsevat työntekijöitä. Jos yritykset voisivat toimia ilman työntekijöitä, lakko ei haittaisi niitä tippaakaan. Kauhistelemalla lakkoja elinkeinoelämä itse asiassa osoittaa, että se on täysin riippuvainen elävästä työstä, ihmisistä, heidän osaamisestaan ja sitä kautta koko yhteiskunnasta.

Yritysten omistajia näyttää myös vaivaavan kummallinen ajatus täysin itse ansaitusta omaisuudesta. Siis ajatus siitä, että kaikki arvo, jota yritystoiminta tuottaa, olisi jotenkin itsestäänselvästi omistajalle kuuluvaa. Se näkyy muun muassa halukkuutena vältellä veroja ja muuttaa ulkomaille.

Kuitenkin palkkaneuvotteluissa on kyse juuri siitä, että koska yritys tarvitsee työntekijöitä arvon luomiseen, työntekijöillä on mahdollisuus neuvotella siitä, mikä osuus tuosta arvosta heille kuuluu. Samoin on pääomatulojen verotuksen kohdalla: koska yritys tarvitsee yhteiskunnalta infrastruktuuria, koulutusta ja turvallisuutta, yhteiskunnalla on mahdollisuus neuvotella siitä, mikä osuus esimerkiksi Rostedtin osinkotulojen arvosta sille kuuluu.

Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa on käytännössä kyse juuri tällaisista neuvotteluista. Siitä, että työntekijöille halutaan antaa pienempi osuus siitä arvosta, jonka heidän työnsä luo. Pääomatuloveroja ei haluta korottaa, vaan palkkoja leikata.  Kun kiristyksiä tehdään, niistä ei kuitenkaan puhuta tästä näkökulmasta. Ne esitellään yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

Yhtä hyvin yhteiskuntasopimuksesta voi puhua yhteisen vaurautemme uusjakona. Tulonsiirtona, jossa yhteiskunnan yhdeltä ryhmältä siirretään varoja toiselle. Ja koska yrittäjät oikeasti tarvitsevat työntekijöitä ja yhteiskuntaa, on kyseessä tulonsiirto, ei mikään itsestäänselvyys. Työntekijälle maksettava palkka ei ole yrittäjän anteliaisuutta, eikä siitä sellaisena kannata puhua. Se on yhteisen vaurauden jakamista, ja työntekijä on osuutensa ansainnut.

jethro.png

Advertisements
Standard

Kirkko sanoi sen, mitä media ei uskalla

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon twitter-tilillä julkaistiin 31.1. Helsingin Rajat kiinni! –mielenosoituksen jälkeen twiitti, jota moni oli kaivannut.

kirkko.jpg

Sanat ”Jos jokin on väärä paikka ristille ja muille kristinuskon symboleille, niin #rasistimielenosoitus.” tiivistivät monien tunnot viime päiviltä. Rististä tuskin monikaan ei-kristillinen välitti, mutta avoimen rasismin facebook-ryhmässään sallivaa, kansallissosialismifania puhetorvenaan pitävä ”kansanliikettä” on voitava sanoa rasistiseksi, vaikka nimityksiin keskittymisessä on omat ongelmansa.

Twiittiin tiivistyi myös toinen asia: kirkko voi olla radikaali yhteiskunnallinen toimija. Kristillinen kirkko toimii tällä hetkellä rohkeammin kuin media. Kirkko ei taputtele päähän avoimen yhteiskunnan vastustajia.

Turun Mikaelinseurakunta on syksyllä kerännyt turvapaikanhakijoille vaatteita ja leluja sekä auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita hakemaan ja saamaan myönteisiä päätöksiä. Tampereen seurakuntien diakonia- ja yhteiskuntavastuun yksikkö vastaa paperittomien klinikan kirjanpidosta. Nämä ovat asioita, joita seurakunnat tekevät autettavien uskontokuntaa kysymättä. Seurakunnat toimivat ruohonjuuritason aktivistiryhmittymien tavoin.

Twiittiin tiivistyi vielä kolmas asia: uskonto ei ole ongelma, fundamentalismi on.

Äärioikeistosivustoilla törmää silloin tällöin kuviin Iranista tai Afganistanista ennen ja jälkeen islamilaisten vallankaappausten. Niillä halutaan osoittaa, että islamin tuominen yhteiskuntaan tuhoaa sen ja tuo mukaan naisten sortoa ja väkivaltaa.

Kuvat kuitenkin unohtavat mainita, että esimerkiksi Iran on ollut islamilainen maa yli 1300:n vuoden ajan.

Uskonto, esimerkiksi islam tai kristinusko, ei ole mitään ilman yhteiskuntaoloja, joissa sitä tulkitaan. Siksi kristinuskon nimissä voidaan nyt auttaa muslimiturvapaikanhakijoita, mutta ristiretkien aikaan sen nimissä tapettiin muslimeja.

Uskontokuntaa tärkeämpää on ihmisten suhde uskontoon. Siksi on tärkeää huolehtia, että yksikään maahanmuuttaja ei koe väkivaltaisen fundamentalismin olevan ainoa tapa kuulua johonkin. Jokaiselle on tarjottava arvokasta kohtelua ja riittävästi resursseja pärjätä. Se on inhimillistä ja järkevää, kun taas pelkkien uskonnottomien tai kristittyjen turvapaikanhakijoiden valikoiminen auttamisen piiriin ei ole.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko todisti sen twiitillään: Uskonnon ei tarvitse olla ongelma, kunhan sen harjoittajat haluavat huolehtia heikommista ja puolustaa kaikkien vapautta.

 

Standard

YLE kompuroi kriittisyyden kanssa

Suomalaiset mediat eivät tykkää konflikteista. Perussuomalaisen puheenjohtaja Timo Soinin haastattelu BBC:n Hardtalk-ohjelmassa  on jäänyt monen mieleen vuosien takaa siksi, että kerrankin toimittaja laittaa poliitikon oikeasti selkä seinää vasten. Suomessa sellainen ei ole tapana.

YLEn aamu-tv:ssä 21.1. Elinkeinoministeri Olli Rehn sanoi toimittajalle silmää räpäyttämättä, että “– panostaminen innovaatioihin ja osaamiseen on valtavan tärkeää vähänkin pidemmän sihdin kilpailukyvyn näkökulmasta, näillä lääkkeillä Suomi saadaan nousemaan, jos se on noustakseen”. Haastattelussa koko kommentti ohitetaan ja jatketaan puhetta työn automatisaatiosta.

Keskisuomalainen uutisoi juuri, että Rehnin hallituksen leikkaukset johtavat yli 5000 työpaikan katoamiseen korkeakouluista. Se ei ole panostamista osaamiseen. Toimittaja päästi leikkaushallituksen ministerin kuin koiran veräjästä ja salli hurskastelun aamutelevisiossa.

YLEn aamu-tv:ssä 25.1. puolestaan olivat vieraina Rajat kiinni –”kansanliikkeen” Susanna Kaukinen ja Pekka Kemppainen. Toimittaja ei kysynyt rasismista yhtä ainutta kysymystä, vaan antoi haastateltaville pitkiä puheenvuoroja, joissa he normalisoivat ja kiillottivat mielenosoituksiaan sekä puolustivat muukalaisvihamielisiä, valkoisen Suomen puolesta marssivia katupartioita.

Kaukinen muun muassa sanoi lähetyksessä, että kansa on katupartioiden takana, vaikka esimerkiksi MTV:n kyselyn mukaan useampi vastustaa niitä kuin kannattaa. Toimittaja ei puuttunut tähän mitenkään. Hän ei myöskään kysynyt mitään Susanna Kaukisen netissä levittämistä rotujen sekoittamista vastustavista ajatuksista tai Pekka Kemppaisen jakamista, mustia ihmisiä kyseenalaisissa tilanteissa esittävistä kuvista.

yle

Kun valtakunnallinen, verorahoitteinen media toimii näin, näen kaksi vaihtoehtoa:

1. YLE alkaa vaatia kriittisyyttä toimittajiltaan ja teettää taustatyön niin hyvin, että haastateltavia osataan haastaa uskottavasti ja lähteisiin pohjaten

2. Samassa aamu-tv:n lähetyksessä Rajat kiinni –väen jälkeen oli pianoa soittava kissa. Jos kriittisyys ei kiinnosta, YLE voisi keskittyä kissojen arjen temmellyksestä kertoviin juttuihin ja lopettaa kokonaan ihmisten haastattelemisen.

ronja.png

Standard